Niinhän siinä sitten kävi. Ennen kierroksen alkua fiilis oli maukas, jopa hieman ylilatautunut, mutta tasapainoinen. Jännitys ei tuntunut päällimmäisenä fiiliksenä, vaan itseluottamus oli kohdallaan. Tavoitteena oli pelaista 6-9 alle, ja nousta sillä mitalitaistoon.

Kierroksen musta hetki alkoi ykkösväylältä. 6 metrin birkkuputti osui oikealle puolelle, suhteellisen alas. Tuomitsin sen sisään menneeksi, mutta kori oli eri mieltä. Puhtaasti korin piikkiin en voi laittaa, koska keskellä se ei ollut. Eteenpäin. par:in tuuppailu alkoi kyllästyttää, kun samaan aikaan Seppo otti kaikilta väyliltä birdiet.

Nelosella pelisuunnitelma on putteriputteri. Vaihdoin vähän vakaampaan putteriin, koska tuuli oli yltynyt ja hieman kääntynyt. Laitoin vähän myös annukkaa, koska uskoin sen palauttavan. Ei tullu. Ei ollut edes toivoa. njaa, putterilla milliin ja par – eiku. putterilla metri lyhyeksi outista, ja toisella yrityksella korille. Tuplabogi ei lämmittänyt mieltä. Vitosen avaus jäi vähän oikealle, lähestyminen forella skippirolli outtiin, puttimissi ja tuplabogi. Kutosella liukastus ja lipsautus ja outtiin. Bogi korttiin.

Huhhuh. Eka tuplabogi tuntui pahalta, toisen jälkeen meni fiilikset ja bogi vielä kirsikkana kakun päälle. Oli aika nollata ja aloittaa alusta. Näin jälkikäteen voin todeta, että fokus hieman karkasi à huolellisuus unohtui. Sain pelin kuitenkin kohtuulliselle tasolle, ei metsästä toki birkkuja tullut, muttei myöskään bogeja. 15:llä & 16:lla nostobirdiet siivittivät uuteen nousuun. 17:n putteriavaus oli täydellinen, siitä helppo hysse korille. Tämä nk. helppo hysse oli yllättävänkin helppo, tuulikin antoi oman apunsa ja saatteli p2sen nätisti väärällä puolen tolppia. Tosi helposti. 5 metrin vastatuuliputti yläpantaan ja bogi raapustettiin korttiin. 18:lla piti heittää korille, mutten heittänyt.

Lopputulos 3 päälle, total 3 alle. Njää. vähän jäi kaivelemaan, mutta hyviä osa-alueita oli paljon. Tänään osui pari ikävää puttimissiä, mutta koko vkon putti on ollut unelmallista. Draivit olivat paikoitellen todella hyviä, joskus luokattomia. Kaikessa on vähän säätövaraa. 9. sija on rehellisesti sanottuna pettymys, tavoite oli haukata metallia, ja se oli kyllä täysin omissa käsissä. Kisojen 9 väylän musta hetki (la 16-18, su 1-6, 8 päälle) vei tämän sauman tyystin. Ei auta muu kuin ottaa opiksi.

Väylän 17 kakkosheiton seurauksena kasvoi tatti. Puuhun.

Tapahtuma oli huikea! fasiliteetit kunnossa, tiedotus toimi, kisakylä oli hyvä, ja lämmittelyverkko löytyi. Kiitos Lahden frisbee club!

Rata oli valtaosin huikea, paikoitellen jäi vähän karvas maku. 1-7 on upeaa frisbeegolfia, samoin 13-18. Suomen parhaimmistoa. 8-12 on sitten vähän jotain muuta. On totta, että useimmilla noilla väylillä hyvällä heitolla tulee hyvä lopputulos, muttei ihan kaikilla. On myös totta, että tuuri vaikuttaa lopputulokseen valitettavan paljon. Sitä ei saada täysin koskaan poissuljettua – eikä pidäkään, mutta sitä voi pyrkiä minimoimaan, erityisesti kun kyse on arvokilpailuista. Mutta upeita väyliä on useita; väylä 14 on ehdotonta eliittiä. Oikea par-4 pituutensa ja haastavuutensa puolesta!

Huikeinta oli nähdä uusien kasvojen nousu Suomen eliittiin! Rene Honkanen yllätti positiivisesti, erityisesti jatkuvalla hyvällä pelaamisellaan àmitalitaisto ei ollut sattumaa. Joonatan Häme esitti hienoja otteita ja odotukset ovat korkealla tulevaisuudessa! Samoin Ville Ahokas pelasi itsensä hienolla kokonaisuudella kympin sakkiin! Nämä nimet kannattaa painaa mieleen tulevaisuutta ajatellen.

Meikäläinen siirtyy valmistautumaan USDGC:hen muutaman vuoden tauon jälkeen, tiedossa on draivi-, lähestymis- ja puttitreeniä. Muita lajin osa-alueita ei ole syytä harjoitella, kuten kiekkojen kuivaamista – se sujuu jo todella hyvin.

Lopulliset tulokset

Kisojen videotuotanto

Tarkoitus oli pelata hyvin. Alku vaatii huolellisuutta, jotta pääsee liikkeelle helpoilla böördeillä. Keskittyminen oli kohdallaan, neljän väylän jälkeen kolme alle. Vitoselta ja kutoselta pelisuunnitelman mukaiset nostopar:it, ja seiskalle hyvillä heitoilla birkku.

Metsälenkki edessä, painajaiset mielessä. Aiemmat päivät väylillä 8-12 ovat sujuneet niinkin hyvin, kuin 2 päälle ja 3 päälle. Valitettavasti osalla väylistä ei itse hirveästi voi vaikuttaa lopputulokseen, kuten ao. videosta saattaa huomata (sori, en osaa embeddata).

https://video.xx.fbcdn.net/hvideo-xft1/v/t42.1790-2/11831080_10153504131657230_678853491_n.mp4?efg=eyJybHIiOjg1NSwicmxhIjo1MTJ9&rl=855&vabr=475&oh=936e32d0f904f0848c2e30ae1058baa8&oe=55D05829

Avaukseni oli kenties ryhmän huonoin, olin silti ainut joka pääsi putille. Tätä mahdollisuutta en jättänyt käyttämättä. Ysin avaus pyörähti myös nätisti neljään metriin. 11 on ollut painajainen, kaksi tuplabogia. Tänään avauksen osuttua ränniin, olin onnellinen. Otin lopulta helpon kolmosen, joka pudotti valtaisan gorillan selästä. 12:lla jouduin taipumaan kehnon avauksen vuoksi bogiin, joten metsälenkki 1 alle. Ei hullummin.

14:llä pyysin yleisöltä hieman yksityisyyttä.

15:n birkun johdattelemana tuloksessa 6 alle radan helpoimmille väylille (ainakin itselle ovat olleet). Huolellisella pelillä maaliin ja sunnuntaille kärkikorttiin. Ei menny. 16:lla en osunut ränniin, 10-metrinen par-putti ei uponnut. 17:lla avaus ihan ok, kakkosheitolla puun kautta 6 metriä eteenpäin. Lähestyminen viiteen ja putti oikealle poskelle – toinen bogi putkeen. 18:lla päätin hyökätä, mutta se jäi kovin vaisuksi ja puun kautta 20 m lyhyeksi. Huippukierros hyytyi hyväksi lopun toilailujen takia. Erityisesti lyhyt puttimissi kiristää, olihan se ensimmäinen laatuaan koko vkonloppuna.

Lopputulos 4 alle. Sillä ei nousto kärkikorttiin, vaan ollaan hyökkäysasemissa jaetulla viidennellä sijalla. Mitaleille kolme heittoa, siinä on taivallettavaa, mutta tehtävissä. Tänään Mukkulassa jaetaan pystit Suomen parhaille! Pasilla on vahva ote tällä hetkellä, mutta takana vaanii joukko pelaajia, jotka haluavat ottaa sen päänahan. Voittotaistelusta tulee varmasti mielenkiintoinen!

Ei päästy sunnuntainakaan nauttimaan vielä superhelteistä, vaan varsin miellyttävästä 23-26 asteen lämmöstä. Pelikelit oli kohdallaan koko kisan.

Sunnuntain tavoitteena oli kiivetä kuudennelle sijalle, ottaa historian paras henk koht major-sijoitus, lunastaa usdgc-paikka, ja välttyä auringon poltolta. Kierros alkoi varsin vahvasti, kolmen väylän jälkeen yhdellä puttumissillä kaksi alle. Selvästi vahvin alku ja fiiliksissä eteenpäin.

Nelosväylän hiiltyneet puut kertovat metsäpalosta 40 vuoden takaa ja puut joka puolella rataa jättivät kiekkoihin mustia jälkiä – sikälimikäli jos joku niihin nyt muka osuisi.

Kutosella alkoi tapahtua: normi kakkosheitto pd:llä outin yli metsätunneliin – peukalon alle pisara vettä, 10 astetta väärään suuntaan ja kohti maata. Onnekseni liukui outin yli metsään. Perus30metrinen lähäri puuhun. Putti ohi ja bogia korttiin. Seiskan avaus metsään, lähäri puihin ja kympistä putti ohi –> bogi. Taas par:issa. Katse eteenpäin ja huolellista suorittamista. Seuraava avaus keskellä peltoa outtiin ja bogia korttiin. Masentavaa.

Etuysin onnistuin vahvan alun ja ysin birkun avulla veivaamaan par:iin. Pääsin uudestaan jo ihan hyvään vauhtiin ja jaetulle kuudennelle sijalle parin böördin voimin, kunnes 14:llä liu’uttelin lähestymisen 40 cm outtiin ja lappuun kirjoitettiin bogi.

Neljä väylää jäljellä, yksi heitto perässä kuudetta sijaa. –> väylä kerrallaan hyviä suorituksia. 15:ltä nostokakkonen ja sillä tasoihin. 17:llä birkut (aiemmilta kierroksilta mulla vain bogeja), tasoissa viimeiselle väylälle. Kaveri missasi putin, minä en. Kysymys ei siis ollut yksin omasta hyvyydestä..

Ekat kolme väylää kaksi alle, 9-13 kolme alle, ja viimeiset neljä väylää kolme alle. Huikaisevia hetkiä omassa pelissä. Toki kolme bogia putkeen on sekin huikaisevaa.

Rata on suhteellisen avoin, eikä siten rankaise epätarkkuuksista massiivisesti. Itselle tuo väleihin osuminen talviterällä tuottaa enemmän ja vähemmän haasteita, mutta sitä ehtii vielä ennen kesää hioa. Puttimissejä taisi tulla viisi koko kisassa, eli ei valittamista. Se tosin kertoo, että draivipelissä on toivomisen varaa..

Noh, kuudes sija tuli, usdgc-paikka tuli ja auringonpolttamiltakin vältyin, kaikki tavoitteet täyttyivät! Aivan huikeaa. Nyt lomalla sydneyssä muutama päivä, sitten kisakalenteria suunnittelemaan Suomeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Paikoitellen jopa myrskyisäksi yltynyt tuuli lupaili lisämaustetta kolmannelle kierrokselle. Mundaringin tuuli lienee vaikein tuuli jossa olen pelannut, puuskittainen ja pyörivä.

Laiskahko alku aiheutti huonoja suorituksia ja pari puttimissiä. Kutosen 14-metrinen birkkuputti muutti kuitenkin suuntaa ja etuysin viimeiset neljä väylää 3 alle.

Kymppiväylä on yksi suosikeistani. Vasemmalle viettävä rinne vaatisi voimakkaan hyzerflipin, ja ainakaan tähän mennessä en ole siinä hyvin onnistunut. Tänään päätin kokeilla jotain muuta: annukka ekaan puuhun ja siitä pomppu outtiin. 20 metriä tiiltä (tällä kertaa) eteenpäin, kolmas heitto lähdössä. Siitä pelastin todella maukkaan bogin.

Takaysi olikin sitten melkomoista taaperrusta. Boggelia bogin perään, välillä pelasteltiin par:ia outin reunalta, välillä ei. Heitin avauksen outtiin väylillä 15-17, mutta 18:lla sain metrin sisään. Todella väsähtänyt loppu, tulokseksi 65.

Vähän harmittaa moinen hyytyminen. Kuumuudesta ei ainakaan ollut kiinni, sillä tänään oli reissun kylmin päivä: 25 astetta. Miellyttävä pelikeli.

Tuulesta huolimatta tulostaso kärjessä oli varsin kohtuullinen. Simonille ja paulille -13. Kisa alkaa olla taputeltu noiden sijoitusten puolesta. Suurin taisto käydään kolmossijasta jossa kolme pelaajaa heiton sisällä.

Rataennätyksen haltijat haastattelussa 18:n korilla.

Huomiselle käännetään suunta ylöspäin ja haetaan vielä kuudes sija eteläisen pallonpuoliskon ekasta majorista. Sitä ennen rannalle ja levolle.

Oleellinen parannus eiliseen; ajoissa hereille ja radalle. Kelikin oli miellyttävämpi, pilvistä ja viileää; 30 astetta.

Kierros alkoi jännästi, ykkösen tiille viimeisenä kärkikortista, pd:llä perussuora, joka flippasi puoli metriä outtiin. Muut (mcbeast, nate ja dave) ottivat nätit birkut, meikäläinen veti kakkosheiton 30 cm outtiin, 9-metrinen putti mukiin ja vitosta korttiin. Kakkosella otin nätin böördin ja pääsin takaisin raiteille.

Etuysin tapahtumat olivat vähissä, kutosella 15-metrinen birkkuputti mukiin ja ysillä 6 metristä kakkosta korttiin. Sitähän ei pikkujuho tiennyt, minkälainen putki siitä böördistä alkoikaan.

Vuorotellen birkkua ja ja bogia viiden väylän ajan. Jännäksi homman teki se, että jokainen avaus epäonnistui. Joka toisella sankarilähestyminen onnistui ja joka toisella se aiheutti ongelmia.

Avausten ongelmallisuus ei poistunut, takaysillä heitin yhden onnistuneen avauksen –> 18:lla birkku. Maukkain pelastus tuli väylällä nro 16, jonka jokainen 375 metriä on taivallettava. Koska ulkomaanelävät eivät oikein pärjänneet, annoin tasoitusta ja päädyin 20 kauemmaksi korista kuin tii. Matkaa jäljellä 395 m. Kaksi maksimidraivia, yksi maksimiputteri ja 8-metrinen putti sisään. Kaikille vitoset.

Tuloksena pelastettu 64, joka on vain 11 heittoa huonommin kuin kärki. Sillä jäädään sijalle 6, eli kärkiryhmä karkasi 9 heiton päähän. Tasoerot alkaa näkyä.

Kisan kärkikaksikko ottaa iisisti loungessa.

Kierroksen parasta antia oli puttaaminen. Yksi 10-metrinen missi, muutoin putit mukiin. Sillä pelastettiin koko kierros. Huomisen suunta on siis selvä; draiviin lisää energiaa.

Illan pituuskisa ei tuonut yllätyksiä. Lizotte heitti 212 metriä pd2:lla keskikehnoon tuuleen. Ihan käsittämätöntä.

Huomenna kakkosryhmästä moving daylle, 48 korttiin niin silloin noustaan.