Kaikki kirjoittajan sm2010 artikkelit

Pari viikkoa kilpailukauteen

Ensimmäinen tuntuma ulkodraiveihin tuli otettua tiistaina Kaarinan lämmitetyllä tekonurmella. Hauskaa se oli, mutta väsy iski yllättävän nopeasti. Keskittyminen alkoi herpaantua ja jaloissa alkoi tuntua siltä, ettei potkua enää löydy, minkä seurauksena draivit lähtivät vähän mihin sattui. Lisäksi lähetymisherjoitteet joita tuli tehtyä samalla, osoittivat lähestymisen kammottavan tason.

Sepon (Paju) kanssa heiteltiin ja pelattiin draivipeliä. Lämmittelyjen (punnerrukset&lähestymiset&muutama draivi) jälkeen heitettiin futiskentän toisesta päästä maaliin. Verkosta piste, maaliin jääneestä kaksi, ja maalivahdin alueelle jääneestä piste. Samoin toteutettiin lähestymispeli, mutta lähempää. Seppo pieksi minut mennen tullen joka osa-alueella ja vielä puolikkaalla kierroksellakin, joten vähän täytyy vielä hioa.

Tuntuma on hukassa, mutta niin se aina on tässä vaiheessa vuotta (vaikka luulin olevan paremmassa kunnossa, koska talven yli olen päässyt treenaamaan hallissa). Pari viikkoa aikaa valmistautua, joten eiköhän jatketa treenaamista. Aurinkokin paistaa.

Turku winter combined

Mielikuvitus pääsi taas valloilleen (ehkä jopa liikaakin) ja Turussa pelataan frisbeegolfin ja hiihdon yhdistetyt kisat. Hiihtolenkki, jonka jälkeen muutama golfia sukset jalassa, alle parin -> aika vähenee, yli -> tulee sakkoa. Sopiva kevennys pari viikkoa ennen ekaa kisaa..

Neljän viikon päästä on siis jo Hollannin kisat ohi. Vielä on liikaa lunta maassa, mutta viim. ensi viikolla täytynee lähteä tarpomaan hankeen tutustumaan ulkona heittelyyn. Viimeiset pari viikkoa pitäisi pystyä treenaamaan puttia kohtuullisen tehokkaasti, mutta pihalla sulavat 3-metriset mustat lumikasat eivät varsinaisesti ainakaan vielä kutsu. Jollei muuten, niin sitten halliin.

Ensi viikolla 2-3 tiukkaa draivisessiota. Lentorata tutuksi. Liikeratahan on kunnossa, koska läpi talven on heitelty pressuun, lentorata sen sijaan ei. Seuraavat kaksi viikkoa vaativat väh. 3 puttitreeniä/vko (yhteensä väh. 3 tuntia, kork. puolen tunnin seteissä). Puttaamisen lisäksi 1-2 draivitreeniä/vko. Toisin sanoen n. 10 tuntia draiveja ja n. 4 tuntia putteja/lähestymisiä, sillä lähdetään koitoksiin.

Sormet syyhyää jo kilpailemaan..

Lopuksi kylmää faktaa pituusheiton maailmanennätyksestä. Tällaisen käsityksen frisbeenheittäjästä saa ulkopuolinen:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=KoHXkmBh3F4]

Hankea

Ultimatekausi sai valitettavan päätöksen jo ennen mitalipelejä, toisaalta jalan kannalta varsin positiivista, että ehtii parantua.

Lumihanki kasvaa kasvamistaan, joten treenailun aloittamiselle ei sen puolesta ole kiirettä. Hollannin keikka silti lähenee uhkaavasti ja olisi kiva päästä edes jokunen draivi heittämään ulkoilmassa, saa nähdä. Hallivuoroa en ole onnistunut hyödyntämään nyt viimeisimpinä hetkinä ihan niin hyin kuin haluaisin, koska nilkka ei kestä vielä täyttä repimistä.

Treenaaminen onkin nyt siis pitänyt sisällään punttisalin (tosin vain ylävartalotreenin), sekä hiihdon. Hiihto on kuulemma tänä vuonna noussut erityisesti nuorten suosioon, luokittelen itseni nuoreksi, joten joko kyseessä on henkilökohtainen buumi (kyl määki ku muutki), joka laantuu seuraavaksi vuodeksi, tai toivottavasti pysyvä harrastus (ainakin yhtä pysyvä kuin lumi). Hauskaa se ainakin on.

Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että tällainen harrastelijahiihtäjä kuin minä, ei välitä tosta perinteisestä ihan kauheasti. Älytön vaiva ja säätö ja silti lipsuu ja tökkii ja lumi paakkuuntuu ja ties mitä. Paljon helpompi luistella, kun ei ole mitään välttämättömiä välinehuoltoja.

Toisin sanoen hiljaista on frisbeetouhu, paitsi hallissa. Talven yli tuntuma on pysynyt kohtuullisena hallin ansiosta, joten nyt ollaan iskussa heti kauden alusta. Reilut neljä viikkoa kauden alkuun.

Vintteri ohi

Nilkka ei ollut hirvittävän turvonnut aamulla, joten aamiaiselle ja pelaamaan. Juostessa tuntui vähän pahalta, mutta kun kroppa lämpeni, ei nilkkakaan tuntunut enää missään. Pientä sivuhaittaa toi poikkeuksellisen paljon kipeytyneet jotkut jalkojen lihakset, jotka ilmeisesti kipeytyivät osittain ontuen juoksemisesta.

Viimeiset kolme koitosta oli tänään edessä alkaen jo aamukahdeksalta. Ensimmäinen vastus, Örebro, on yleensä ollut lyempää keskikastia tässä turnauksessa ja pystynyt haastamaan kärkijoukkueita. Myös tänä vuonna. Mm. karhukopla voitti Örebron kahdella pisteellä. Aamulla joukkue saapui hieman myöhässä paikalle, meidän ollessa jo valmiina aloittamaan pelin ja sauma oli iskeä heti pelin alkuun kun vastustaja on vielä uninen. 2-0 taululla Örebron hyväksi, jolloin diesel käynnistyi. Peli päättyi 13-4 meille, joten pelin alku ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, mutta muuten kyllä.

Örebron antaessa yllättävän vaisun vastuksen, seuraavana vastustajana oli Stenugnsund, joka yleensä on ollut heikompi joukkue. Tuohon uskomukseen ei ollut kuitenkaan syytä tuudittautua. Panoksena Stenuja vastaan oli paikka matsissa sijoista 9-10. Pelin ensimmäisessä pisteessä tunteet alkoivat jo vähän lämmetä puolin ja toisin. Otimme pelin haltuun muutamalla katkomaalilla ja pääsimme karkuteille. Loppupelissä ei katkomaaleja juuri tehty, mutta hyökkäyksen toimiessa 100%:n varmasti, ei niitä myöskään tarvittu. Taistelemaan sijasta 9 lukemin 13-9.

Viime vuonna kohtasimme Gronical dizzinessin ja hävisimme pisteellä. Hollantilaisjoukkue on täynnä pitkiä äijiä, jotka ikäisekseen ovat yllättävän sporttisessa kunnossa. Lataus oli matsiin hyvä, mutta ongelmia tuli sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa. Hyökkäyksen staattisuus ja puolustuksen fyysinen alivoima (ei ainoastaan pituus, vaan selvästi myös fysiikka) ei jättänyt meille sananvaltaa. Turpaan tuli ja 10. sija. Sijoitus on kohtuullinen tässä turnauksessa, mutta pettymyksiä mahtuu joukkoon aika paljon. Ensi vuonna uudestaan.

Suomalaisjengeistä Karhukopla hoiti hommansa mallikkaasti ja pelasi finaalissa Viksjöforsia vastaan. Kopla ei yltänyt parhaimpaansa ja VIF vei pelin nimiinsä yllättävän selvästi 15-10. Hyvä turnaus kuitenkin koplalta.

Jalka kesti loppuun saakka. Ensi viikonloppuna jatkuu SM-sarja, joten uskoisin jalan olevan pelikunnossa silloinkin, kun saan rauhassa levätä melkein viikon. Nyt edessä parin päivän Ruotsin loma, ja sitten takaisin punttitreeneihin. Ultimate- ja frisbeegolfheittotreenit pysynevät vielä sivussa nilkan takia.

Eka pelipäivä

Nilkka ja polvi tuntuivat kestävän kohtuullisesti alkulämmittelyn repimiset, joten pelaamaan vaan. Eka peli mönsterÃ¥sia vastaan päättyi 13-1. Ihan kiva lämmittelypeli. Toisessa olikin sitten panoksena lohkovoitto. Brighton pelasi vahvasti, ja henkilökohtaisten pudotusten ym. töppäilyjen myötä, voittivat pelin 13-11. Peli oli meillä jo jollain asteella hallussakin, kunnes annoimme muutaman hyökkäyksen putkeen.

Lohkon kakkossija tiesi pudotuspeliä venäläistä Jupiteria vastaan. Voitolla 16 sakkiin, tappiolla superbörjeen. Lähdimme matsiin paikkapuolustuksella, jolla saimmekin heti pelin käännettyä ja pääsimme kuskin paikalle. 4-4 tilanteessa vaihdoimme miespuolustukseen, joka yllätti tehokkuudellan myös meidät. Peli päättyi lopulta melko helposti meille muistaakseni 5-6 pisteen erolla.

Venäläisten vastustajien sarja jatkui ja vuorossa oli ”Jupiterin isoveli”, Sokol. Voitolla 8 sakkiin, muutoin sijat 9-16. Viime vuonna onnistuimme niukasti voittamaan Sokolin, joten tiedossa oli tiukka matsi. Peli eteni tasatahtia alusta loppuun. Pisteet suurinpiirtein vuorotellen, saldona tuli kaksi menetettyä hyökkäystä ja kaksi katkomaalia. Valitettavasti Sokol voitti arvonnan matsin alussa ja vei trillerin nimiinsä 12-11. Turnauksen toistaiseksi ylivoimaisesti paras peli meiltä.

Vinterille ominainen piirre onkin se, että koviakin jengejä voi pelata esim. sijoista 9-16, koska pudotuspelit ovat pienestä kiinni. Kovat jengit vastakkain, toinen putoaa. Jotenkin se on siistiä (silloin kun voittaa), mutta toisaalta raskasta (kun häviää). Nyt ei auta muu kuin taistella siitä 9. sijasta, joka ei ole huono, vaikka odotukset olivatkin korkeammalla.

Pelit ovat todennäköisesti meikäläisen osalta ohitse, koska nilkka alkaa olla aika hyvin turvonnut nyt kun peleistä on jo aikaa. Tuskinpa on huomenna kunnossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä..