"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Huippuhetkiä ja lisää aloittelijan virheitä -osa2

26.5.2011 20:05

Lauantain aamukierroksen aloitin väylältä 10, jolle olin heittänyt holarin edellisen viikon treenikierroksella. Samalla kortilla olivat Petri Behm ja Anne Matilainen.

Aloitin väsyneesti ja tukkoisasti, vaikka teinkin hyvät lämmittelyt ja verryttelyt. Ensimmäinen heitto puskaan ja pelastettu par. Seuraavalta väylältä avaus ensimmäiseen puuhun ja taisteltu tuplabogi. Yhtään hyvää avausta en saanut ensimmäisen 5-6 väylän aikana ja ensimmäinen pirkko osui vasta 8. väylälle (väylä 17).

Avaus Lausteen nelosella (tässä ei vielä käsi riitä korille).

SM-kisoissa todella paljon ongelmia muodostaneelta saariväylältä selvisin tällä kertaa yhdellä oblla ja kutosella. Syksyn SM-kisoissa heitin 5-5-8-8.

Otin bogeyt vielä ykköseltä ja neloselta, kunnes lopetin kierroksen neljään pirkkuun väylille 6-9. Loppukiri nosti tuloksen 71:een, joka oli heitolla parempi kuin paras SM-kisakierrokseni. Tulos riitti yllättävänkin korkealle, eli sijalle 6.

Iltapäivän kierrokselle lähdin toisella kortilla yhdessä Pekka Anttilan, Ari Penttalan ja Miko Fyhrin kanssa.

Tuuli oli yltynyt hurjasti ensimmäisestä aamun kierrokselta ja olin muutaman kerran aika ihmeissäni kun kädestä ”oikein” lähtenyt heitto meni likipitäen 90 astetta eri suuntaan. Selvisin pahimmista mokista kuitenkin komeasti aina saariväylälle asti pelaamalla 4 pirkkua ja 5 bogeyta.

Olin tekemässä siis huikeaa kierrosta ja nousua jopa kärkikolmikkoon. Järjetön vastatuuli ja saari kouluttivat kuitenkin aloittelijaa oikein kunnolla. Aika monta surkeaa suoritusta putkeen ja kortissa komeili ”uran” ylivoimaisesti suurin lukema 12.

Poolikaverit olivat selvästi varpaillaan – ajattelivat varmaan että räjähdän tai romahdan. Varmaan moni olisi jomman kumman tehnytkin. Itselleni se oli vain väylä muiden joukossa, ja jo ennen seuraavan väylän avausta se oli jo unohdettu.

Vaikka taisin siinä kävellessä sanoa että ”tässä vissiin kuuluis nyt denffata?”, niin ei konttaus tuntunut miltään. Pelasin viimeisille 4 väylälle parit jokaiselle ja otin vielä useammalla heitolla kiinni poolikavereita ja pelasin kohtalaisen kierroksen 80. Sijoitus toki putosi reilusti.

En tiedä sitten, miten kilpailijan tulisi tällaiseen tilanteeseen reagoida? Rauhallisesti ”se on peliä vaan” -meiningillä, vai itseään ruoskien, jottei samaa tapahtuisi enää uudestaan. Jälkimmäinen voi pilata pelin, ensimmäinen ehkä tulevaisuuden?

Mitä mieltä olet? Miten itse olisit reagoinut?

”En sitten taaskaan osunut sinne saareen”

Sunnuntaille lähdettiin hakemaan pientä nousua ja uutta kierrosennätystä, kun lämmitellessä ei tuullut oikein ollenkaan. Hyvin nopeasti tuuli kuitenkin nousi, ja oli lopulta lähes yhtä kova kuin lauantain iltapäiväkierroksella, joten varsinainen tulossää ei ollut.

Peli oli melko vaihtelevaa koko kierroksen, pirkkua, paria ja bogia tuli vuorotellen. Kertaakaan en silti rypenyt bogeyta huonompaa ennen saariväylää. Siinä oli kovat odotukset niin itselläni kuin poolikavereillakin.

Vastoin odotuksia sainkin lähestymisheiton tolpan juureen (kaikki lähestyivät kolmosheittonsa alle 2 metriin) ja viimeinkin valloitin pahamaineisen saaren. Sain siis parin ja tiesin ettei enää voi mikään pilata hyvää kierrosta.

Saariväylän lisäksi toinen itseäni säväyttänyt heitto oli väylällä 15, jossa heitin avauksen forella väylän oikealla puolella olevan koivikon keskelle kentän reunaan. Siitä paikaltaan lyhyellä 30cm nyppäyksellä heitin foren puiden välistä 7m korista pitkäksi ja puttasin paluupirkun sisään.

Heitin tasaista paria saaren jälkeen ja pelasin 72 jolla pidin ryhmäkaverit Markus Lindewaldin, Joonas Hynösen ja Jussi Knuutilan takanani ja ohitin pari muuta edeltä. Loppusijoitukseni oli 12, mikä oli tässä porukassa aika lailla odotusten ylärajoilla.

Seuraavaksi kisakalenterissa on Frisbeepoint tourin Powergrip -osakilpailu Nummelanharjulla ensi lauantaina. Rata oli uppo-outo vielä eiliseen asti. Kävin seurakaverien Mikko Viitamaan ja Joonas Korpelan kanssa pari-kolme kierrosta testaamassa ja pelisuunnitelmaa tekemässä.

Odotuksia ei juuri ole, mutta tavoite on pistää kampoihin mahdollisimman monelle. Jos onnistun ja paikat kestävät paljon upsia ja forea pari kierrosta, niin tulos pitäisi olla hyvä.


4 kommenttia:

taulu | 11:55 06.06.2011

Kokenut pelaaja ei heitäkään. Mutta kovassa tuulessa tälläinen aloittelija on hukassa ja mikään heitto ei tunnu osuvan.

Kyllähän sinne on heitelty yli kympin tuloksia paljonkin. Ei se vaadi kuin sen, että heittää kiekon hiukan vinossa, tuuli hoitaa loput. Ja on se väli aika paljon enemmän kuin 15m.

Tuomo Tanskanen | 09:25 06.06.2011

Ihan mielenkiinnosta: miten siihen voi heittää 12 tai 13? OB-linjojen väli on ehkä 15 tai 20m, ja ympyrä about normaali 10m... Ekan epäonnistuneen lähestymisen jälkeen kuitenkin pääsee siis max 30m päähän.... :-)

Janne Lahtinen | 13:59 27.05.2011

SM-kisoissa kun tuli umpisurkean rundin about neljänneksi viimeisellä väylällä (sama saariväylä) runtattua se 13 heittosuoritusta niin kyllä se siinä kohtaa lähinnä vaan taisi naurattaa. Ei ollut mun päivä.

Harri | 10:38 27.05.2011

Mitä mieltä olet? Miten itse olisit reagoinut?

Vähä päivästä ja kisasta riippuen olisin voinu reagoida ihan miten vaan :)
Myllymäen viikkokisas riittää pari mandoo ja ob:ta että lentää bägi tehokkaas upsikaares tekojärveen.
Jossain isommas kisas, missä tiedän etten kuitenkaan taistelisi kärkisijoista, vaan lähinnä siitä etten olis viimeinen, olis reaktio varmasti hillitympi. Tyyliin: "peliä tämä vaan on ja saapahan ainakin kokemusta"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *