hällä väliä

7.10.2012 08:12

Finaalipäivä. Tässä vaiheessa tehdään ratkaisuja, hyökätäänkö, vai pelataanko seiftiä. Lippissarjassa sillä ei ollut paljon väliä, mutta halusin kuitenkin pelata rohkeasti. En varsinaisesti päässyt vielä edes hyökkäysväylille kun kolmen väylän jälkeen olin yhden päälle.

Vitosella heitin kehnon avauksen, ihan hyvän kakkosheiton, mutta se ei riitä kovin hyvälle paikalle. Matkaa korille oli vielä järven yli 130 m, rantaan ehkä 110. Hyökkäämässä kun oltiin, niin vedin rohkeasti järven yli metrin korkuisena, joka laskeutui 15 cm rannan puolelle. Helposti. Siihen perään vielä 15-metrinen putti mukiin ja birdie oli valmis. Rakastan ottaa vitosväylältä birkun, siihen tarvitaan yleensä neljä hyvää heittoa. Adrenaliinipiikillä biitsiväylälle ja avaus täysillä järveen. Uutta lötää kassista suoraan biitsille ja helppo kolmonen.

8. väylä oli ikävä, heitin hyssepuolelta matalan, ei tullut koskaan peliin, kun ei ehtinyt feidata. Heitin uuden paremmalla hyssellä – skippi outtiin. Hetken aikaa mietiskelin mitä teen, vaihtoehtoja oli kolme; 1) samanlaista räpellystä yritän vielä kerran, vaikkei sopivaa kiekkoa siihen olekaan, 2) heitän rollerin jota en kertaakaan treenannut ko. väylällä (en edes tiedä mistä ajatus tuli) 3) heitän putterilla 60 m tiiltä ja yritän pelastaa bogia. Päädyin jostain syystä putteriin. Pelasin kutosen.

Ysillä heitin hyvän avauksen, heitin hyvän kakkosheiton, jolta tuuli vei siivet ja nitkahti 2 metriä lyhyeksi. Seuraavan sain sisään ja 9-metrinen putti mukiin (mikäli joku ei vielä tiennyt, niin puttaaminen on naurettavan helppoa). Pelastin par:in. Todennäköisesti se oli tuo onnistunt putti, joka pelasti junan syöksymästä rotkoon. 8-väylän tiiltä siihen putille olin tilassa, jossa pienikin epäonnen töytäisy suistaisi junan raiteiltaan ja peli *saattaisi* muuttua tyhmäksi ja johtaa hällä väliä -mentaliteettiin. Olin kaksi päälle etuysin, joka on se helpompi osuus, ja vielä siinäkin kohdassa jouduin vähän punnitsemaan, mitäs tehdään.

Olen pelannut 11 vuotta ja tänään opin taas lisää. Peli ei pääty, ennen kuin viimeinen putti on korissa. 10. väylällä päätin yrittää suoraan korille (todennäköisesti tässä kohtaa juna huojui jo tuulessa), ja pd2 liiteli varsin nätisti pari metriä ib:lle. 15-metrinen eagleputti tuli alaraudan päälle, eikä mennyt sisään, mutta helppo birdie. Väylällä 11 en ole koskaan ottanut birkkua (en tosin siinä yritäkään sitä, se on sen verran haastava), tänään päätin lähteä hyökkäämään. Kakkosheittona rolleri on täydellinen, kiipeää ylärinteeseen, eikä oikein voi mennä outtiin. Tällä kertaa se pyöri kolmeen metriin ja kolmosta korttiin. 12:lla hyökkäsin myös: täydellinen avaus, 110-metrinen hysse 8-metriselle eagleputille ja tuuletusten kera putti sisään. Kolme väylää neljä alle.

Parin par:in jälkeen onnistuin ottamaan pari birkkua lisää, kunnes 17:llä painoin avauksen järven pohjaan kilpikonnien ruuaksi ja missasin vielä putinkin. Bogi siitä, lopputulokseksi 65, eli 3 alle. Takaysi 5 alle bogin kera on todella hyvä, varsinkin minulle (toki eilen äijät painoivat vähän eri lukemia). Miten hieno fiilis jäikään pelistä, vaikka jäinkin heiton päähän kympin sakista ja ensi vuoden pelipaikasta lippissarjaan. Heiton eroon on jo totuttu.

3 väylää pelasin huikeaa frisbeegolfia. Se tosin himmeni melko voimakkaasti, kun ykköspoolissa Ricky Wysocki pelasi 4 väylää 7 alle. Kolme eagleä ja birdie. Sairasta. Jussi ei valitettavasti yltänyt parhaaseen, loppukierroksen tötöilyt pudottivat miehen auttamattomasti pois mitalitaistosta. Leo lopetti vahvasti 58:lla, Jalle ja Arttu pelasivat tasaisen hyvin koko kisan. Jännittävien vaiheiden jälkeen (9 väylän jälkeen 6 heiton johdossa, 13 väylän jälkeen tasoissa) voiton vei Will Schusterick, Ricky Wysockilla oli peli vielä omissa käsissä, mutta 17:n ja 18:n helpot puttimissit saattelivat Willin voittoon! Amerikan usdgc on tältä vuodelta pelattu, ja kausi on sitä myöten taputeltu isompien kisojen osalta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Will Schusterickin toiseksi viimeinen heitto laskeutui nätisti kolmeen metriin ja sillä naulattiin toinen usdgc -voitto peräkkäin!

Ja sitten nostettiin pokaalia.


1 kommenttia:

Tumi | 12:27 08.10.2012

Hyvä taistelu ja hienot blogaukset! Suuri kiitos että jaksat blogata, muut hyytyivät about viime kauden päätteeksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *