Kaikki kirjoittajan Juho Rantalaiho artikkelit

Alaraudasta yläpeltiin

ja mitä sitä kaikkea mahtuikaan Konopiste Openin toiseen kierrokseen? No, ei itse asiassa kovinkaan paljoa. Kakkoselta ei tullut bogia tällä kertaa, joten bogifree oli odotettavissa. Hyvällä fiiliksellä kolmoselle ja neloselle puttimissit ja silkkaa par:ia korttiin. Tein aika paljon virheitä, mutta aika pieniä virheitä – böördit tiukassa.

Etuysin tahti oli tismalleen sama kuin eilen, kaksi alle. Ysiltä jälleen birkku, joka maistuu kyllä hyvältä, sillä omassa luokituksessa se menee toiseksi vaikeimmaksi väyläksi ottaa birdie (kakkosen jälkeen). Tällä kertaa siihen osui maukas 10-metrinen putti.

Siitä lähtee ysiväylän avaus hegen kädestä

Tasaisen turruttava tuuppaaminen jatkui, birkku tuli sinne tänne, muutoin par:ia. 16:lla saatiin vähän lisämaustetta sadekuuron kera à heitto kiireessä nokkospöheikköön tiätty. Sieltä kuitenkin pääsin hyvin vielä lähestymään ja onnistuin veivaamaan kierroksen viimeisen birdien. Lopputuloksessa komeilee 14 par:ia ja 4 birdietä. Bogifree ei paljon lämmitä tällä kokonaistuloksella.

Neljä puttimissiä. Lisäksi muutamia helpohkoja draivivirheitä. Löytyiköhän pieni ylimielisyys eilisen ”helppouden” kanssa, ja lopputulos olikin vähän toisenlainen? Nooh, huomenna sitten 9.40 liikkeelle metsästämään uutta mahdollisuutta. Paremmin pitää pelata.

Kärkipojat painoivat ihan hyviä kiessejä tänäänkin. 14:ään alle ei mahdu ihan kovin montaa virhettä.

Moottori lämpesi loppua kohden

Yhden kisapäivän kokemuksella huomaan, että vaikka rata on hieno, niin se ei rankaise. Tarkoittaa sitä, että huonolla heitolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin voisi olla. Ei, en tarkoita, että pitäisi vetää OB-narua maat ja mannut täyteen – sillä toki voidaan keinotekoisesti ohjata peliä, mutta kyllä nämä luonnolliset esteet ovat silti parasta. Tämä tosiasia näkyy myös tulostaulussa, kovin monta bogia ei mahdu top-20:een. Upeaa frisbeegolfia, mutta hieman lisää painetta heittoihin kaivataan. Ahtaampia avauksia, vaikeampia korinpaikkoja.

Visuaalisuutta radalla kyllä riittää

Itselleni olen järkeillyt, että täällä voi ottaa kaksi bogia – ykkösellä outtiin, tai kakkosella metsään. Tänään otin kakkoselle. Kierroksen alku oli tahmeaa (en viittaa rasvaisiin sormiin lounashampurilaisen jäljiltä), mutta kuten todettua, niin bogeja on vaikea kalastella. Sen sijaan hienoiset epäonnistumiset näkyvät tuloskortissa par:ina, hyvä peli birdienä. Pieniä virheitä siellä täällä à ekat 6 väylää par:iin. Tähän mahtui kuitenkin pari hyvää yritystä 15 metristä, mutta jouduin tyytymään rautojen kolisteluun.

Seiskalta alkoikin sitten meikäläisen voittokulku (joskin kasilla tuli kierroksen ainut puttimissi 6 metristä). Jollei draivit osuneet ihan kohdalleen, niin putilla sitten – kaikkihan sen tietää, että puttaaminen on naurettavan helppoa. 9-väylän (288 m alamäkeen) nostokolmonen oli harvinaisen maukas. 2 PD-hysseä, ei siinä muuta tarvittu. Loppukierros sujui positiivisissa merkeissä, sankarisuorituksia jäivät vähemmälle, mutta hyviä heittoja tuli paljon. Radan viimeiset 12 väylää meni sitten 8 alle, joten ei siinä paljon kerrottavaa ole.

Keulille kiipesi Leksa, joka laskuvirheestä huolimatta johtaa kisaa heitolla. Rataennätys on tällä hetkellä siis -14. Sairasta. Kärki on tasainen mutta laaja à huomisen jälkeen alkaa varmasti tutumpia nimiä löytyä kärkikymmeniköstä.

Huomenna pitää laittaa vähän lisäeforttia tuohon etuysin huolellisuuteen, 12 alle korttiin niin johan hymyilyttää. Ei vaadi ihmeitä, mutta vaatii hyviä heittoja.

Discmania-netin artikkeli antaa hyvät eväät kisan seuraamiseen.

Luulitko, että Järva on hieno?

Niin minäkin – itse asiassa tiedän, että se on edelleen hieno. Silti täytyy kyllä sanoa, että Konopisteen rata lienee hienoin rata, jossa olen pelannut. Korkeuserot, päättymättömät luonnolliset fairwayt, mahtavat puut ja haastavat raffit. Mitä sitä muuta voi ihminen toivoa? Toki sieltä muutamia kauneusvirheitä löytyy (helpohkoja väyliä, pari tiitä), mutta kokonaisuus on huikea. 3 km silkkaa nautintoa.

Huonoin asia on ehkä tuo pohja, joka märkänä muuttuu kovin mutaiseksi, mutta sekin murhe on jo taakse jäänyt, kun tänään painettiin shortsit jalassa auringonpaisteessa.

Tämänpäiväisen terenikierroksen anti oli kipeän käden lisäksi varsin hyvä suorittaminen, mokeltamisen mahdollisuudet ovat vähissä. PD toimii kuin unelma. Radan viimeistelyä suoritettiin vielä tänään,  jotta huomenna kuivan kelin renkailla pääsee päästelemään.

Kisakeskushan sijaitsee ykköstiiltä noin 300 m:n päässä, samassa paikassa kuin hotelli ja ravintola. Mikään ei maksa mitään (lounas 4 eur alkukeitolla). Lisäksi naapurissa on ihan siisti linna. Olosuhteet ei paljoa parane. Tänään tiedossa kyynärpään huoltoa ja pelaajaillallinen. Mieletöntä. Tämä nousi henk. koht. kisakohde rankingissa top-5:een suorilta. Huomenna -7 korttiin, sillä päässee viiden joukkoon.

Tavoitteet täyttyivät

Ei päästy sunnuntainakaan nauttimaan vielä superhelteistä, vaan varsin miellyttävästä 23-26 asteen lämmöstä. Pelikelit oli kohdallaan koko kisan.

Sunnuntain tavoitteena oli kiivetä kuudennelle sijalle, ottaa historian paras henk koht major-sijoitus, lunastaa usdgc-paikka, ja välttyä auringon poltolta. Kierros alkoi varsin vahvasti, kolmen väylän jälkeen yhdellä puttumissillä kaksi alle. Selvästi vahvin alku ja fiiliksissä eteenpäin.

Nelosväylän hiiltyneet puut kertovat metsäpalosta 40 vuoden takaa ja puut joka puolella rataa jättivät kiekkoihin mustia jälkiä – sikälimikäli jos joku niihin nyt muka osuisi.

Kutosella alkoi tapahtua: normi kakkosheitto pd:llä outin yli metsätunneliin – peukalon alle pisara vettä, 10 astetta väärään suuntaan ja kohti maata. Onnekseni liukui outin yli metsään. Perus30metrinen lähäri puuhun. Putti ohi ja bogia korttiin. Seiskan avaus metsään, lähäri puihin ja kympistä putti ohi –> bogi. Taas par:issa. Katse eteenpäin ja huolellista suorittamista. Seuraava avaus keskellä peltoa outtiin ja bogia korttiin. Masentavaa.

Etuysin onnistuin vahvan alun ja ysin birkun avulla veivaamaan par:iin. Pääsin uudestaan jo ihan hyvään vauhtiin ja jaetulle kuudennelle sijalle parin böördin voimin, kunnes 14:llä liu’uttelin lähestymisen 40 cm outtiin ja lappuun kirjoitettiin bogi.

Neljä väylää jäljellä, yksi heitto perässä kuudetta sijaa. –> väylä kerrallaan hyviä suorituksia. 15:ltä nostokakkonen ja sillä tasoihin. 17:llä birkut (aiemmilta kierroksilta mulla vain bogeja), tasoissa viimeiselle väylälle. Kaveri missasi putin, minä en. Kysymys ei siis ollut yksin omasta hyvyydestä..

Ekat kolme väylää kaksi alle, 9-13 kolme alle, ja viimeiset neljä väylää kolme alle. Huikaisevia hetkiä omassa pelissä. Toki kolme bogia putkeen on sekin huikaisevaa.

Rata on suhteellisen avoin, eikä siten rankaise epätarkkuuksista massiivisesti. Itselle tuo väleihin osuminen talviterällä tuottaa enemmän ja vähemmän haasteita, mutta sitä ehtii vielä ennen kesää hioa. Puttimissejä taisi tulla viisi koko kisassa, eli ei valittamista. Se tosin kertoo, että draivipelissä on toivomisen varaa..

Noh, kuudes sija tuli, usdgc-paikka tuli ja auringonpolttamiltakin vältyin, kaikki tavoitteet täyttyivät! Aivan huikeaa. Nyt lomalla sydneyssä muutama päivä, sitten kisakalenteria suunnittelemaan Suomeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tahmeaa taaperrusta

Paikoitellen jopa myrskyisäksi yltynyt tuuli lupaili lisämaustetta kolmannelle kierrokselle. Mundaringin tuuli lienee vaikein tuuli jossa olen pelannut, puuskittainen ja pyörivä.

Laiskahko alku aiheutti huonoja suorituksia ja pari puttimissiä. Kutosen 14-metrinen birkkuputti muutti kuitenkin suuntaa ja etuysin viimeiset neljä väylää 3 alle.

Kymppiväylä on yksi suosikeistani. Vasemmalle viettävä rinne vaatisi voimakkaan hyzerflipin, ja ainakaan tähän mennessä en ole siinä hyvin onnistunut. Tänään päätin kokeilla jotain muuta: annukka ekaan puuhun ja siitä pomppu outtiin. 20 metriä tiiltä (tällä kertaa) eteenpäin, kolmas heitto lähdössä. Siitä pelastin todella maukkaan bogin.

Takaysi olikin sitten melkomoista taaperrusta. Boggelia bogin perään, välillä pelasteltiin par:ia outin reunalta, välillä ei. Heitin avauksen outtiin väylillä 15-17, mutta 18:lla sain metrin sisään. Todella väsähtänyt loppu, tulokseksi 65.

Vähän harmittaa moinen hyytyminen. Kuumuudesta ei ainakaan ollut kiinni, sillä tänään oli reissun kylmin päivä: 25 astetta. Miellyttävä pelikeli.

Tuulesta huolimatta tulostaso kärjessä oli varsin kohtuullinen. Simonille ja paulille -13. Kisa alkaa olla taputeltu noiden sijoitusten puolesta. Suurin taisto käydään kolmossijasta jossa kolme pelaajaa heiton sisällä.

Rataennätyksen haltijat haastattelussa 18:n korilla.

Huomiselle käännetään suunta ylöspäin ja haetaan vielä kuudes sija eteläisen pallonpuoliskon ekasta majorista. Sitä ennen rannalle ja levolle.