Kiertueen viimeiset kurvit

Perjantaina päästii heräileen varsin rauhallisissa merkeissä sillä klinikat oli kiertueen osalta jo vedetty eikä jäljellä ollut enää kuin paluu Tampereelle. Rauhallinen aamupäivä tarkoitti sitä, että pakattiin kamerat Juhon kanssa kasaan ja suunnattiin kohti Peurungan rataa välittömästi aamupalan jälkeen. Avery valitsi aamun ajanvietteekseen kylpylän palvelut joten sovittiin tapaamisesta check-outissa puoliltapäivin.

Peurungassa olisi mielellään kiertänyt pitempäänkin mutta kuvaukset keskittyivät pariin tekniikkavinkkiin, radan fiilistelyyn sekä juontojen kuvaamiseen varmuuden vuoksi mikäli jokin olisi mennyt pieleen edellisinä päivinä. Varsin positiiviset matskut radasta kuitenkin jäi joten tavoitteena olisi palata vielä tämän kesän aikana ihan ajan kanssa ja heittää rata läpi parikin kertaa.

Oli kuitenkin hienoa huomata, että viikon kiertely mestarin opeissa kantoi jo satoa. Väylät #6, #10 ja #16 taittui varsin mallikkaasti oppeja noudattaen ja muutamat heitot napsittiin myös nauhalle ja puttikin tuntui olevan kunnossa. Olo oli kuin muovikiekkojen kuninkaalla rataa kiertäessä mutta aikataulun vuoksi jouduttiin skippaamaan loppupuolelta osa väylistä, ettei jouduttaisi vaikeuksiin myöhisen lähtemisen myötä.

Kellontarkka kirjautuminen pois hotellista (15min myöhässä), rojut takaisin pakun sisälle ja nassut kohti Jyväskylää sekä Laajavuorta. Ajomatka oli varsin rauhallinen, eipä ollu aikatauluista enää huolta, joten kuvailtiin matkan varrella täytematskua ja kuvituskuvaa. Satuttiin myös sadekuuron kohdalle jonka innoittamana puettiin vähän sadevarustetta päälle ja otettiin kuvamatskua myös takkien arvostelua varten. Mitäänhän ei jätetä kuvaamatta jos ei oo pakko.

Laajiksessa napattiin vielä viimeiset tuotekuvaukset ennen kierrosta ja homma alkoi olla sit viimeisiä spiikkejä vaille valmista. Reissun kruunuksi jätetty Laajis oli kuuleman mukaan raskas kokemus fyysisesti mutta tarjolla olisi monenlaista väylää myös. Rataennätys oli jossain -11 kieppeillä joten Averylle löytyi tekemistä myös iltapäivän ratoksi.

Ja kiipeilyähän siellä oli luvassa. Rata lähtee varsin mukavasti ja leppoisasti liikkeelle, tarjoten vähän pidempää siivua sekä mukavia metsäväyliä. Kutosen jälkeen lähdetäänkin sit kiipeilemään pikkuhiljaa ylöspäin ja siirtymä kolmeltatoista kohti neljäätoista onkin jo varsin raskas. Lähes jopa turhauttavan raskas, matkalle olisi melkein voinut rakennella ylämäkiväylän niin ei olis ollu ihan vain pelkkää kiipeämistä tuo siirtymä.

Mut jos mennään korkeelle niin sieltä päästään sit myös takaisin alas. Luvassa olikin vaihtelevaa heittoa alamäkeen jossa päästiin kattelemaan kauniita siivuja sekä #15 melkeinpä taas holarihommia kun Averyn fore napsahti korin juureen. Itsehän tyydyin lähestymään väyliä niin kukkien kuin puidenkin kupeesta, nauttien suomen luonnosta täysin rinnoin. Viimeiset heitot sit vielä koreihin, pienet fiilistelyt ja juttelut paikalle sattuneiden ihmisten kera ja kiertueen heitot oli heitetty.

Siirtymä Jyväskylästä Tampereelle oli varsin hilpeä ja hyvän tuulinen. Kiertue oli kokonaisuudessaan mahtava kokemus joten kodin häämöttäessä siirtyi keskustelut myös kaikenlaiseen fiilistelyyn ja seuraavan kiertueen suunnitteluun. Kotona oltiin illasta ja juhannusviikonloppu käynnisty minun osalta levon ja keskiyön kierroksen merkeissä. Amerikan vahvistuksemme siirtyi puolestaan nauttimaan grilliherkuista ja perinteisestä suomalaisesta mökkijuhannuksesta.

Loistava lopetus mahtavalle kiertueelle. Olipahan reissu.

—

Ekan viikon kisa on myös päättynyt. Vastailin ja vastailen ihmisten kysymyksiin eri medioissa jatkuvasti, mutta tähän menneessä kysymyksensä esittäneistä palkitaan ekan viikon palkintopaketilla Jarkko Naukkarinen!

Kysymyshän kuului:
”Kysymys Averylle ja THG:lle: Olette pelanneet pitkän päivän tärkeässä skabassa ja loppu alkaa häämöttää. On enään kaksi väylää jälellä ja johtoasema on saavutettu 4 heiton erolla, kunnes avaus epäonnistuu ja kiekko menee aivan väärään suuntaan. Lopulta menetät johtoaseman ja olet tasoissa viimeisellä väylällä toisena olevan kanssa. Miten valmistaudut viimeiselle väylälle?”

Mukava kysymys ja paljon asiaa, vastataanpa siihen myös!

THG: ”Täähän kuulostais hyvältä skenaariolta, kisat ois menny putkeen. Lähimmäksi tätä oon päässy viikkokisoissa joissa on loppujenlopuksi viimeisten väylien kämmillä jääty heiton päähän voitosta. Kyllähän tuossa vähän kuula on sekasin mutta oon omasta mielestäni parantanu omaa henkistä peliä juurikin näiden kämmien myötä. Väylä merkitsee varmasti paljon myös. Mitä luultavimmin en ainakaan avaisi ekana edellisen väylän kömmellyksen myötä joten voisin kattella rauhassa muiden heitot ja pelata fiksusti. Sudariin siirtyminen tasatilanteessa antais aikaa hengähtää ja rakentaa peliä eteenpäin, joten liikoihin riskeihin ei pitäis olla varaa. Mitä luultavimmin hermostuneena avaus ob ja nöyrästi kakkoseksi. ”

Avery (vapaasti suomennettuna) ”Tällästä ei pitäis tapahtua huipputasolla. Neljän heiton eron kaventuminen yhdellä väylällä on jotain todella katastrofaalista joten näin isoon heilahukseen on hankala valmistautua. Viimeiselle väylälle siirryttäessä tärkeintä on rauhottuminen, energiatasojen tarkistus ja täydellinen keskittyminen väylään. Mielessä on hyvä käydä suoritus checkpoint kerrallaan:
Tavoite 1 – mitä vaaditaan hyvään avaukseen
Tavoite 2 – miten rakennetaan siitä eteenpäin
Tavoite 3 – miten väylältä otetaan voitto tai tasuri.
Sit se on vain taidoista ja hermoista kiinni.”

Näin!

Jarkolle lähtee tuosta Averyn signeeraamaa Dessua, miniä sekä vapaavalintainen hattu Costolta!

0 kommenttia: