Day 1 – Järva

Matkaan lähdettiin sunnuntaina sateisesta ja myrkyisestä Kokkolasta hyvissä ajoin aamukahdeksalta. Koukkaus Pietarsaaren kautta varmisti sen, että myös Lennonjohto-Jukka pääsi reissuun. Viiden takapenkiltä tulleen ”- Ollaanko perillä jo?”-mussutuksen jälkeen saavutettiin matkan ensimmäinen etappi, aurinkoinen Turun Lauste.

 

Transportterimme on suunniteltu kahdeksalle hengelle, joten viiden hengen taistelupartiomme mahtui pakkauksineen hyvin. Yhdelle olisi vielä ollut sijaa, mutta sitä isommalla miehityksellä olisi tullut matkatavaroiden kanssa täyttä. Lauste oli tarkoitus suorittaa pikavisiittinä ennen Baltic Princessille boardaamista. ”- Haetaan viimeiset confidencet ennenku lähdetään ulkomaille.”

 

Lausteen parinkymmenen väylän jälkeen kello osoitti puoli seitsemää ja oli tarkoitus siirtyä satamaan jonottamaan laivaan astumista. Hurri-Petter ei ollut muistanut tarkistaa auton mittoja, joten pieni arvuuttelu Transportterin mahtumisesta oli paikallaan. Transportterin korkeudeksi paljastui pienen googletuksen jälkeen kuitenkin 2250mm ja kun hankittu autopaikka oli max. 2460mm, niin tunnelma huojentui.

Seuraava jännitysmomentti olikin sitten hyttilipukkeiden jako. Koska meitä oli viisi, niin se tarkoitti sitä, että yksi meistä yöpyisi miespaikalla. Arvonnan suoritti (ainakin lippuja varanneen Lennonjohto-Jukan mukaan) tietokone, jotten miespaikan sai Hurri-Petter. Miespaikkahan tarkoittaa sitä, että pääsee jakamaan hyttiä muiden miespaikkalaisten kanssa, paitsi jos muita miespaikkalaisia ei ole. Mutta niitä oli. Koko hytin täydeltä. Koska hytti oli kuitenkin pääasiassa nukkumista varten, ei Hurri-Petter ollut oikeastaan missään tekemisissä kanssahyttläisten kanssa. Paitsi aamulla. Hurri-Petter kertoo: ”Kello herätti 05.00 paikallista aikaa. Nousin ylös istumaan punkkaani, laitoin luurista taskulampun päälle ja koitin olla häiritsemättä muita hyttiläisiä. Vastapäätä nukkunut keski-ikäinen tummahko mies kuitenkin nosti peittooaan ja kysyi vahvalla jenkkimurteella ”Hey man, what’s the time?”. Vastasin luontevalla rallienglannilla ”its faiva klak sviidis taim änd siks aklak finnis taim”. Jenkkimies kysyi ”You mean it’s an hour to go? Fffffuuuckkk. Dim the lights.”

 

Aamiaisen ja pakollisten vessarituaalien jälkeen takaisin autokannelle odottelemaan maihinnousua. Meidät päästettiin noin viimeisenä laivasta joten armoton jonotus jatkui läpi tukholman keskustan. Maanantai-aamuna. Puoli seiskalta. Satamasta Järvaan on matkaa noin 45km joka tarkoitti noin 30min ajelua. Seitsemältä oli sunniteltu tee-off ja tavoitteesta myöhästyimme vain noin 20 minuutilla. Ihan tuliterä klubitalo/kahvila/ravintola oli luonnollisesti vielä tähän aikaan suljettu, joten kierrokselle lähdettiin maksamatta.

 

Järva…on…upea… Uskomaton keli, uskomaton rata, uskomattoman paskat gen 1. latituden pro basketit. ”Kyllä olis Discatcherin jäänyt” jäi melko tutuksi hokemaksi. Putti keskelle ja kori sylkee lätyn takaisin käteen. Monta pirkko- ja parputtia kävi korissa ja tuli pihalle. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut hyttysten kanssa painia. Järvassa on seuraavan viikonloppuna Stockholm Disc Golf Open, joten rata oli viimeisen päälle tikissä. Väylät oli huollettuja, ruohot leikattu ja OB:t oli selkeästi esillä. Kerrassaan nautinto pelata, kun edessämme oli vain vihreää ruhokenttää ja pilveetöntä taivasta.

 

Järvassa oli käytössä kisaa varten ns. sininen korisijoittelu, joka on ilmeisesti vaikein. Muutamalla väylällä oli myös pro-teepaikat kisoja varten. Etuysi pelattiin noin puoleentoista tuntiin ja se koostui lähinnä vain avoimista puistoväylistä, joissa kuitenkin sai hyödyntää kaikkia heittotekniikoita onnistuneesti, jos halusi par-tulosta pelata. Järva on rakennettu niin, että kaikki yhdeksiköt päättyvät aina klubitalolle, joten pelaaminen on helppo rytmittää myös, jos haluaa pitää taukoja välissä.

Keskiysi aloitettiin kiipeämällä jyrkät rappuset ylös mäen päälle josta hegemonia jatkui nonstoppina. Väliin mahtui muutama todella eeppinen väylä jossa maisemat eivät jättäneet ketään kylmäksi. Kiinteistö-Petri oli jo valmis jättämään päivätyönsä ja hakemaan Järvan radalle kesätöihin ratahuoltajaksi. Keskiysi loppuu pariin todella siistiin väylään jonka jälkeen ollaankin taas klubitalolla. Sama tarina jatkuu takaysillä. Nuff said. Jos jotain kriittistä pitää Järvan radasta sanoa, niin PAR 2-väylät tuntuvat melko ikäviltä. Useampi niistä voisi helposti olla PAR 3.

Kierrokseen meni viidellä hengellä noin 5½h, joskin saimmekin täysin rauhassa heittellä, sillä radalla ei näkynyt aamupäivän aikana ketään muuta. Klubitalo oli avattu, kun saavuimme paikalle. Omistaja toivotti lämpimästi tervetulleiksi ja mainosti samalla hampurilaisbaariaan, josta sai kuulemma alueen parhaat burgerit. Valitettavasti klubitalolla järjestelyt olivat niin, että vaikka päiväpassin radalle pystyi maksaa kortilla, niin ravintolassa pystyi maksamaan vain käteisellä. Lähdimme Akallan keskustaan etsimään pankkiautomaattia, mutta löysimme Burger Kingin ja Lidlin, joten alueen parhaat burgerit jäivät maistamatta. Tenstan ja Kistan narkkarit jäivät nyt kuitenkin kokematta, fiilis Akallassa ja ympärillä oli mukava ja rauhallinen.

Kirjoitushetkellä matkaamme E4:sta pitkin Gävleen, jossa vietämme ensimmäisen yömme ruotsissa. Kerron lisää mökistä huomenssa.

 

Yhteenveto:

– Upea rata. Tule heittämään. Heti. Nyt.

– Paikalla on klubitalo/proshop josta löydät frisbeitä, ruokaa, juomista ja vessat. Varaa kuitenkin käteistä jos meinaat ostaa ruokatuotteita.

– Upea rata.

– Aamulla saa olla rauhassa.

– Upea rata.

– Putin kanssa saa olla tarkkana.

– Paratiisi keskellä slummia.

 

---

8 kommenttia: