"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Kovan tason kekkerit

4.10.2012 06:09

Ihan aluksi hämmennysten välttämiseksi pieni selvennys tämän vuoden usdgc:stä:

http://www.usdgclive.com/leaderboard/performance/

Tuon osoitteen takaa löytyy Performance editionin tulokset. Tunnetaan myös nimellä lippissarja. Ajatus on, että kullekin pelaajalle määritetään ratingin perusteella ”projected score”, jota vastaan ko. pelaaja pelaa. Jos pelaajan A projected score on 68, ja hän heittää 66, tulos on -2. Jos pelaajan B projected score on 75 ja hän heittää 72, tulos on -3 ja johtaa siten pelaaja A:ta. Projected score selviää klikkaamalla pelaajan nimeä.

http://www.usdgclive.com/leaderboard/open/

Tuosta linkistä löytyy pro-sarjan tulokset. Siellä voittaja heittää vähiten heittoja.

Meikäläinen siis heittää lippissarjaa, muut suomalaiset pro-sarjaa.

Pro-sarjan uutiset ovat kuumia; Jussin kierros oli kohtalaisen sairas. Ykkösväylältä (radan toiseksi helpoin väylä tilastojen valossa) puttirolli ja -ralli ja bogia korttiin. Siitä alkoi unelmakiessi. 12 alle saattaa johtopaikalle!

Meikäläisen kierros alkoi sen sijaan mainiosti – birdie. Uuvuttavan kuumuuden ja piinaavan flunssan vuoksi päätin muuttaa puttifilosofiaani tehokkaammaksi ja vähemmän hierovaksi. Suoraviivainen ajattelu: suunta ja voimakkuus -> suoritus. Puttaamisesta tuli nopeampaa ja siten koko pelaaminen rentoutui merkittävästi. Ja varsinkin ykköväylän 12-metrisen avausputin upottua mukin pohjalle itseluottamus oli kohdallaan.

Kuuden väylän jälkeen kolme birkkua taskussa, varsin vahva alku. Kasilla grippiongelmilla vedin griplockin naapuriväylälle ja siitä bogia korttiin, jonka sain paikattua ysin birdiellä. Etuysi 3 alle. Gameplan tosiaan muuttui aggressiivisemmaksi erityisesti kymppiväylällä. Caddie bookista selviä kympin muoto, kerran kannattaa kokeilla suoraan korille, vaatii n. 130-metrisen draivin. Odoteltiin siinä rauhassa, että edellinen ryhmä pelaa väylän loppuun saakka (tyypillisesti ei odoteta ihan niin pitkään), jotta pääsin estradille. P-line PD2 liiteli yllättävän nätisti sopivan korkuisena kohti koria, feidasi, skippasi ja päätyi 12 metriin. Eagle-putille, joka tosin ei uponnut.

12:lla halusin myös kokeilla eagleä, avaus jäi vähän lyhyeksi, mutta päätin silti yrittää. Metrin korkuinen kakkosheitto jäi n. 40 metriä lyhyeksi. Joulu on vain kerran vuodessa. Muutaman birdien ja yhden bogin saattelemana kierros saatettiin loppuun. Tulokseksi 62, joka on varsin tyydyttävä. Lippissarjan kolmas sija ja avoimessakin sijoitus olisi 20 sakissa. En valita.

Kakkosryhmästä huomenna liikenteeseen tavoittelemaan ykkösryhmäpaikkaa kolmannelle päivälle. Sen lisäksi seurataan mielenkiinnolla muiden suomalaisten edesottamuksia kärkikahinoissa.


4 kommenttia:

Juho | 05:45 06.10.2012

Osa väylistä on naurettavan kapeita, osa vähän leveämpiä. Kapeimmillaan mennään jossain kymmenessä metrissä, tyypillinen on noin 20 metriä.

Asmo | 09:43 05.10.2012

Ai niin, nyt ymmärsin. Kokonaispituus 554 feet on tietenkin pituus väylää pitkin. Stupid me.

Näyttää järjettömän kapeilta noi väylät, taitaa sellaisia ollakin? Suoraan heittävälle helppoja väyliä, tosin.

Juho | 05:58 05.10.2012

144 metriä korille, greenille 20 metriä vähemmän..

Asmo | 09:57 04.10.2012

Tsemiä!

144 metriä näyttäis olevan 10 väylällä tuohon greenin etureunaan? https://www.google.com/search?q=474+feet+in+m

Täältä pääsee avoimen sarjan kierroskohtaisia ratingejakin kattelemaan; http://www.pdga.com/tournament_results/77598

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *