Lauantai- eli finaaliaamu oli surullinen. 15 astetta lämmintä, ja vettä tuli vähän enemmän kuin missään. En ole ikinä ollut moisessa vesisateessa, joka olisi kestänyt useamman tunnin. Siihen tykö pieniä tuulenpuhalluksia, niin pelisuunnitelma oli valmis.

• valmistaudu heittoon sateenvarjon / teltan alla à suorita heitto välittömästi
• tee elämä helpoksi, laita yli kympistä alle kahteen metriin

Arttu valmistautuu treenikierroksella 17:lla puttiin. Tällöin vielä luultiin, että keli oli ikävä. Pah. Toihan oli yhtä juhlaa!

Jälkikäteen voinen todeta, että taktiikka oli tehokas, joskin tylsä. Kakkosväylän nostobirkun jälkeen ei tapahtunut mitään seuraavaan 5 väylään. Nostopar:eja. Kasilla keskittyminen herpaantui ja lähestyminen kuuden metrin päässä olevaan kantoon, pääsin 3 metriä eteenpäin. Ysillä avaus outtiin ja toinen bogi putkeen.

Böördit oli tiukassa, mutta bogeja valitettavasti hieman valui. 11:llä avaus outtiin, 9-metrinen putti pelasti bogin. 12:lla 9-metrinen putti aiheutti bogin. 888:lla avauksen jälkeen kävi mielessä lähteä riskihommiin, mutta palasin yllä oleviin kahteen prinsiippiin, ja 9-metrisellä putilla otin hienon birkun! Maistui maukkaalta.

18:lle nostobirre. Erittäin maukas päätös kisalle. Lopputulos 2 päälle, voisin sanoa että löysin tasoni. Kaikki kierrokset 1-4 päälle, parempaan ei tällä hetkellä rahkeet riittäneet. Tällä kierroksella nousin yllättäen aika roimasti sijalle 42, heiton päähän rahoista. 69 oli fieldin 15:nneksi paras kierros, valitettavan moni joutui uhrautumaan myrskyluodon maijalle ja monella tuli aika rajuakin lukemaa.

Yksi suomalaisista oli kuitenkin ylitse muiden! Nissisen Teemulta aivan upea suoritus! Teemu pelasi finaalipäivänä 3 päälle, nousi sillä 9:nnelle sijalle. Tässä kaartissa top-10 sijoitus on kovan luokan saavutus.

Ainii. Ja Pauli voitti. Ratkes saariväyllä. Ricky sössi. Kuulostaako tutulta?

Jälkiviisaana kun kisaa lähden tarkastelemaan, niin yksi osa-alue oli selvästi ylitse muiden; putti. Kaksi missiä alle 8 metristä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että draiveja olisi kiva heittää vähän paremmin. (toki se ei tullut yllätyksenä) Takapihalla on tullut puttailtua, mutta ilmeistä lienee, että draiveja saatan käydä vähän lumihangessa viskelemässä. Kunnes kaikki kiekot katoavat ja sormet jäätyvät poikki.

Kausi alkaa olla paketoitu, kisakalenteri kumisee tyhjyyttään, samoin hiha. Kotiin syömään ruisleipää ja muihin hommiin hetkeksi, ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Kyllä, kierrostuloksia. Ei lämpötiloja (joskin lämpötilat olivat samaa luokkaa). Amerikan USDGC starttasi tänään helteisessä säässä, aiemmin nautimme hurrikaani Joaquinin jälkeisistä myrskyistä ja sateista. Se näkyy myös noissa kierrostuloksissa. Onnekseni kolme ensimmäistä ovat harjoituskierroksia.

Winthrop Gold, jona USDGCn rata paremmin tunnetaan on viekas ja rankaiseva. Pieniinkään virheisiin ei ole varaa, välillä jopa jokseenkin onnistuneet heitot löytävät tiensä narun väärälle puolelle. Rataan sisältyy maailman hienoimpia väyliä, ja hengähdyksen paikkaa ei radalta löydy – mikä sen nautinnollisempaa.

Ykköskierros alkoi osaltani vahvasti, pari nostobirreä, ja hyviä par:eja. Kasiväylälle saakka homma maistui, eikä suuriä töppejä tullut. Kasilla päätin 16:sta metristä laittaa korin alle rinteeseen ja ottaa par:in, luonnollisesti seifti pyörähti kuuteen metriin ja putti yläpeltiin. Ysillä sain tämän kuitenkin paikattua ja etuysi varsin vakuuttavasti 2 alle.

10 on radan helpoin väylä. 60-metrinen putterihysse, sen jälkeen 100-metrinen hysse korille ja nostobirdie. Kakkosheitto tuossa lienee koko radan helpoin heitto, onnistuin sen siitä huolimatta jättämään 2 metriä lyhyeksi, seuraavalla onnistuen pelastin itselleni vain bogin. 11:llä olin avauksella 12 cm outissa, kakkosheitolla 12 cm sisällä à bogia korttiin. 888:n (eli väylä nro 13) pelasin hienosti pelisuunnitelman mukaan, 8-metrisellä putilla sain ryhmältä kehuja hienosta birkusta. Jouduin kuitenkin muistuttamaan että heitin tiiltä ekan avauksen outtiin ja toisella yrityksellä vasta väylälle à bogi. Jaa sitten tuli bogi. Jaaaaa sitten tuli bogi. Jaaaaaaaa 18:lla väyläheitto 5 cm outtiin ja bogi.

15:llä meinasin soittaa jo hätänumeroon, kun bogeja sateli, mutta jätin tällä kertaa soittamatta. Hyvä kuitenkin tietää, että hätäpuhelin löytyy ihan 15:n griinin vierestä.

Takaysille mahtui 6 bogia. Huh. ei suuria virheitä, mutta väärissä paikoissa. Niitä heittoja lukuun ottamatta pelasin hyvää peliä. 17:llakin lepakkofore löysi tiensä saareen.

+4 eli 71 heittoa on kuitenkin kehnosti. Huonompaan tällä radalla on kyllä saumat, sitä ei käy kiistaminen, mutta kyllä tuo bogin tuuppaaminen oli vähän ala-arvoista. Huomenna uuteen nousuun, tarvitaan kummasti parempia heittoja ja kovempaa itseluottamusta.

Tulokset & liveseuranta löytyvät tämän linkin takaa.

Videohommiin ohjeita täältä.

Niinhän siinä sitten kävi. Ennen kierroksen alkua fiilis oli maukas, jopa hieman ylilatautunut, mutta tasapainoinen. Jännitys ei tuntunut päällimmäisenä fiiliksenä, vaan itseluottamus oli kohdallaan. Tavoitteena oli pelaista 6-9 alle, ja nousta sillä mitalitaistoon.

Kierroksen musta hetki alkoi ykkösväylältä. 6 metrin birkkuputti osui oikealle puolelle, suhteellisen alas. Tuomitsin sen sisään menneeksi, mutta kori oli eri mieltä. Puhtaasti korin piikkiin en voi laittaa, koska keskellä se ei ollut. Eteenpäin. par:in tuuppailu alkoi kyllästyttää, kun samaan aikaan Seppo otti kaikilta väyliltä birdiet.

Nelosella pelisuunnitelma on putteriputteri. Vaihdoin vähän vakaampaan putteriin, koska tuuli oli yltynyt ja hieman kääntynyt. Laitoin vähän myös annukkaa, koska uskoin sen palauttavan. Ei tullu. Ei ollut edes toivoa. njaa, putterilla milliin ja par – eiku. putterilla metri lyhyeksi outista, ja toisella yrityksella korille. Tuplabogi ei lämmittänyt mieltä. Vitosen avaus jäi vähän oikealle, lähestyminen forella skippirolli outtiin, puttimissi ja tuplabogi. Kutosella liukastus ja lipsautus ja outtiin. Bogi korttiin.

Huhhuh. Eka tuplabogi tuntui pahalta, toisen jälkeen meni fiilikset ja bogi vielä kirsikkana kakun päälle. Oli aika nollata ja aloittaa alusta. Näin jälkikäteen voin todeta, että fokus hieman karkasi à huolellisuus unohtui. Sain pelin kuitenkin kohtuulliselle tasolle, ei metsästä toki birkkuja tullut, muttei myöskään bogeja. 15:llä & 16:lla nostobirdiet siivittivät uuteen nousuun. 17:n putteriavaus oli täydellinen, siitä helppo hysse korille. Tämä nk. helppo hysse oli yllättävänkin helppo, tuulikin antoi oman apunsa ja saatteli p2sen nätisti väärällä puolen tolppia. Tosi helposti. 5 metrin vastatuuliputti yläpantaan ja bogi raapustettiin korttiin. 18:lla piti heittää korille, mutten heittänyt.

Lopputulos 3 päälle, total 3 alle. Njää. vähän jäi kaivelemaan, mutta hyviä osa-alueita oli paljon. Tänään osui pari ikävää puttimissiä, mutta koko vkon putti on ollut unelmallista. Draivit olivat paikoitellen todella hyviä, joskus luokattomia. Kaikessa on vähän säätövaraa. 9. sija on rehellisesti sanottuna pettymys, tavoite oli haukata metallia, ja se oli kyllä täysin omissa käsissä. Kisojen 9 väylän musta hetki (la 16-18, su 1-6, 8 päälle) vei tämän sauman tyystin. Ei auta muu kuin ottaa opiksi.

Väylän 17 kakkosheiton seurauksena kasvoi tatti. Puuhun.

Tapahtuma oli huikea! fasiliteetit kunnossa, tiedotus toimi, kisakylä oli hyvä, ja lämmittelyverkko löytyi. Kiitos Lahden frisbee club!

Rata oli valtaosin huikea, paikoitellen jäi vähän karvas maku. 1-7 on upeaa frisbeegolfia, samoin 13-18. Suomen parhaimmistoa. 8-12 on sitten vähän jotain muuta. On totta, että useimmilla noilla väylillä hyvällä heitolla tulee hyvä lopputulos, muttei ihan kaikilla. On myös totta, että tuuri vaikuttaa lopputulokseen valitettavan paljon. Sitä ei saada täysin koskaan poissuljettua – eikä pidäkään, mutta sitä voi pyrkiä minimoimaan, erityisesti kun kyse on arvokilpailuista. Mutta upeita väyliä on useita; väylä 14 on ehdotonta eliittiä. Oikea par-4 pituutensa ja haastavuutensa puolesta!

Huikeinta oli nähdä uusien kasvojen nousu Suomen eliittiin! Rene Honkanen yllätti positiivisesti, erityisesti jatkuvalla hyvällä pelaamisellaan àmitalitaisto ei ollut sattumaa. Joonatan Häme esitti hienoja otteita ja odotukset ovat korkealla tulevaisuudessa! Samoin Ville Ahokas pelasi itsensä hienolla kokonaisuudella kympin sakkiin! Nämä nimet kannattaa painaa mieleen tulevaisuutta ajatellen.

Meikäläinen siirtyy valmistautumaan USDGC:hen muutaman vuoden tauon jälkeen, tiedossa on draivi-, lähestymis- ja puttitreeniä. Muita lajin osa-alueita ei ole syytä harjoitella, kuten kiekkojen kuivaamista – se sujuu jo todella hyvin.

Lopulliset tulokset

Kisojen videotuotanto