ME jäi haaveeksi

19.10.2010 08:42

Big D:n toinen päivä alkoi (jälleen) odottavissa merkeissä. Tuulta ei näkynyt, horisontissa ukkospilvet jylisivät ja salamat välkkyivät. Ei kulunut kauaa, kun vettä alkoi tulla tosissaan. Istuttiin autossa puolisen tuntia, vesisade muuttui raekuuroksi, ja toivo heittämiseen oltiin menettämässä. Kaikesta huolimatta rakeet katosivat, tuuli yltyi ja järvi kuivui. Tositoimiin päästiin yhden jälkeen.

Tien vasemmalla puolella n. 5 km halkaisijaltaan oleva järven osa, jossa kisa käytiin. Oikealla puolella n. 5 kertaa suurempi järven osa, joten tilaa olisi riittänyt vähän pidemmillekin siivuille..

Itse pääsin säälistä vielä mukaan (se on matkustanut niin pitkän matkan, että otetaan se
vielä mukaan). Virallinen selitys oli, että eilen mastersseja heitti meidän joukossa kaksi, joten avoimessa oli todellisuudessa vain 13 heittäjää. Kaikki 13 pääsivät mukaan uudelle kierrokselle, koska ”yhtä ei viitsi tiputtaa”, kaikesta huolimatta se en olisi ollut minä.

Odotukset olivat suuret, varsinkin kun tuuli yltyi ja se pyöri 20-25 mph:n tietämillä. Eka kierros heitettiin 15 mph:n tuuleen, paras tulos ylsi 204:ään metriin, joten ei kovin spektaakkelimaista. Onnistuin melko hyvin ja heitin 189 m, pääsin toiseksi viimeisenä mukaan semeihin. Semifinaaleihin saatiin paremmat tuulet, pääsääntöisesti yli 20 mph. Ensimmäiseen heittoon en saanut tarpeeksi kulmaa ja se sakkasi vähän ajoissa. Pari seuraavaa heitin liian korkealle. Neljännen heiton käänsin kokonaan yli, joka on periaatteessa vain positiivinen ongelma noilla tuulilla. Viidennen heiton oli onnistuttava, joten korjasin vähän kulmaa, mutten tarpeeksi. Kiekko ei ehtinyt palauttaa kokonaan, vaan se oli vasta lähdössä plaaniin kun osui maahan. Semin tulokseksi kehno 178 metriä ja varmaankin seitsemännelle sijalle.

Saldoksi kisoista jäi Suomenennätys, muuta kerrottavaa tulospuolella ei oikein ole. Siinä on tosin kerrottavaa jo tarpeeksi. Kokemus sinällään heittää kunnon tuulilla, kun kerrankin on tilaa. Maanantain ennätystehtailu jäi väliin, paikat prakaa, eikä enää oikein jaksanut. Molempina päivinä oli kunnon tuuli ja yhteensä 25 heittoa, tuskin olisin parempaan pystynyt, kun pisin oli täydellinen..

Pituusheiton maailmanmestariksi kruunattiin lopulta yllätysnimi Dion Arlyn, joka suoritti semit ja finaalin tasaisen hyvin heittämällä semeissä 222 m ja finaalissa 223. Kisojen pisimmästä vastasi lauantaina Tupla-G; 245 m.

Huomenna Los Angelesin kentältä kohti koti-Suomea, saunaa ja ruisleipää.


3 kommenttia:

Juho | 13:38 22.10.2010

Pisin heitto kisoissa tuli r-pro bossilla, muuten käytettiin pääsääntöisesti bossia, wraithia ja nukea. Roadrunnerilla heitti myös yksi kaveri. Kaikista kiekoista kuitenkin kevyt versio, eli alivakaan suuntaan ne painottuvat. Myötätuuli on niin kova ja heittokorkeus niin korkea, että itse esim heitin 167 pro wraithia rollerikulmassa ja sieltä se vaan palautteli..

Pexi | 11:00 22.10.2010

Millä kiekoilla yleensä noita enkkoja tehdään? Tosi jytkyillä bosseilla/destroyereilla vai alivakaammilla. Tiedetään et se enkka on valkyriella heitetty, mut noin niinku yleisesti. Kumpia käytetään enemmän?

Viljami | 12:05 19.10.2010

äijä vanha distance äijä. Onneks olkoon paalukädelle se-tuloksesta. Ja tervetuloa taas saunan ja ruisleivän luvattuun maahan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *