- Voisikohan toimiston nurkassa lojuvia tyhjiä muovipulloja sulattaa ja valaa uudelleen frisbeekiekoiksi? Työpäivän käynnistys frisbeegolfaajan silmin.

Etiopian kotioloissa koetan välttää turhan muovijätteen syntymistä käyttämällä samoja muovipulloja useampaan kertaan keittämällä ja suodattamalla juomaveteni. Toimistolla hikoilu tapahtuu sen sijaan hyvin kertakäyttöisten vesipullojen voimalla. Muovijätettä syntyy melkoisesti, etenkin kokousten ja neuvottelutapaamisten yhteydessä.

Jonkin verran koetamme kierrättää pulloja lahjoittamalla niitä syrjäisten seutujen asukkaille automatkojen yhteydessä. Esimerkiksi 1-2 litran vesipullot ovat kovaa valuuttaa tienvarsien kylissä, etenkin lasten keskuudessa. Tästä huolimatta toimiston nurkkaan kertyy melkoinen röykkiö tyhjiä vesipulloja, jotka toimistoapulainen kantaa kerran kahdessa kuukaudessa toimistorakennuksen takapihalle. Siellä suoritetaan lopullinen “kierrätys” polttamalla pullot muiden jätteiden mukana.

Kelpaisivatko toimistolle kerääntyvät vesipullot frisbeekiekkojen raaka-aineeksi?

Mutta voisikohan tarpeettomat muovipullot jauhaa ensin pienemmiksi kappaleiksi, kuumentaa sopivaksi sulaksi massaksi ihan vaikka avotulella ja valaa sitten uusiokäyttöön frisbeekiekkojen muodossa?

Vesipullot ovat ilmeisesti tavallista PET-muovia ja sopivan lämpötilan löytämällä muovimassan saa ainakin jossain määrin nestemäiseen muotoon. Suurin ongelma todennäköisesti muodostuu sopivan muotin valmistuksesta ja siitä kuinka keikko saadaan irrotettua ehjänä ulos muotista.

Mitään käsitystä minulla ei ole kyseisen muovin lento- ja kesto-ominaisuuksista. Mutta ehkä ne eivät ole tässä kokeilussa se tärkein asia.

Kuvan mustikkalättyjä mangokuutioiden ja limeviipaleiden kanssa ei vahingoitettu suunnittelutuokion yhteydessä. Heti sen jälkeen kylläkin.

Jos puhutaan keräilykiekoista niin luulen, että ensimmäinen 5 kappaleen sarja Assosa Special Edition -muovipullokiekkoja, voisi olla aikaa myöten kohtuullisen arvokas keräilykohde. Ainakin hyvän mielen sarjassa.

Lupaan arpoa pari valmista kiekkoa kaikkien suunnittelutyöhön osallistuvien kesken, mikäli saamme edes jotain frisbeekiekkoa etäisesti muistuttavaa aikaiseksi.

Järjestimme Assosan ensimmäisen frisbeetapahtuman Selam Berin ala-asteella. Tapahtuman ohjelmassa oli puttikoulua, frisbeegolfin perussääntöjen opetusta ja illan päätteeksi järjestimme myös leikkimielisen viikkokisan. Saavuimme pelipaikalle puoli kuudelta illalla, vähän koulun sulkemisajan jälkeen. Koko kävelymatkan ajan meitä vastaan virtasi noin 300-400 siniseen koulupukuun pukeutuneen oppilaan joukko. Ainakaan pelikavereista ei pitäisi olla puutetta.

Pystytimme Traveller -korin urheilukentän laidalle, kaivoimme esiin 15 frisbeekiekkoa ja aloimme heitellä kiekkoja koriin, aluksi oman porukan voimin. Mutta jo parin minuutin kuluttua korin ympärille oli kokoontunut 20 innokkaan ihmettelijän joukko valmiina testaamaan lajia. Hieman yritimme neuvoa kiekon käsittelyn perusteita, mutta tärkeintä oli että touhu oli hauskaa ja kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan. Olihan se melkoista kaaosta.

Puttiharjoituksen käynnissä. Ensimmäinen opeteltava asia oli kiekon pitäminen kädessä kupera puoli ylöspäin.

Seuraavaksi päätimme kokeilla myös pienimuotoista pelailua. Kori kannettiin urheilukentän toiselle laidalle ja pelaajat asettuivat toiselle laidalle aloitusviivan taakse. Pelisääntöjen opetuksen kohdalla etiopialainen kaverimme, Yohannes, osoittautui korvaamattomaksi avuksi. Vaikka moni koulun oppilas osasikin englantia oli parempi, että pelin sääntöjen kertominen ja etenkin peliturvallisuuteen liittyvä kurinpito tuli pelaajien omalla äidinkielellä amharaksi.

Yohannes (2. vasemmalta) kertomassa frisbeekolfin sääntöjen perusteita: "Aloituksen jälkeen kukin odottaa kiltisti vuoroaan ja korista kauimpana oleva pelaaja on seuraavana heittovuorossa."

Sitten vaan kiekkoja vuoronperään taivaalle ja maalikoria kohti. Hillittömän alkuinnostuksen vallitessa oli varmasti hyvä, että käytössä oli vain yksi kori ja homma pysyi edes jossain määrin tapahtuman järjestäjien hallinnassa. Viimeistään oman avausheiton jälkeen pelaajien teki aina mieli kirmata suoraan radalle oman kiekon perään.

Pelaajat rivissä odottamassa omaa avausheittovuoroaan. Matkaa korille on noin 50-60 metriä.

Niin sitä sitten seilattiin kenttää päästä toiseen Assosan ilta-auringon piirtäessä pitenevät varjot punertavalle urheilukentälle. Lopuksi päätimme järjestää myös Assosan ensimmäiset viikkokisat. Säännöt menivät niin, että pelaajat asettuivat riviin viivan taakse, jonka jälkeen peliä pelattiin yksi kori kerrallaan. Parhaan tuloksen heittäneet saivat jatkaa seuraavalle kierrokselle ja heikompien tulosten saajat karsiutuvat pois jatkosta.

Muutaman pelikierroksen jälkeen peli alkoi sujua, kun pelaajat malttoivat odottaa heittoluvan saamista ennen omaa heittoaan.

Vaan eipä tarvinnut kauan pelata!

Noin 8-9 vuotias poika laittoi ensimmäisellä, noin 60 metrin radalla kiekon 2. heitolla reppuun. Siinä jäivät samantien toiseksi 3. heitolla (mukaanlukien blogin kirjoittaja) tai sitä heikommalla tuloksella kiekkonsa pussittaneet muut pelaajat.

Viikkokisan voittaja sai palkinnokseen hopeisen Innova Disc Golf -tarran. Palkinto herätti sopivaa pientä kateutta kanssapelaajien keskuudessa, voittajan suhtautuessa voittoonsa hämmentyneen rauhallisesti.

Myös voittokiekon lahjoittamista pelaajalle harkittiin. Asiaa päätettiin kuitenkin lykätä, kunnes frisbeegolf-toimintaa on saatu kehitettyä hieman vakaammalle pohjalle, lähinnä peliturvallisuussyistä.

Kiekkobongareille vielä todettakoon, että kiekkokisan voitto (edellinen kuva) tuli tällä kertaa noin 100 grammaisella leijaavalla “rantafrisbeellä”. Eläkkeellä oleva brittiläinen palomies toi kiekon mukanaan pelipaikalle. Ihan ei kiekko taida täyttää virallisia standardeja, mutta päätimme olla puuttumatta tähän “sääntörikkomukseen”.

Mutta yhtään se ei voittajan pelisuoritusta huononna. Päinvastoin!

Mies saatiin onnistuneesti perille Assosaan, Etiopian länsiosaan. Samaa ei valitettavasti voi sanoa lentorahdin mukana matkaavista frisbeekiekoista ja -korista, jotka viettävät vielä jonkin aikaa Etiopian tullin mies- ja naisvirkailijoiden hellässä huomassa. Toivotaan, ettei frisbeevälineiden hävikki nouse kovin suureksi byrokratian pyörteissä.

Kävimme esittelemässä frisbeegolfia Assosan opetusviraston liikuntavastaavalle parin käsimatkatavarassa kulkeneen kiekon turvin. Laji herätti heti runsaasti positiivista kiinnostusta ja ehdotimme ensimmäisen “kiekkopuiston” (4-6 koria) perustamista läheisen ala-asteen aidatulle pihamaalle. Liikuntavastaava piti ehdotusta hyvänä ja lupasi puhua asiasta koulun rehtorille virallisen peliluvan saamiseksi

Selam Berin ala-aste voisi toimia Assosan frisbeegolftoiminnan keskuksena. Taustalla näkyvät enteellisesti koulun seinään maalatut olympiarenkaat. (Kuva: Jaakko Järvinen)

Asian käsittelyyn kuului luonnollisesti liikuntavastaavan toteamus: ”Laji sopisi loistavasti virkistystoiminnaksi tänne meidän viraston piha-alueelle.” Pidimme kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, että kyse on ensisijaisesti koululaisille ja nuorisolle suunnatusta lajista.

Ensimmäisen radan korit on tarkoitus teettää bambusta paikallisella käsityöverstaalla ja niiden suunnittelutyö on parhaillaan käynnissä. Koululta pitäisi löytyä myös lukittavaa säilytystilaa, etteivät korit ja kiekot lähde yöaikaan liian innokkaiden lajiharrastajien matkaan.

"Forenzin" (ulkomaalaisen) toimet ala-asteen lähistöllä herättävät välitöntä kiinnostusta koulun oppilaiden keskuudessa. (Kuva: Jaakko Järvinen)

Seuraavaksi odottelemme kiekkonipun saapumista sekä neuvottelemme bambuverstaaseen työntekijöiden kanssa frisbeekorin prototyypin valmistamisesta.

Mitä tekee kesällä 2011 frisbeegolfiin hurahtanut kaveri, kun työt kutsuvat 20 kuukaudeksi Etiopiaan? Pakkaa tietysti muuttokuorman sekaan yhden Traveler-korin, 10 836 gramman edestä kiekkoja ja toivoo parasta tullimuodollisuuksien osalta.

Mutta mitä kuuluu frisbeegolfille Etiopiassa? Onko laji täysin uusi ja tuntematon? Vai löytyykö maasta jo valmiita ratoja, joissa voisi käydä purkamassa pahimpia lajin aiheuttamia vieroitusoireita?

Ainakaan lumentulon ei pitäisi aiheuttaa epämiellyttäviä katkoja lajin harrastukselle.

Pikaisen googlettamisen perusteella Etiopian ja frisbeegolfin välille ei tunnu muodostuvan yhteyttä, satunnaisia kuvalinkkejä lukuunottamatta. YouTubesta löytyy video, jossa kaverukset nakkaavat kiekkoa rakenteilla olevasta kerrostalosta toiseen Addis Abeban keskustassa. Ehkä he ovat turisteja, jotka etsivät jännitystä suurkaupungin puuduttavaan iltapäivään.

Laajentamalla etsinnän Afrikaa kattavaksi alkaa tapahtua. Etelä-Afrikasta löytyy virallinen frisbeegolfyhdistys SADGA (South African Disc Golf Association) ja ainakin kolme golfrataa. Omasta näkökulmasta mielenkiintoisin linkki johtaa PDGA:n sivuille – Nairobiin on avattiin Marraskuussa 2010 ruotsalaisvoimin frisbeegolfrata, jonka kerrotaan olevan maanosan ensimmäinen frisbeegolfrata Etelä-Afrikan ulkopuolella (linkki juttuun PDGA:n sivuilla).

Tämä antaa toivoa. Ehkä Etiopian länsilaidalla sijaitseva Assosan kaupunki saa vielä oman frisbeegolfratansa ennen työkomennuksen loppua.