Miten yksi väylä voi pilata koko kierroksen? Helpostihan se käy. Monesti tarina menee siten, että otin lumiukon, mutta muuten meni hyvin. Tällä kertaa meikäläisen tarinassa otin bogin. ”Vain” bogin. Lukuunottamatta kakkosväylän liian jännittävää par-puttia, alku oli sujuva. Nelosväylällä heitin varsin onnistuneen hyssen avauksella, ja mainion lähestymisen. Lähestyminen on blindi, sain aplodit ja olin mielestäni alle kolmessa metrissä. Upeeta, birdie. Korille kun päästiin, niin näytin lepäävän nätisti kolmessa metrissä kuten suunnittelinkin. Pikapuoliin havaitsin, että yksi ryhmämme kiekoista vielä puuttui, ja kolmessa metrissä ei ollutkaan mun kiekko. Kas, 25 m alamäkeen loisti putteri väärinpäin. Kuka lie sen sinne vierittänyt (valitettavasti ketään ei ollut lähimainkaan, joten joudun syyttämään onnea)? Kappas vaan ja nostoböördi päivittyi bogiksi.

Harvoin, todella harvoin jää kaivelemaan niin pahasti, että harmittaa vieläkin, mutta vaikeaa oli päästä siitä yli. Munuaiseen osuin, mutta seuraavalla väylällä taas vähän rollailtiin. Kutosella kori on kummulla, ja pääsin kahdella heitolla melkein kymppiin, päätin yrittää par:in pelastusta – olihan minulle selvää, että meikän putti on harvoin rollannut ko. kummulta. Tänään tapahtui se epätodennäköisempi, luonnollisesti paluuputti oli 8-metrinen joka ei mennyt sinne päinkään. Tämänkin syynä oli vain nelosen rolli.

Näistä vastoinkäymisistä huolimatta sain heitot kulkemaan hyvin. 8:llä heitin upean rollerin, joka oli 5 metriä vajaa aukolta, jouduin tyytymään par:iin. 9:lla 8-metrinen birdieputti vasemmalle alaraudan päälle ja ketjuihin ja ulos. 10:llä birkku 7-metrisellä putilla (vihdoin), kunnes 11:llä 6-metrinen vasemmalta ulos ja bogia korttiin.

Kapitalisointi. Hyviä suorituksia, muttei riittävän montaa peräkkäin. 12:lla maukas avaus birdiepaikalle, kakkosheitto millin sivussa ja puunkautta bogipaikalle. Jälleen suosta ylös ja kohti parempia suorituksia. 16:lle nostobirkku, 17:lle 6-metrinen birdiemissi, 18:lle 6-metrinen birdieputti sisään.

Puttaaminen oli hyvin jännittävää tänään. Vaikea sanoa miksi, eilen kaikki tuntui sujuvan niin hyvin. Se näkyi suoraan siinä, että yli kympistä kaikki oikealta ohi tai reilusti vajaaksi, alle kympistä taas vasemmalle poskelle. Silloin valitettavasti jää vain puolet puteista (jos niinkään paljon). Tämä päivä tuntui todella vaikealta, eniten nelosväylän takia. Tulos oli vain kaksi heittoa huonompi, mutta pelin kokonaissujuvuus aivan karmeeta taapertamista. Ja kaikki vain yhden väylän syytä. Jos olisin saanut ansaitsemani birkun neloselta, niin väylän 16 laitumella olevat lehmätkin lentäisivät pilvien siimeksessä.

Viimeiseen päivään ponnistetaan sijalta ynnä muut, hyvällä (unelma)kierroksella 30 sakkiin. En ota yhtään bogia huomenna.

Päivän paras ajoitus oli valokuvassa: https://goo.gl/photos/N7R62VU7WWmU8Cc58

Mitä opin eilisestä?

Ettei tarvitse otta kuvaa scoresta, kun metrix löytyy myös tuolta: http://www.discgolfworldtour.com/players/juho-rantalaiho/event/konopiste-open-2016/ . Kisan keskimmäinen kierros alkoi kovin lupaavasti p2 metriin ja nostobirdie. Siitä sitten par-raiteille ja toinen birdie väylällä nro 11. Draivipeli oli jotakuinkin yhtä laadukasta kuin eilen, ehkä pikkuisen enemmän hajulla. Metrixistä voidaan edelleen todeta, että birdiet tulee kyllä, jos rinkiin pääsen, mutta kun en pääse.

