Eka kisapäivä

15.11.2009 01:41

Odotukset olivat sanoisinko sekavat. Aikataulusta ei ollut varmuutta ja pelaajakokouksessa ilmoitettiinkin, että jos kakkoskierrosta ei ehditä pelaamaan loppuun ennen pimeää, keskeytetään peli ja jatketaan sunnuntaina.. Järjestely sekin. Homman nimi oli kuitenkin heittää sitä pannua sinne koriin, joten piti vain keskittyä oleelliseen. Draivia en tosin ehtinyt lämmitellä, joten tunnelma oli korkealla.

Jouduin aloittamaan kaukaisimmalta väylältä, joten käveltävää tuli sellainen 3 km ylimääräistä heti kättelyssä. Kierros oli tuloksiltaan ja tapahtumiltaan sanoisinko tappavan tylsää. Tuloskortissa numeroita 2-4. Niinpä puttaaminen tarjosi tällä kierroksella eniten mielenkiintoa -  valitettavasti negatiiviseen sävyyn. Väylällä 12 (kolmas pelaamani väylä) puttasin kolmesta metristä keskelle koria, mutta tuli ulos. Väylällä 17 puttasin viidestä metristä ohi, ja tein saman uudestaan vielä väylällä 3 ja 5. Kyllä se vaan on vaikeaa. Niistä huolimatta puttasin kaksi 15 metristä sisään, joka toi lohtua synkkään arkeen. Kokonaistulos oli 55, joka tuloksena oli ihan kohtuullinen, mutta pelillisesti ei.

Lounastauolla ohjelmassa oli seisova pöytä täynnä pastaa. Valitettavasti bolognese loppui ennen kuin pääsin paikalle, joten söin tomaattikastikepastaa. Se oli hyvää ja sainpahan ainakin vatsan täyteen.

Tuloksella 55 pääsin niukasti kympin sakkiin ja toiselle kierroksella oliivipuiden katveeseen lähdettiinkin melko pian lounaan jälkeen. Ehdin hioa puttia ja se tuntui nyt aavistuksen paremmalta. Heti ensimmäisellä väylällä todistin itselleni osaavani putata – tosin kuudesta metristä. Homma luisti vähän paremmin, mutta joka kerta mennessäni puttaamaan yli kolmesta metristä, oli vatsan pohjassa pieni jännitys. Saldona kierrokselta vain yksi puttimissi, joten se asia oli ihan kunnossa.

Muilta osin peli oli vaihtelevaa. Reilun 10 pelatun väylän jälkeen olin lähellä uupua täysin, heittojen kulma ja korkeus oli ihan mitä sattuu yksinkertaisesti väsymyksen vuoksi. Parin viikon flunssa tuntui vieneen mehut, mutta jotenkin jaksoin pusertaa kierroksen loppuun saakka ja vielä kolme birdietä viimeisiltä kolmelta väylältä. Viimeisen putin jälkeen oli jotenkin helpottunut olo, sellaista tarpomista kierros oli ihan fyysiseltä kannalta. Tulos oli kuin olikin 52, joka oli hyvä. Vielä on varaa parantaa, mutta 52 on ihan kelpo.

Kärjessä on Jussi tuloksella 102 (52,50), kakkosena Sylvain Gouge ja Piippo 103, Lizotte neljäs 105, Jan Bäss viides 106 ja meikäläinen kuudes 107. Siinä asetelmat huomiselle. Kuten on jo selväksi käynyt, radalla ei ole mahdollista romahtaa, joten kärkikahinoihin noustakseni on vain pelattava törkeän hyvä kierros. Huomenna lähdetään siis tavoittelemaan 50 alitusta..

Player’s dinner oli tänä iltana vimpan päälle italialainen illallinen. Alkuruoka, pääruoka nro 1 (primi), pääruoka nro 2 (secondi) ja jälkiruoka. Meetvurstia, pasta bolognese ja paistettuja perunoita possulla oli menu (kärjistettynä). Ihan hyvää ja nälkä lähti, se siitä.

Kaiken kaikkiaan siis sekavista odotuksista huolimatta päivä oli varsin onnistunut ja kaikki pääsivät maaliin ennen pimeää. Tänään opin, miltä suomen kieli kuulostaa amerikkalaisen korviin, se on varsin hauskan kuuloista. Lisäksi; Pablo loves frisbee.

Montecatini golf club sijaitsee oliivi- ja viinirypäleviljelmien keskellä vuorten (mäkien) rinteillä. Ohessa vähän makua siitä, mikä meininki on:Oliivi- ja viinirypäleviljelmiä silmänkantamattomiin

Vasemmalla kellertävät viinirypäleviljelmiä, muut oliivipuita

Paikallinen oliivinkerääjä

Paikallinen oliivinkerääjä työntouhussa


1 kommenttia:

Tonmi | 22:57 15.11.2009

Moro J-Jätkä! Onko jalat makaroonia makaroonimaassa? Oletko varma noista viljelyksistä? Noi viinirypäleviljemät näyttävät mun mielestä ihan rusinaviljelmiltä...

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *