Aamupala alkoi tietysti klo 8, joten hotelliaamiaiseen ei tarvinnut luottaa. Kotitekoinen täytetty patonki ananaksella ja tonnikalalla johdatteli matkaan. Hyvällä lämmittelyllä ja riittävällä määrällä vaatteita heittäminen tuntui kivalta.

Aamusta ei tietysti vieläkään tiedetty tarkalleen noita ob-hommia, mutta kai ne siinä kierroksen aikana selviää. Vain kaksi kertaa jouduttiin turvautumaan vaihtoehtoiseen heittoon koko päivänä, joten ei huikeita ongelmia, mutta on aika kova keskiarvo silti eurotourille.

Eka kierros alkoi kohtuullisesti, toisella väylällä pitkä putti sisään, neljännellä kehno lähestyminen ja bogi. Väylästä nro 4 alkaa neljän väylän suora, joissa on kakkosia tyrkyllä. Ekalla kierroksella otin niistä kolme. Homma toimi, ei yhtään puttimissiä alle 8 metristä. Kierroksen toinen floppi tuli pitkällä mutkittelevalla väylällä (nro 12), avoimella heitetään ensin 80 metriä, sitten metsätunnelia 50 metriä ja lopuksi metsätunnelia vähän toista sataa metriä. Nelonen on vaikea ottaa, ja kutonen siitä heilahti. Kierroksen erikoisin kohokohta oli suihkulähteen läpi heittäminen. Radoilla pitäisi muutenkin yleistyä Indiana Jones -tyyppiset giljotiiniesteet, jotta laji olisi vähän mielenkiintoisempaa. Suihkulähde on jo siihen suuntaan. Lisäksi voisi olla räjähdysefektejä ja savukoneita.

Kuten kuvasta näkyy, ihan täydellinen heitto ei ole kyseessä, jos suihkulähde osuu linjalle, nyt kuitenkin osui.

Kokonaisuutena kierros oli hyvä, 53. Ei pärjännyt Ernon 51:lle, mutta heti siinä kakkosena. Ei yhtään puttimissiä alle 8 metristä (kauden tavoite on pitää toi), draivit putosi aika hyvin sille sektorille ja fiilis oli hyvä.

Aurinko paistoi, shortsit vedettiin jalkaan toista kierrosta varten, mutta siitä huolimatta synkkä ukkospilvi kerääntyi ihan huomaamatta ylleni. Pari bogia heti alkuun, muutama perussuoritus, sitten väylällä 5, jossa heitetään aidosti saareen, heitin ohi saaresta väärään saareen. No, neppari siitä tuli, mutta kakkonen siitä piti ottaa. Sen jälkeen tuulettelin paria kakkosta, jonka jälkeen nelonen palautti taas maanpinnalle. Seiska 12:lta ja alkoi tuntua siltä, että pääsisinpä jo kotiin. Pari kakkosta onnistuin vielä hankkimaan, mutta myös yhden nelosen. Väsymys oli käsittämätön, keskittyä en enää jaksanut, eikä kiekotkaan enää lentänyt mihinkään. Onneksi kierros loppui ennen kuin mitään vakavampaa tapahtui. Tulokseksi 60. Muillakaan ei kuitenkaan luistanut kovin hyvin ja en pudonnut kuin kolmanneksi.

Aivan loppu. Jälkimmäinen kierros ei edes jaksa harmittaa, ennemminkin olen onnellinen että se on ohi. Huomenna toivottavasti ykköspoolissa, Erno kärjessä. Suomalaisista maininnan ansaitsee myös Seppo, joka on jaetulla kolmannella sijalla meikäläisen ja Espenin kanssa. On tää huikeeta, ei lunta ja shortsit jalassa. Huomenna ilmeisesti tulee vettä, mikä tekee tästä mielenkiintoisempaa. Erittäin positiivista on, että sateella ei toivottavasti ole ihan niin paljoa piknikgrillaajia.

Eiköhän jotain frisbeeunia katsella hetken päästä, huomenna hankitaan meriittejä palkintokaappiin..

Junalla Rotterdamiin, Raitiovaunulla Bergschenhoek platsille, Bussilla jonnekin muualle ja kävellen radalle. Yhteensä noin tunti. Ihan hyvin ottaen huomioon että koko ajan oli enemmän tai vähemmän eksynyt fiilis, eikä kukaan oikein osannut auttaa turisti-infoa lukuunottamatta. No, kun ensimmäinen kori ilmeistyi näkökenttään, kaikki oli taas hyvin.

Säätöön meni sopivasti kuitenkin aikaa ja parigolf jäi pelaamatta, mutta Sepon kanssa kierrettiin treenikierros. Rata on periaatteessa ihan siisti, mahdollisuudet olisivat aika paljon parempaankin, mutta ilmeisesti aikaa ei ole ollut suunnitella. 125 metrisiä suoria väyliä löytyy aika paljon, ts. PD:lle on käyttöä aika paljon (8 väylän avaus), mutta putterilla avaan vain neljä väylää, mikä on ihan kivaa. Peli perustuu kolmeen kiekkoon; PD, MD2 ja P2, ei tarvitse paljon kaaria heitellä. Radan par on noin 57 (sitähän kilpailun järjestäjät eivät määritelleet, perustuu omaan arvioon), eli alta 54:n pitäisi pelata selvästi ja keskiarvo sinne 51-52 seutuville, niin sillä taistellaan voitosta.

Heittäminen alkoi loppujen lopuksi tuntua kivalta, 10 väylän jälkeen lähti jo ihan koviakin heittoja. Kaiken lisäksi heitot meni pääosin sinne mihin pitikin. Puttaaminen on edelleen naurettavan helppoa, 2-time Jesse PD on hyvä korvaaja first run PD:lle, ja ennen kaikkea itseluottamus on taas kasassa, huomenna alkaa kisakausi!

Seppo heittää järven yli saareen

Treenikierroksen jälkeen kaikki näytti hyvältä, perille on päästy, rata on ihan kiva (huolimatta muutamasta luovasta ob-merkinnästä, mutta se on tavallista Keski-Euroopassa). Pelaajakokous oli suoraan sanottuna farssi. Kaikki tiet on ob. Osa ei ole. Joissain on pelkkä tie, joissain myös tien toinen puoli. Mutta kaikki eivät ole ob. Ratakarttaan on merkattu osa ob-alueista ja väylät on vähän miten sattuu. Huomenna varmaan joka väylälle mennessä pitää sopia poolin kesken mikä on ob ja mikä ei.. Hyvissä kisoissa pitää olla rata ja pitää olla tulospalvelu. Ensimmäinen kategoria ei varsinaisesti täyttynyt, vaikka toki illan ja aamun aikana rataa vielä kohennellaan keski-eurooppalaiseen tyyliin, joten huomenna kaikki on hyvin. Katsotaan kuinka käy tulospalvelun.. Pelaajakokouksen huipentuma oli kenties, kun joku kysyi ob:ista, TD:n vastaus kuului: ”I haven’t thought about that”. Saas nähdä, keskityn pelaamiseen.

Sapuskakin on ihan karmeeta, muuten täällä on tosi kivaa. Tsekkaa myös Sepon blogi.

Kisakausi alkaa, ehkä vähän yllättäen, kun Turgguses on 30 senttiä vielä lunta. Dutch Open Hollannissa on kauden ensimmäinen kisa. Rata ei ole entuudestaan tuttu, viime vuonna pelattiin eri paikassa, ja tänä vuonnakin rata muuttui vielä muutamaa viikkoa ennen, joten hirvittävää etua ei paikallisille tarvitse antaa.

Puttitreenit lumihangessa vaihtuu toivottavasti vähän vähemmän lumisiin maisemiin.

Lento laskeutuu 13.00 amsterdamiin, josta junalla pyyhällän Rotterdamiin. Sieltä eteenpäin pitäisi kyydin olla tarjolla Sepolta. Suoraan radalle, lämmittelyn jälkeen
parigolf ja sitten hiomaan geimplänia. Siinä tämän päivän ohjelma.

Täytyy sanoa, että sormenpäitä kutittelee jo aika hyvin tämä kisaaminen. Kassi on nyt päivitetty, heittäminen tuntuu ihan hyvältä, ja ennakkosuosikin viittakin löysi tiensä ensimmäistä kertaa kisakassiin. Mielenkiintoinen ja ennenkokematon tilanne henkilökohtaisesti, kisojen kovin rating yhdessä Sylvain Gougen kanssa kertoo siitä, että tavoite on kohtalaisen selkeä. Mutta kuinka lunastan odotukset? Tilanteessa, jossa en koskaan ennen ole ollut, nöyryys ja kova itseluottamus ovat valttia. Ja maitojunalla sitten sunnuntaina kotiin 🙂

Kilpakumppaneista löytyy Sylvainin lisäksi muitakin kovia nimiä, Anders Swärdin lisäksi pääosin Suomesta; Ville Piippo, Toni Asikainen ja Seppo Paju. Ja onhan siellä vielä se Johannes Högbergkin. Tässä seurassa ei kisoja voiteta vain rating-luvulla, heittää pitää sittenkin osata. Tuskin maltan odottaa, mutta huomiseen on kisoja vielä odotettava. Pahoin pelkään, että ensimmäinen kierros on karmeaa rämpimistä ja epäonnistumisten välttelyä, mutta eiköhän loppua kohden rentous suorittamiseen ala löytyä. Viime kisoista on kuitenkin vierähtänyt jo melkein puoli vuotta.. Eväät voittamiseen on olemassa, ne pitää vaan syödä.

Tässä vaiheessa kautta haluan kiittää jo etukäteen tukijoitani;

Intersport Megastore Länsikeskus, Turun suurin Intersport asiantuntevalla palvelulla ja ennenkaikkea hyvällä frisbeevalikoimalla varustettuna.

Discmania Golf Discs, siistein brändi, joka frisbeebisneksestä löytyy. (Siinä sivussa tekevät ihan hyviä pannujakin)

On Boardingin aika, nokka kohti Alankomaita, shortsit jalkaan, irvistys naamalle, lötää mukiin ja poika kotiin. Iltasella palaan vielä parigolfin jälkeisissä tunnelmissa (olettaen, että siihen mennessä olen löytänyt itselleni yösijan, valmistelut on vähän vielä puolitiessä..). Parigolfissa lasken Sepon varaan, itse ajattelin seurailla vain näyttävää peliä ja lunastaa palkintorahat. Go Seppo!