Kolmosväylällä pulssi hetkeksi nousi, kun rolleri ei taipunutkaan ihan kuten suunnittelin. Lopulta TD oli pelissä kuitenkin selvästi.

Onnistuinpa heittämään yhden wraithin lampeen väylällä 12, siitähän tietysti kirjattiin bogi. Väylällä 13 kauden toistaiseksi pisin putti 12 metristä löysi tiensä korin pohjalle. Väylällä 16 tosin laitoin jo 14 metristä. Ihan vain siksi, jotta voisin 18 väylällä tuhria vielä 7-metrisen (kauden lyhin epäonnistunut putti, nämä jos jotkut tilastot ovat tärkeitä).

Se on todettava, että tämä laji vaatii myös jonnin verran heittokestävyyttä. Väylästä 14 eteenpäin ei osunut draivit enää sinne päinkään. Oli kulmavirheitä ja korkeusvirheitä ja suuntavirheitä ja virheitä. Ei tullu mittää. Väylällä 16 ymmärsin, että käsi on hapoilla. Taidan tänään leväyttää ja huomenna lämmitellä tehokkaasti.

Alkaa näyttää huolestuttavasti siltä, että USDGC –paikka (15 joukkoon) saattaa lipua ulos näpeistä. Jollei tässä nyt tapahdu yhdessä yössä ihmeitä tuohon draivihommaan, silloin tiätty kaikki on mahdollista. 10 alle ja siitä hymyssä suin kotiin. Huomenna uuteen iloon!

Lauantai- eli finaaliaamu oli surullinen. 15 astetta lämmintä, ja vettä tuli vähän enemmän kuin missään. En ole ikinä ollut moisessa vesisateessa, joka olisi kestänyt useamman tunnin. Siihen tykö pieniä tuulenpuhalluksia, niin pelisuunnitelma oli valmis.

• valmistaudu heittoon sateenvarjon / teltan alla à suorita heitto välittömästi
• tee elämä helpoksi, laita yli kympistä alle kahteen metriin

Arttu valmistautuu treenikierroksella 17:lla puttiin. Tällöin vielä luultiin, että keli oli ikävä. Pah. Toihan oli yhtä juhlaa!

Jälkikäteen voinen todeta, että taktiikka oli tehokas, joskin tylsä. Kakkosväylän nostobirkun jälkeen ei tapahtunut mitään seuraavaan 5 väylään. Nostopar:eja. Kasilla keskittyminen herpaantui ja lähestyminen kuuden metrin päässä olevaan kantoon, pääsin 3 metriä eteenpäin. Ysillä avaus outtiin ja toinen bogi putkeen.

Böördit oli tiukassa, mutta bogeja valitettavasti hieman valui. 11:llä avaus outtiin, 9-metrinen putti pelasti bogin. 12:lla 9-metrinen putti aiheutti bogin. 888:lla avauksen jälkeen kävi mielessä lähteä riskihommiin, mutta palasin yllä oleviin kahteen prinsiippiin, ja 9-metrisellä putilla otin hienon birkun! Maistui maukkaalta.

18:lle nostobirre. Erittäin maukas päätös kisalle. Lopputulos 2 päälle, voisin sanoa että löysin tasoni. Kaikki kierrokset 1-4 päälle, parempaan ei tällä hetkellä rahkeet riittäneet. Tällä kierroksella nousin yllättäen aika roimasti sijalle 42, heiton päähän rahoista. 69 oli fieldin 15:nneksi paras kierros, valitettavan moni joutui uhrautumaan myrskyluodon maijalle ja monella tuli aika rajuakin lukemaa.

Yksi suomalaisista oli kuitenkin ylitse muiden! Nissisen Teemulta aivan upea suoritus! Teemu pelasi finaalipäivänä 3 päälle, nousi sillä 9:nnelle sijalle. Tässä kaartissa top-10 sijoitus on kovan luokan saavutus.

Ainii. Ja Pauli voitti. Ratkes saariväyllä. Ricky sössi. Kuulostaako tutulta?

Jälkiviisaana kun kisaa lähden tarkastelemaan, niin yksi osa-alue oli selvästi ylitse muiden; putti. Kaksi missiä alle 8 metristä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että draiveja olisi kiva heittää vähän paremmin. (toki se ei tullut yllätyksenä) Takapihalla on tullut puttailtua, mutta ilmeistä lienee, että draiveja saatan käydä vähän lumihangessa viskelemässä. Kunnes kaikki kiekot katoavat ja sormet jäätyvät poikki.

Kausi alkaa olla paketoitu, kisakalenteri kumisee tyhjyyttään, samoin hiha. Kotiin syömään ruisleipää ja muihin hommiin hetkeksi, ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Kyllä, kierrostuloksia. Ei lämpötiloja (joskin lämpötilat olivat samaa luokkaa). Amerikan USDGC starttasi tänään helteisessä säässä, aiemmin nautimme hurrikaani Joaquinin jälkeisistä myrskyistä ja sateista. Se näkyy myös noissa kierrostuloksissa. Onnekseni kolme ensimmäistä ovat harjoituskierroksia.

Winthrop Gold, jona USDGCn rata paremmin tunnetaan on viekas ja rankaiseva. Pieniinkään virheisiin ei ole varaa, välillä jopa jokseenkin onnistuneet heitot löytävät tiensä narun väärälle puolelle. Rataan sisältyy maailman hienoimpia väyliä, ja hengähdyksen paikkaa ei radalta löydy – mikä sen nautinnollisempaa.

Ykköskierros alkoi osaltani vahvasti, pari nostobirreä, ja hyviä par:eja. Kasiväylälle saakka homma maistui, eikä suuriä töppejä tullut. Kasilla päätin 16:sta metristä laittaa korin alle rinteeseen ja ottaa par:in, luonnollisesti seifti pyörähti kuuteen metriin ja putti yläpeltiin. Ysillä sain tämän kuitenkin paikattua ja etuysi varsin vakuuttavasti 2 alle.

10 on radan helpoin väylä. 60-metrinen putterihysse, sen jälkeen 100-metrinen hysse korille ja nostobirdie. Kakkosheitto tuossa lienee koko radan helpoin heitto, onnistuin sen siitä huolimatta jättämään 2 metriä lyhyeksi, seuraavalla onnistuen pelastin itselleni vain bogin. 11:llä olin avauksella 12 cm outissa, kakkosheitolla 12 cm sisällä à bogia korttiin. 888:n (eli väylä nro 13) pelasin hienosti pelisuunnitelman mukaan, 8-metrisellä putilla sain ryhmältä kehuja hienosta birkusta. Jouduin kuitenkin muistuttamaan että heitin tiiltä ekan avauksen outtiin ja toisella yrityksellä vasta väylälle à bogi. Jaa sitten tuli bogi. Jaaaaa sitten tuli bogi. Jaaaaaaaa 18:lla väyläheitto 5 cm outtiin ja bogi.

15:llä meinasin soittaa jo hätänumeroon, kun bogeja sateli, mutta jätin tällä kertaa soittamatta. Hyvä kuitenkin tietää, että hätäpuhelin löytyy ihan 15:n griinin vierestä.

Takaysille mahtui 6 bogia. Huh. ei suuria virheitä, mutta väärissä paikoissa. Niitä heittoja lukuun ottamatta pelasin hyvää peliä. 17:llakin lepakkofore löysi tiensä saareen.

+4 eli 71 heittoa on kuitenkin kehnosti. Huonompaan tällä radalla on kyllä saumat, sitä ei käy kiistaminen, mutta kyllä tuo bogin tuuppaaminen oli vähän ala-arvoista. Huomenna uuteen nousuun, tarvitaan kummasti parempia heittoja ja kovempaa itseluottamusta.

Tulokset & liveseuranta löytyvät tämän linkin takaa.

Videohommiin ohjeita täältä.