"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

DCMT pakettiin

23.8.2011 21:08

Heinolassa osallistuin kauden kolmanteen Discmania Cash Money Tour -osakilpailuuni. Sarjan sääntöjen mukaan kolme parasta kisaa lasketaan mukaan, joten samalla sain ”täyden sarjan” kasaan.

Heinolasta tuomisina oli jaettu 13. sija, kun aiemmista kisoista Turussa olin 12. ja Vampulasta napsahti peräti hopeapytty. Yhteispisteissä ylsin lopulta peräti viidennelle sijalle, mikä oli aivan huikeasti yläkanttiin odotuksiin nähden.

Alunperinhän en ollut edes suunnitellut pelaavani kokonaista kiertuetta, vaan vain mahdollisesti kisan tai kaksi. Tavoitteet olivat enemmänkin Frisbeepoint-tourilla.

Nyt tuleekin paineita pelata Vampulan FP-tourin kisassa hyvin, että pääsen yhtä hyvälle sijalle amatööritourilla kuin pro-tourilla =)

Kippasuon tylyt mutkat

Heinolan Kippasuon radalla olin kerran aiemmin käynyt – viime vuoden joukkuegolfin SM-kisoissa. Ajattelinkin, että ainkaan ihan oudolle radalle ei tarvitse lähteä. Kisoissa ei kuitenkaan pelattu kaikkia samoja väyliä, ja suuri osa tutuistakin väylistä oli kokenut muutoksia sitten viime näkemän. Ja onhan sitä vuodessa heittokäsikin muuttunut melkoisesti.

Metsämandoja ja obeita oli löysätty ja korit uusittu. Rata oli nyt jo varsin miellyttävä kokemus, vaikka vieläkin metsouteissa on paljon turhaa ja jopa välillä päättömyyksiäkin. Muutama tii oli myös erittäin heikossa kunnossa, mutta hyvistä opasteista pitää vastaavasti antaa plussaa.

Parigolfista pikkurahat

Perjantain parigolfissa lähdimme velipojan kanssa siis ottamaan tuntumaan rataan ja itse päätin samalla testata joko vatsalihas olisi parantunut ja kestäisi kämmenheittoja.

Pelasimme jälleen kerran Jarmon kanssa parigolfissa reilusti yli oman tasomme ja nappasimme peräti kolmannen sijan ja aamupalarahat (19 €). Tosin majoituspaikkamme ei aamupalaa tarjonnut – itse asiassa edes grillikatokseen ei saatu puita edes anelemalla. Kuulemma nälkäkuolema oli ainut vaihtoehto.

Vaihtelevaa peliä

Itse kisassa pelasin melko lailla normaalia omaa peliäni, tosin tavallisuudesta poikkeavasti otin pirkkuja enemmän hyvillä draiveilla kuin puteilla. Toisen kierroksen aluksi puttini oli täysin hukassa – ensimmäistä kertaa itse asiassa koskaan.

Tunne oli erittäin erikoinen kun käsi ei toiminut ollenkaan. Ihan kuin olisi ollut jonkun muun käsi roikkumassa olkapäästä. Itse asiassa poolikaverit sanoivat, että puttini näytti siltä kuin en olisi edes halunnut saada puttia koriin.

Neljän väylän ja kolmen alle 5m kokonaan-ohi-korista-putin jälkeen kävin läpi mistä nyt kiikastaa ja päädyin siihen, että ekat foret kuukauteen ja viimainen tuuli ovat jumittaneet kyynärpäätä ja kyynärvartta. Niinpä laitoin lisää vaatetta päälle ja lämmittelin kättä koko ajan heittojen välillä. Tuloksena 6 pirkkua loppukierrokselle.

Sunnuntaina pelasin taas perinteistä par-peliäni eli ei oikein avaukset osuneet, eikä pitkältä saanut kuin rautoihin. Paras kierros silti, koska bogejakaan ei tullut kuin pari ja nekin oikeastaan huonolla tuurilla.

Kolmen kierroksen jälkeenkään en ollut kaikista väylistä saanut oikein selkoa. Varsinkin pitkät metsäväylät 11-15 ovat erittäin vaikeita hahmottaa ennen kuin niitä on pelannut monta kertaa. Pelasin nuo väylät kisassa 6 päälle radan parin ja loput 13 väylää 1 alle parin.

Ynnäilyt

Sijoitus oli pitkälti sitä mitä osasin odottaakin ja riitti sarjan viidenteen sijaan, joka oli käytännössä maksimi minkä viimeisessä kisassa pystyin vielä saamaan.

Parasta kisassa oli se, että forea pystyi taas heittämään täyspainoisesti. Toki heitto oli kuukauden tauon jälkeen hakusessa, mutta nyt uskaltaa taas rempoa.

Huikein fiilis tuli kuitenkin kolmannella kierroksella väylällä 12, jossa heitin täydellisen rystyannukan kapeaan tunneliin ja olin parin-kolmenkympin eagleputilla väylällä, jossa olin molemmilla edellisillä kierroksilla tehnyt taisteluvitosen metsäseikkailun jälkeen.

Jos sitten ensi kerralla kesyttäisi ne viimeisetkin Kippasuon kurvit. Seuraavana vuorossa kuitenkin Oulu ja SM-kisat Meri-Toppilassa. Taas siis uudelle ja oudolle radalle. Tavoitteena parantaa viime vuoden sijaa 32.

Meri-Toppilasta taitaa tulla yhdeksäs uusi rata itselleni tällä kaudella,  ja oikeastaan kaikki on tullut kisoissa. Mihinkäs vielä kannattaisi lähteä?


0 kommenttia:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *