Aloittelijasta angstiin
Aktiivisen aloittelijablogin pitäjä, eli allekirjoittanut kävi kokemassa tähänastisen frisbeeuransa kovimman testin perjantaina Tali Openin kaikille avoimessa parigolfissa. Pariksi, sekä loppujenlopuksi parivaljakon kantavaksi voimaksi valikoitui tietenkin kotiratamme Keinukallion frisbeegolfseuran toinen perustajajäsen, Teemu Lehtomäki. Tulos, +14 (jolla lunastettiin 79:n parin kesken käydyn kisan kyseenalainen jumbosija) ei kyllä egoa hivellyt, mutta kokemuksena kisa oli arvokas (vaikka ehkä laatusana irvokas kuvaisi paremmin muutamaakin heittoa…). Seuraavassa pyrin paketoimaan tuon kolmetuntisen jonkinlaiseen analyyttiseen muotoon, ja tekemään välitilinpäätöksen mitä jäi käteen ja missä mennään tällä hetkellä (ja minne pitäisi olla menossa).
Suuren maailman meininkiä
Täytyy sanoa, että puitteet hienolle tapahtumalle olivat kyllä kohdallaan, ja kaikesta paistoi ammattimainen yleisote. Siitä suuret kiitokset Talin Tallaajille! Voi vain unelmoida että tämän tason tapahtumaa pääsisi joskus todistamaan kotonakin Keinukalliossa. Porukkaa oli paikalla enemmän kuin olen Suomessa fg-radalla koskaan ennen nähnyt (tosin se voi kertoa osaltaan myös siitäkin kuinka vähän olen skeneen vasta tutustunut). Pariksi valikoitui ilmoittautumispisteellä Itävallan ranking-kärki, Masters-sarjassa pelaava Otfried Derschmidt sekä hänen suomalainen parinsa,  Markus Pohjolainen. Alkuun hieman lämmittelyä, putti upposi varsin maukkaasti siltä omalta perusetäisyydeltä, eli jostain 5-6 metristä. Siihen päälle pari putteridraivia lihaksia lämmitelläkseni (jonka aikana törmäsin myös Avery Jenkinsiin ja puristin miehen kättä, ehdottomasti yksi perjantain huippuhetkiä) ja oltiin kokolailla valmiit rundille. Jo etukäteen oli tiedossa että Tali ei ole tälle taitotasolle niitä helpoimpia ratoja, etenkään kun sai valmistautua ottamaan OB:ta hieman lisää lukua usealtakin väylältä.
Ja listan häntäpäästä löytyy tuttu nimi. Tyvestä se on puuhun noustava…
Ekalla pärjättiin vielä ihan ok, kolmoset molemmille pareille. Tokalla hetken jonotusta, ja kun oma vuoro tuli, kumpikin pommitti samasta kohtaa keskisaaren outtiin. Parigolfissahan kannattaa heittää lähes identtiset heitot… Siitä vissiinkin lopulta vitoseen. Seuraavallakin molemmat samoille seuduille outtiin ja vastaparin vetäessä varmaa IB-peliä reilusti pidemmillä avauksilla ja puteilla, oli homman käsikirjoitus aika lailla selvillä. Vitosella taidettiin saada vihdoin toista paria parempi avaus, ja oli tsäänssit kokeilla jopa birdie-puttia; ei mennyt. Kutosella tulikin sitten selkeesti pidempi odottelu. Edeltävä pooli jossa ainakin pari Paju/Nissinen, esitti kyllä jäätävää avauspeliä monellakin väylällä, etenkin nuoriksi kavereiksi. Kaikki propsit heille. Pitkähkön odottelun jälkeen taisteltiin bogi, kiitos Teemun lähinnä (kuten useilla muillakin väylillä).
Kakkoslenkillä alkoi peli toimia (poolin toisella parilla)
Tältä rundilta palatessa ja seiskan tiin vapautumista odotellessa ehdittiin treffata seurakaveri Keinukalliosta, sekä todistaa Nikko Locastron avaus ykkösellä johonkin metriin. Aika sanattomaksi kyllä veti, vaikka ei mikään super vaikea väylä olekaan. On se vaan hienoa kun jotkut osaa. Samaa täytyi todeta Otfriedin avauksesta seiskalla, vasenkätinen keski-ikäinen mies kun painoi lätyn helpon näköisesti johonkin ~150 metriin. Kaverit tais ottaa jopa eaglen siitä jos en väärin muista. Kasin avaus taisikin olla harvoja selkeitä onnistumisia meikällä. Kun muut heittivät mandosta vajaaksi, avasin itse ainoana putterilla, ja suoraan sisään. Harmi että loppufeidi ja pikku skippi vei lätyn puiden sisään, josta olikin vaikeampi jatkaa. Samalla väylällä putti oli helkutan vaikeasta paikasta puun alta polviltaan, ja siinähän tuli sitten kaatuva putti. Varoituksen otettuani Teemu pisti samasta paikasta sisään. Live and learn. Kympin puutunnelissa kyllä tuli oppia isän kädestä, Markus avasi suoraan birkkupaikoille. Viivasuora midaridraivi olisi kyllä pakko treenata temppupussiin jos meinaa joskus jossain pärjätäkin!
Tämä dramatisoitu tilannehan on täpärästi outissa. Viivan päällä on OB.
Loppuosalta tätä keskimmäistä lenkkiä ei ihmeempiä. Surkeita avauksia itseltä, Teemu pisti vähän varmempaa. Silti keräiltiin OB:lta lisää tulokseen varmaan joka toiselta keskimäärin. Kahdellatoista tulikin sääntökirjaan asiaa kun meikän TD makasi tasan outtiviivalla. Tai siis viivaahan tuolla ei ole, mutta kahden tolpan välissä, ja poolikaverien kanssa hyvän aikaa tiirailtiin että onko sisällä vai ei. Kiekko oli siis lähes kokonaan ulkona, ja luulenpa että jos olisi maalilla tehnyt tolppien väliin tolpanlevyisen linjan, olisi kiekon reuna ollut sen päällä, ehkä millin sisällä tai juuri ja juuri ei. Onneksi Teemun avaus oli parempi, jatkettiin sieltä. Hyvä kuitenkin että tuli tuollainen epäselvä tilanne ja selvittelyä. Säännöissähän sanotaan että viivan päällä on OB. Mutta entä jos ei ole viivaa, katsotaanko silloin kuvitteellinen suora linja tolppien välillä vai tolpan sisä-, ulko- vai keskikohdalta? Vastauksia vaikka kommentteihin.
Kolmas lenkki toden sanoo
Kolmannella lenkillä sama tarina, omat avaukset ihan mihin sattuu, Teemu pelasti meidät useasti. Viidellätoista taisi osua kierroksen ainoa birkku meille, ja vielä korotettuun koriin jollaista en ollut vielä itse kohdannut muuta kuin kuvissa. Vikallakin oli Teemun loistodraivin ansiosta mahkut birkkuun mutta kolmostahan siitäkin lopulta otettiin. Tulos siis melko karmea. Niistä neljästätoista (mitkä oli yli paarin) kyllä varmasti yli puolet oli OB:lta, että sikäli tulokset asettuu vähän eri käyrälle kuin radoilla millä yleensä tulee pelattua, mutta turha niistä on kitistä kun rajat on kaikille samat. Ja rajoistakin huolimatta edeltävän poolin Paju/Nissinen tykittivät -13 jolla tuli parikisan voitto kotiin!
(pelikavereista sen verran että Itävallan ihme oli Mastersien kakkonen ja Pohjolainen vei juniorisarjan. Että siinä valossa tuli kyllä oltua melko kovassa kyydissä)
Mitalia ei tullut, tuli mini.
Mitä siis jäi käteen?
Proshopista hankitun minin (ks. yl.) lisäksi haaviin jäi hyvää kokemusta haastavasta radasta sekä etenkin käytännön sääntötuntemusta. Tuon mininkin käyttäminenkin jäi tavaksi, miksei sitä toisaalta ota sitä ilmaista 17-18 senttiä eteenpäin jos se kerran on mahdollista? OB-, mandatory- ja buncr hazard säännöt tulivat paljon selkeämmiksi, kuten myös se, että yliastutusta putista ekalla varoitus eikä suoraan rankkua.
Ääretön tasoero kyllä tuli harvinaisen selväksi. Nissisen ja Pajun avaukset oli kyllä helkutan hienoa katseltavaa, hullun pitkiä mutta suoria vetoja. Tota suoraa avausta ahtaaseen paikkaan on kyllä pakko ruveta rankasti treenaamaan. Kyllähän futiskentällä heittelee vaikka mitä kun ei ole mitään esteitä tiellä. Mentävä kai umpimetsään midarien kanssa… 10 000 toistoa lihasmuistiin niin helpompi suorittaa paikassa kuin paikassa, hermopainetta tai ei. Putissa ei ollut oikeestaan mitään isompaa vikaa, ihan omalla tasolla. Kaikki meni sisään mitä tarvikin, ja 3-4 pidempääkin osui rautoihin, mutta lopulta ”ei donitsia”.
Mentaalipuolella isojen kisojen jännitys sekoitti kyllä pakkaa ajoittain. Pitkä odottelu tiillä ja parinkin poolin verran yleisöä katsomassa kun draivaa, se ei ainakaan helpottanut asiaa. Mutta pakko se on joskus oppia, ens kerralla on jo sen verran tutumpaa. Jos joku nyt lukee tätä ja miettii että ’uskaltaako’ lähteä johonkin kisoihin niin sinne vaan sekaan! Tottakai voi vähän jänskättää ja sehän on luonnollista, mutta itse taphtumassa on varmasti niin siistiä että sen unohtaa ja seuraavalla on jo helpompaa.
Kisa-angstin nollauskierros Järvenpäässä ja Finskin A-330-302E kääntymässä laskuun. Tästähän melkein pistäisi pommihyssen turbiiniin…
Tästä on hyvä jatkaa. Tiedostettava vain että seuraavalle tasolle noustakseen harjoittelumäärien on noustava eksponentiaalisesti. Sunnuntaina pahimpien kisapatoutumien purkaminen Järvenpäässä, +2 ja +3 rundit nostivat kummasti mielialaa! Kyllä sitä ainakin näillä radoilla on kaikki mahkut paariin tai alle. Pro-tason kisaradat ovat kuitenkin vielä ihan eri sarjassa. (Vielä!)
Viikonloppuna lisää karkkia: European Open Nokialla. Nami-nami. Olisipa jo perjantai!
t. MikkoS
1 kommenttia:
Lentokonekuvan kuvateksti sai kyllä hymyn huulille! Kiitokset kuitenkin koko artikkelista... Terveisin toinen aloittelija.