Haluaisitko päästä hiomaan heittotaitojasi Avery Jenkinsin opastuksella? Kesäkuussa tällainen harvinainen tilaisuus toteutuu joillekin onnekkaille frisbeegolfaajille. Avery on tulossa Suomeen reilun viikon mittaiselle klinikkakiertueelle 13.-20.6. Kiertuetta suunnitellaan parasta aikaa, eikä lopullisia paikkakuntia ole vielä lyöty lukkoon.

Miten saat Averyn vierailemaan omalla paikkakunnallasi? Suomalaisille frisbeegolfseuroille on lähetetty tieto kiertueesta. Yksittäisten tapahtumien järjestämisajat ja -paikat sovitaan seurojen kanssa. Ota siis yhteyttä paikallisen frisbeegolfseurasi hallitukseen/yhteyshenkilöön. Ilmoita heille halukkuudestasi osallistua klinikkaan ja pyydä heitä tekemään alustava varaus.

Klinikoista on varmasti hyötyä niin vasta-alkajille kuin kokeneille tekijöillekin. Tiedossa on taatusti ikimuistoinen kokemus!

Yksittäisen tapahtuman tiedot:

• Frisbeegolfklinikka, jonka vetäjänä toimii Avery Jenkins.
• Kesto 2-3 tuntia.
• Opetus keskittyy draivitekniikan hiomiseen ja lähestymispelin kehittämiseen.
• Järjestäjä tuo paikalle tarvittavat välineet.
• Osallistumismaksu 20 euroa/hlö.

Piironen kolkuttelee kärkisijaa ensimmäisellä kierroksella

Torstain ensimmäisellä kierroksella parhaasta suomalaistuloksesta vastasi vielä hyvin tuttu nimi, hallitseva Suomen mestari Leo Piironen. “Leksa” avasi turnauksen toisella sijalla heittämällä loistavan 10 alle par-tuloksen (57 heittoa). Teemu Malmelin heitti elämänsä kierroksen ja sijoittui kymmenenneksi ensimmäisen päivän jälkeen.

Nelipäiväinen ja nelikierroksinen kisa sekä Välbyparkenin pitkät Major-tasoisiksi tuunatut väylät kuitenkin mylläsivät tuloslistaa vielä moneen kertaan. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien kuitenkin jollakin tapaa hitusen yllättäen huipputurnaustaan aloittelivat Lassi Hakulinen ja Matias Söderström…

Söderström särkemässä jenkkirintamaa

Jälleen kerran ammattilaiset tähtilipun alta hallitsivat kilpailua mitä pidemmälle se eteni. Kolmannen kierroksen jälkeen kuitenkin piikkinä jenkkien lihassa tiukimmin hääri Matias Söderström seitsemännellä sijallaan ennen sunnuntain finaalikierrosta.

Lassi Hakulinen taas pelasi “huonon” kierroksen pois alta lauantaina ja oli valmis tekemään vielä viimeisen nousun sunnuntaina. Vaisumman ensimmäisen kierroksen jälkeen nousuaan teki toki tutumpikin suomalaismenestyjä – kilpailija vailla vertaa, Pasi Koivu.

Hakulinen, Söderström ja Koivu nappasivat USDGC-paikat

Turnauksessa parhaimmin sijoittuneille oli tarjolla myös paikka myöhemmin syksyllä pelattavaan lajin lippulaivaturnaukseen United States Disc Golf Championshipiin. Viimeisistä USDGC-paikoista käytiin tiukkaa vääntöä ja kolme viimeistä paikkaa napsahtivatkin Suomeen.

Hakulinen, Söderström ja Koivu kiilasivat rinta rinnan top-kymppiin nimenomaan jaetulle 10. sijalle. Ikävä kyllä Leo Piirosen oli heittoa huonommalla tuloksella tyytyminen ensimmäiseen USDGC-paikkojen ulkopuoliseen sijoitukseen.

Nimet Hakulinen ja Söderström taitavat nyt olla frisbeegolfaavan maailman huulilla ainakin jonkin aikaa – näillä otteilla toki pitempäänkin…

Voittokamppailu viimeisiin putteihin asti

Amerikan ihmeiden keskinäisissä kaavailuissa Devan Owens ei välttämättä ollut suurimpia voittajasuosikkeja. Näytti kuitenkin lähes loppuun asti siltä, että Owens ottaa ensimmäisen suuren voittonsa.

Paul McBeth on kuitenkin haamukierrosten mies ja näytti näitä kykyjään jälleen. Huima loppukiri viimeisillä väylillä huipentui viimeisille puteille, jossa voitto kääntyi kuin kääntyikin McBethin hyväksi.

Samalla kun lukee Juho Rantalaihon mietteet omasta kisastaan, kannattaa tsekata Juhon kuvaamat videot voittotaistelusta Juhon blogin lopusta.

Miten käykään seuraavassa Euroopan Majorissa?

Missään nimessä ketään tasokasta suomalaispelaajaa, kuten Koivua, Piirosta, Söderströmiä tai Seppo Pajua, sovi unohtaa, kun mietitään mahdollisia menestyjiä seuraavassa eurooppalaisessa Major -turnauksessa. Yksi nimi saattaa kuitenkin pöyhiä useammankin ammattilaisnimen…

Erityisesti nuoren, vain 16-vuotiaan Lassi Hakulisen näytöt Major-tasolta tässä vaiheessa kevättä ovat kuitenkin erityisen kovaa valuuttaa. Heinäkuussa pelattava European Open Major on nokialaiselle Hakuliselle kaiken lisäksi kotikisa ja viimeisin näyttö The Beast -radaltakin on vakuuttava neljäs sija viime kesän SM-kilpailuista…

Suomalainen frisbeegolf alkaa nousta ykköshaastajaksi lajia hallitseville uuden mantereen tiitykeille ja puttikoneille, joten European Openista tulee varmasti jälleen kerran mehevämpi kuin koskaan myös suomalaisnäkökulmasta.

Ensi viikolla kisataan taas

Kööpenhaminan kisan tulokset löytyvät täältä.

Euroopassa kisailu jatkuu myös suomalaisten toimesta ensi viikonloppuna Ruotsissa. Haningessa Tukholman liepeillä pelataan EuroTourin osakilpailu Twin Lake Annual, johon lähtee iso nippu suomalaisia – kesätoimittaja itse mukaan luettuna. Raporttia luvassa siis seuraavan kerran sieltä…

Saksa, Ruotsi, Ranska, Belgia, Sveitsi vai Suomi?

EuroTourin avauskilpailu oli monelle myös koko kauden avauskilpailu, etenkin pohjoismaalaisille. Näin ollen olikin vaikea etukäteen ennustaa pelaajien kevätkuntoa. Voittajakandidaatteja voi siis katsoa olleen mukana useammastakin Euroopan kolkasta. Avoimessa sarjassa kilpaili suomalaisista esimerkiksi kolme kovaa Juhoa. Kokeneet Rantalaiho ja Parviainen sekä lupauksiaan pikkuhiljaa lunastava Vähätalo.

Suurin ennakkosuosikki varmasti oli Saksan Simon Lizotte ja ensimmäisen päivän jälkeen näyttikin vahvasti siltä, että tuoreen Discmanian keulakuvan vire kantaa helppoon voittoon. Ensimmäisen päivän jälkeinen 8 heiton johto kuitenkin suli Ruotsin Henrik Johansenin käsittelyssä heti sunnuntaiaamun sumussa yhden heiton takaa-ajomatkaksi. Kolmen 18-väyläisen kierroksen jälkeen pelatussa 9-väyläisessä finaalissa Johansen kykeni pitämään Lizotten takanaan.

Avoimessa suomalaiset eivät yltäneet lopulta 8. sijaa ylemmäksi. Juhot Rantalaiho ja Vähätalo päätyivät tasatulokseen – joskin Vähätalo tasaisella pelillä, Rantalaiho vaihtelevammalla. Juhojen perässä tuloslistalla onkin sitten viiden suomalaisen nippu: Ville Piippo, Jani Saukko, Lassi Hakulinen, Teemu Malmelin ja Juho Parviainen.

Henna Määttä, Markku Tohni ja Niko Rättyä!

Muissa sarjoissa suomalaisonnistujia löytyi ihan kärkipäästä. Henna Määttä paitsi piti hienosti heikommat pelaajat takanaan ja otti kolmannen sijan, pelasi hyväntasoiset kierrokset, mitä ratingin nostamiseen tulee. Euroopan kiistaton ykkönen Senior Grandmasters -sarjassa, Markku Tohni, otti odotetusti omansa olemalla ykkönen sarjassaan. Nuori, lupaava ja kauniilla tekniikalla heittävä Niko Rättyä pöyhi muut juniorisarjan pelaajat.

Ei olisi yllätys, mikäli nämä nimet olisivat omissa sarjoissaan koko tulevankin kesän kärkipäässä. FGR:ään blogiakin kirjoittava Henna vaikuttaa olevan todella motivoitunut ja omistautunut, ja tulosta alkaa tulla. Niko Rättyä tuli allekirjoittaneen tietoon viime kesänä ja jo mainittu kaunis tekniikka teki välittömästi vaikutuksen. Yhtälailla Vähätalo avoimessa sarjassa näytti, ettei kehityskäyrä ole vaihtanut suuntaa – kelpo startti kauteen hänellekin.

Hollannin kisan tulokset tarjoaa PDGA ja Juho Rantalaihon mietteet FGR-blogissa.

Kotimainen kausi alkaa totutusti Kankaanpäässä 27.4.-28.4. kahdella osallistujaryntäyksen alle joutuneella erilliskilpailulla. Kankaanpäässä kautensa avaa suurin osa terävimmästä kotimaisesta kärjestä. Enää jännittää, kuinka syvässä hangessa nuo kisat tullaan käymään. Lähiviikot näyttävät.

Tiukka finaali täynnä huikeita suorituksia

Heti alkupäässä kierrosta Will Schusterick heitti noin 60-metrisen lähestymisensä suoraan kuppiin. Kuuden väylän jälkeen hänellä oli jo turvallisen tuntuinen kuuden heiton johto. Ricky Wysocki (USA) oli kuitenkin eri mieltä ja kiri seitsemän seuraavan väylän aikana Schusterickin johdon kiinni. Matkan varrelle mahtui mm. yksi noin 100 metrin päästä suoraan koriin osunut jatkoheitto.

Viisi viimeistä väylää käänsivät tilanteen Schusterickin eduksi lopulta kahden heiton erolla. Wysockilla oli vielä kahdella viimeisellä väylällä birdiet tehdessään mahdollisuus tasoihin, mutta puttipeliin kaatui tittelin tavoittelu hänen osaltaan tällä kertaa. Schusterick nosteli pyttyä lopulta yhteistyloksella 48 alle par -tuloksen, mikä kertoo siitä että tänä vuonna käytetty OB-sääntö ei rankaissut riskienotosta yhtä kovaa kuin normaalisti.

Tänä vuonna OB:lle päätyneen heiton jälkeen jatkettiin edellisestä heittopaikasta uusintaheitolla, ilman rangaistusheittoa. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan vuosien aikana tiuhaankin USDGC:ssä vaihdellut OB-käytäntö muuttuu.

Kärkiryhmän kyyti oli siis hurjaa ja siinä yritti parhaansa mukaan pysyä mukana jaetulta 4. sijalta finaaliin lähtenyt Jussi Meresmaa. Ajoittain Jussi oli kiinni jaetussa kolmannessa sijassa, mutta kuuden viimeisen väylän pelaaminen yhteensä par -tulokseen ei riittänyt kärkikolmikkoon sijoittumiseen.

Meresmaan viimeinen kierros 61 (-7) tuotti kuitenkin hyvän top 10 -sijoituksen, 8. sijan. Meresmaalle se on kenties hienoinen pettymys kahden huippukierroksen osoitettua mahdollisuuksien olevan olemassa vaikka voittoon asti. Sijoitus kuitenkin takaa osallistumisoikeuden myös seuraavaan pelattavaan USDGC:hen pääsarjaan.

Piironen herää, Stoor Meresmaan jälkeen paras suomalainen

Leo Piironen löysi viimeisellä kierroksella tekemisen meiningin ja tykittikin tuloskorttiin hienon 58:n (-10). Tällä hän teki hyvää nousua, lopulta sijalle 32. Jalle Stoor selvisi yhtä heittoa vähemmällä ja pääsi 30:n joukkoon jaetulle 29. sijalle. Tasaisesti pelannut Arttu Sikanen heitti kaikki kierroksensa kolmen heiton sisään toisistaan ja jakoi 32. sijaa muun muassa Piirosen kanssa.

Seppo Pajun kaksi viimeistä kierrosta (par ja +2) eivät varmastikaan tuottaneet sitä tulosta, mitä Seppo toivoi ja lopulliseksi sijoitukseksi jäi 37. Hienosti karsinnasta avoimeen sarjaan taistellut Miko Fyhr pelasi kolme tasaista kierrosta 66:een, mutta viimeinen kierros rikkoi hyvän sarjan, tulos 73 (+5) ja lopullinen sijoitus 51.

Performance -sarjassa, missä pelaajien tuloksia suhteutetaan heidän ratinginsa mukaan, Juho Rantalaiho päätyi nipinnapin kympin kärjen ulkopuolelle sijalle 11. Viikko oli niukasti pääsarjasta pudonneelle Rantalaiholle pettymysten värittämä – siitä kertoo Juhon blogikirjoittelukin.

Pääsarjan tulokset. (Performance Flight -välilehdeltä Performance -sarjan tulokset)

Loistavaa, vaisumpaa, uskomatonta

Meresmaa avasi keskiviikkona turnauksen Rock Hillissä Winthrop Gold -radalla loistokkaalla tuloksella 56, mikä on 12 heittoa alle radan -tuloksen. Tuolla tuloksella heltisi jaettu kärkipaikka ensimmäisen kierroksen jälkeen!

Toisella kierroksella torstaina kärkipoolissa Meresmaa kohtasi muita enemmän vastoinkäymisiä ja kirjasi lopulta 8 heittoa heikkomman tuloksen 64. Sillä putosi yhdeksänneksi, kuitenkin iskuetäisyyden päähän.

Kolmannella kierroksella perjantaina Meresmaa äityi caddiensa, ensikertaa pelireissulla mukana olevan Niko -poikansa kanssa heittämään elämänsä kierroksen. Tuloksella 53 (-15!) nousi takaisin kärjen tuntumaan jaetulle neljännelle sijalle.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä matkaa historialliseen parhaaseen eurooppalaissijoitukseen, kolmanteen sijaan, on kaksi heittoa. Kärkikään ei ole neljää heittoa kauempana, joten Jussilla on toisella peräkkäisellä unelmakierroksella mahdollisuudet vielä mihin tahansa.

Muilla suomalaisilla tahmeampaa

Huippusuorituksiin eivät muut suomalaisheittäjät yltäneet. Alle 60 heiton ei muu, nuorempi suomalaiskaarti ole päässyt ja näin ollen toiseksi paras suomalainen on Seppo Paju sijalla 28.

Viimeisen kierroksen ajan on kuitenkin mahdollista vielä lauantaina jännittää suomalaisten puolesta. Meresmaa on tulessa kello 20.40 Suomen aikaa.

Liveseuranta toimii osoitteessa http://www.usdgclive.com/leaderboard/open/ ja livekuvaa on nähtävillä osoitteessa http://www.usdgc.com/media/2012-video-coverage.

Lauantaina kaikki parit molemmilla radoilla

Perjantain toimiessa treenipäivänä oheiskilpailuineen, lauantai toimi ensimmäisenä kisapäivänä. Parit oli jaettu PDGA-ratingien perusteella järjestykseen ja “parempi” puolisko pareista avasi pelin Jämillä. Aamupäivän edetessä Jämillekin ehti perjantain pituuskilpailussa poissaolollaan loistanut tuuli. Muutoin sää oli sumuinen, mutta pääosin sateeton.

Pelimuodot Jämillä olivat Alternate Shot ja Max2 Best Shot. “Altissa” kunkin parin pelaajat heittivät vuorotellen yhden heiton, kunnes kiekko olisi korissa. Edellisen väylän päättänyt pelaaja ei saanut avata seuraavaa väylää, vaan jatkuvasti edettiin vuorotellen.

Max2 best shotissa lähtökohtaisesti molemmat parit heittävät, ja paremmasta heitosta jatketaan. Rajoituksena tässä pelimuodossa on kuitenkin se, että saman pelaajan avausheittoa ei voi kolmella peräkkäisellä väylällä käyttää.

Jämin pelimuodolliset sekä radan ja olosuhteiden tarjoamat haasteet hallitsivat Markus Mäntylä ja Veli-Pekka Luoma. Heidän tuloksestaan 54 (-6) heiton päässä vaani kolme paria: Tapani Aulu-Kalle Savonen, Toni Asikainen-Nils Iso-Markku ja Pasi Koivu-Ville Lapinmäki.

Ylimääräistä draamaa kilpailuunsa järjestivät 57 heittäneet nuoret tiitykit, “Jynkkä” Salminen-Juho Vähätalo, jotka unohtivat palauttaa tuloskorttinsa kierroksen jälkeen. Kahden lisäheiton rangaistuksesta sisuuntuneena tämä pari suuntasi muiden Jämillä heittäneiden kanssa iltapäiväksi Viidentienristeykseen.

“Vitosessa” edellä mainittu pari käänsi suivaannuksensa voimavaraksi ja paiskoi tauluun huikean tuloksen 52 (-10). Väylistä 9 pelattiin Tough Shot -pelimuodolla, jossa jatketaan parin huonommasta heitosta niin kauan, kunnes toinen parista saa putin sisään. Loput 10 pelattiin perinteistä best shotia, jossa parin heitoista aina paremmasta jatketaan ja väylä päättyy yhteen onnistuneeseen puttiin.

Toisen kierroksen jälkeen heidän edellään oli yhden heiton turvin edelleen pari Mäntylä-Luoma. Kakkoskortissa takaa-ajoaan saivat lähteä sunnuntaille virittelemään tasoissa (3 heiton päässä kärjestä olleet) parit Aulu – Savonen ja Asikainen – Iso-Markku. Erot eivät taaempanakaan suinkaan olleet sellaiset, etteivätkö kaikki mitalisijat voineet vielä mennä sunnuntain finaalin aikana uusiksi.

Naisissa molempien kierroksen jälkeen johtoa piti Ellinoora Heikkilä-Janiina Gustafson. Anne Matilainen-Nina Kiminki hengitti niskaan. Senioreissa Kari Vesalan ja Petri Määräsen ylivoima muihin nähden oli selkeä.

Finaalissa vatkataan pakkaa, paitsi…

…kärkiparin osalta. Markus Mäntylä ja Veli-Pekka Luoma eivät johdostaan missään vaiheessa luopuneet, joten he kiistatta ansaitsivat paripelimestaruutensa. Edes kuuden viimeisen väylän Worst Shot -pelimuoto, jossa nimen mukaisesti huonommasta heitosta jatketaan ja molempien on putti säkitettävä, ei estänyt paria ottamasta birdieitä.

Muille pareille, etunenässä Aulu-Savoselle worst shot -pelimuoto aiheutti suurta tuskaa, eikä edes Aulun hole in one heidän pelaamalleen viimeiselle väylälle (väylä #1) auttanut heitä pysymään mitalitaistossa. Lopulta neljä paria oli finaalin jälkeen tasatuloksessa toisella sijalla.

Salminen-Vähätalo -duo hoiti sudarissa alternate shottina pelatulla ykkösväylällä hopean itselleen. Pojille tämä tuuletuksista päätellen kelpasi paremmin kuin hyvin. Samalla pelimuodolla muut kolme paria jatkoivat kakkosväylälle, jossa takaa nousseet Teemu Nissinen ja Mikko Laihonen varmistivat pronssipystit itselleen.

Iso-Markun ja Asikaisen sekä Koivun ja Lapinmäen oli tyytyminen jaettuun neljänteen sijaan – joskin kaikki neljä paria päättivät ennen katkaisupeliä jakaa palkintorahat tasan neljälle parille. Mitalisijat kuitenkin ratkaistiin pelaamalla.

Naisten mestaruuden vei lopultakin Ellinoora Heikkilä ja Janiina Gustafson. Senioreissa reipas etumatka ei kaventunut – päin vastoin, joten Vesalasta ja Määräsestä seniorien mestarit.

Sunnuntain aamupäivällä käydyn yksikierroksisen sekaparien SM-mittelön vei Ellinoora Heikkilä Jukka Leinosen kanssa, joten Ellinoora Heikkilä pääsi juhlimaan viikonloppuna tuplakultaa. Ei hullummin syyskuussa isommissa kisoissa debytoineelta Heikkilältä.

Tulokset löytyvät tästä dokumentista.

USDGC jo pian käynnissä!

Kansainvälisesti se kenties suurin ja kaunein turnaus, United States Disc Golf Championship on jälleen käsillä. Tänään keskiviikkona alkava turnaus pitää sisällään kaksi eri sarjaa. Avoimessa pelaavat pelillisillä näytöillä paikkansa lunastaneet huiput raakatuloksen ratkaistessa voittajan.

58 pelaajan sarjassa pelaa peräti kuusi suomalaista, joten seurattavaa on. Seppo Pajun ennakkotunnelmia on kisan virallisilla sivuillakin – odotukset ovat kovat samalla suunnalla pelattujen MM-kisojen menestyksen (6. sija) myötä. Suomen mestaruuden vakuuttavasti vienyt Leo Piironen pelaa ensimmäistä kertaa USDGC:tä.

Koko kauden tasaisen laadukkaasti pelannut Jalle Stoor on myös ansainnut paikkansa turnauksessa, kuten myös Arttu Sikanen. Homman toimiessa hekin pystyvät äärimmäisen koviin suorituksiin. Jussi Meresmaa on näyttänyt, että suomalainen menestyminen USDGC:ssä on mahdollista – siitä todisteena paras eurooppalaissijoitus kautta aikojen – 4. sija vuonna 2010.

Maanantaina käydyn karsintakilpailun kautta viime hetkillä Avoimeen paikkansa lunastanut Miko Fyhr lähtee hyvällä flow:lla metsästämään päänahkoja, joita kisassa riittää. Kivenkovia amerikkalaisammattilaisia marssii kisaan muunmuassa seuraava joukko: Will Schusterick, Paul Ulibarri, Dave Feldberg ja Nathan Doss..

Performance -sarjassa tulokset suhteutetaan pelaajien rating -lukemiin – eniten yli oman ratinginsa pelannut pelaaja voittaa tämän sarjan. Karvasta kalkkia karsinnassa niellyt Juho Rantalaiho iskee tässä sarjassa.

Osallistujalistoja voi tarkastella tällä sivulla.

Lauantain jälkeen vielä paljon sijoituksia pelissä

Kilpailussa pelattiin tuttuun Pro Tourin tyyliin kaksi kierrosta lauantaina ja yksi sunnuntaina. Avoimen sarjan osalta tilanne lauantain jälkeen oli se, että mitään Tourin neljästä kärkisijasta ei oikeastaan oltu vielä sinetöity. Vampulan par 58 -radan arvaamattomat tiukat väylät heittelivät esimerkiksi Pasi Koivun tuloksia 55:n ja 61:n välillä.

Nils Iso-Markku taas onnistui molemmilla kierroksilla hyvin, lähti johdossa sunnuntaille ja ilmoittautui mukaan Tourin avoimen kolmen parhaan pelaajan kilpaan. Avoimen sarjan Tour-bonuksille pääsisi 3 parasta, muissa sarjoissa bonuksen saisi ainoastaan voittaja.

Sunnuntain kierrokselle tiensä kärkipooliin takuuvarmasti kaksi viisvitosta (55) pelanneen Jukka Leinosen lisäksi raivasivat ensimmäisen kierroksen 59:stä 55:een tulostaan kohentaneet Juho Parviainen ja Kalle Savonen. Näistä ainoastaan Leinonen oli jo varmuudella pihalla Tourin top3:sta, osallistuttuaan aiemmin ainoastaan Jämin osakilpailuun.

Naisten sarjassa muhi monen mielestä melkoinen yllätys. Vain viikkokisoja aiemmin tahkonnut nokialainen Ellinoora Heikkilä piti johtoa kolmen heiton turvin. Ellinooran kanssa viikkokisoja pelanneille tämä ei ehkä kuitenkaan niin suuri yllätys ollut. Joka tapauksessa tuskin kukaan on tyytymätön siihen seikkaan, että tämäkin tulokas saatiin vihdoin kiertämään isompia kotimaisia kisoja. Tourin voitto näytti olevan menossa Susanna Virtaselle, joka oli pelannut jo Tammisaaren osakilpailun voitokkaasti.

Masterseissa kenties Suomen kokenein pelaaja, Marko Timonen piti johtoa ja Tourin ykköstilaa käsissään. Grandmastersit olivat sekä osakilpailun että Tourin osalta Markku Tohnin komennossa ennen sunnuntaita.

Lauantaina vallinnut syksyinen ja ajoittain erittäin märkä kisakeli olivat ennusteen mukaan muuttumassa sunnuntaina lämpimämmäksi ja kuivemmaksi sääksi. Kovia tuloksia todennäköisesti oli siis luvassa.

Johtoasemat eivät juuri kaventuneet

Nils Iso-Markku osui parhaiten näihin ränneihin

Kärkisijojen takana käytiin sunnuntain mielenkiintoisemmat kamppailut. Avoimessa Nils Iso-Markun kolmen heiton johto ei missään vaiheessa kaventunut kahta heittoa pienemmäksi ja pysyi lopulta samana. Jukka Leinonen sinetöi toisen sijan heittämällä kolmannen kerran 55. Kolmossijasta sentään käytiin herkullinen kamppailu, vaikka siitä kisanneet pelaajat olivatkin eri poolissa.

Ykköspoolissa Kalle Savosen onnistuminen ja tulos 54 ei kuitenkaan riittänyt varmistamaan kolmossijaa. Jälleen viimeiselle kierrokselle konemaisen itseluottamuksen peliinsä löytänyt Pasi Koivu pelasi vaikealla radalla rataennätystä sivuavan tuloksen 52 (-6) yhdestä bogista huolimatta. Edessä oli sudden death Savosen ja Koivun välillä.

Koivu ratkaisi sudarin kahdella birdiellä, kun Savonen jäi väylällä kaksi par -tulokseen. Tourin sijoituksien kannalta tällä sudarilla ei lopulta merkitystä ollut, Pasi Koivulle olisi riittänyt neljäskin tila. Iso-Markku kuitenkin nousi voitollaan Tourin toiseksi ja viidennen sijan Vampulasta napannut Juho Parviainen pääsi kolmannelle palkintosijalle Tourilla. Kalle Savonen sai osakilpailun tavoin tyytyä Tourillakin nelossijaan.

Marko Timonen piti Sami Väisäsen takanaan ja tämä järjestys ratkaisi myös tilanteen Tourin osalta Timosen eduksi. Seniorien Tour oli kärjen osalta niinkin tiukka, että Väisäsen voittaessa Vampulassa myös Tourin voitto olisi mennyt hänelle.

Markku Tohnille riitti kakkossija Tammisaaresta ja Vampulan voitto. Näillä näytöillä heltisi siis Tourin voittajabonus Grandmasterseissa. Naisten Tour-voiton piti itsellään odotetusti Susanna Virtanen, jolle Tammisaaren voiton lisäksi riitti Vampulan kolmossija.

Ellinoora Heikkilä olisi varmasti koko Tourille osallistuessaan haastanut Virtasen, sen verran vakuuttava oli debyyttikisasta tullut voitto kymmenen heiton erolla seuraaviin.

Tuloksia sekä kisakoneesta, että PDGA:sta.

Pelaajia kaivataan

Avoimen sarjan osanottajamäärää Tourilla voi pitää siedettävänä, jos katsoo kaikkien, edes yhteen kisaan osallistuneiden määrää, 133. Jos tarkastellaan kaikki neljä kisaa käyneitä, riittävätkin yhtäkkiä yhden käden sormet laskemiseen. Vähintään kolmeen kilpailuun osallistuneita oli kymmenkunta.

Edelliskesästä yhteisosallistujamäärä kasvoi hieman, mutta yhä harvempi kilpailija otti osaa useampaan osakilpailuun – toisinsanoen siis tavoitteli tosissaan Tourin palkintoja.

Toinen sarja, jossa lopputuloksiin vaikutti kolme osakilpailutulosta, oli seniorit. Uutena sarjana se siis keräsi kohtalaista mielenkiintoa. Toinen uudissarja, Grandmasters, jäi pelaamatta Jämillä. Viime vuotta vaatimattomampaa osallistujasuosiota kerännyt naisten sarja jäi pelaamatta Jämin lisäksi myös Oulussa.

Kiinnostus sarjaa kohtaan oli siis vaatimatonta. Syitä sille, miksi koko kesälle tasaisesti levitettyyn neljään viikonloppukisaan ei osallistujia löydä, voidaan vain spekuloida. Syyt löytynevät seikoista välimatkat, majoitusjärjestelyt, palkinnot osakilpailuissa sekä kokonaiskisan bonuspalkinnot.

Bonuksien jakautuminen on nähtävillä frisbeeliiton uutisen lopussa.

Kausi on päättymässä

Kotimainen kilpailukausi alkaa olla syksyn tullessa lähellä päätöstään. Parigolfin SM-kisat Jämillä ja Kankaanpäässä syyskuun viimeisenä viikonloppuna keräävät vielä kunnon kasan SM-titteliä tavoittelevia pelaajapareja. Tourit ovat päätöksessään, amatöörikiertueen paras oli siis Mikko Laihonen ja Pro Tourilla paras oli toistamiseen Pasi Koivu.

Suomalaisittain mielenkiintoa toki riittää vielä lokakuun alussa pelattavassa USDGC:ssä, johon lähtee kovia suomalaisnimiä: ainakin Jalle Stoor, Jussi Meresmaa, Seppo Paju, Leo Piironen ja Arttu Sikanen. Seurattavaa ja menestysmahdollisuuksiakin riittää.

Kesätoimitus raportoi vielä ainakin näistä kahdesta kilpailusta tämän vuoden puolella.

Kivikon radan avajaisia vietetään klo 17 alkaen, jolloin kaikilla halukkailla on mahdollisuus tulla tutustumaan lajiin ja 72 ensimmäistä ilmoittautujaa pääsee mukaan radan avajaiskilpailuun. Kilpailu kestää yhden kierroksen ja ilmoittautuminen tapahtuu radan lämmittelyalueen kisatoimistolla klo 17:15 mennessä. Kilpailussa on sarjat Avoimelle, Naisille ja Junioreille (alle 19-v). Kilpailu on maksuton ja sen järjestää Innova yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.

Kilpailun kanssa samaan aikaan järjestetään tutustuminen lajiin. Tutustumistilaisuus alkaa klo 17:30 ja on myös maksuton.

AIKATAULU

17:00 Radan avajaiset
17:15  Ilmoittautuminen kilpailuun (paikan päällä klo 17.15 mennessä)
17:30 Kierros alkaa
17.30 Lajiesittely sekä frisbeegolfin peruskurssi, kesto 1 – 1,5 tuntia
n. 20:00 Tilaisuus päättyy

Osoite: Kivikon hiihtohalli, Savikiekontie 4.

Tule paikalle kokeilemaan uutta rataa tai tutustumaan tähän Suomen nopeimmin kasvavaan lajiin!

Kivikon frisbeegolfradan opastaulu.

Mieleenpainuva kisarata

Essexin yliopiston Colchesterin kampusalueelle kasattu kisarata jäi varmasti pelaajille mieleen monellakin tapaa. Rata tarjosi varmasti jokaiselle suotuisia väyliä, erittäin hankalia väyliä, visuaalisesti näyttäviä väyliä ja hieman myös kyseenalaisia väyläratkaisuja.

Frisbeeliiton jutussa onkin kasattu huumorimielessä kisojen TOP5 -erikoisuudet. Omalta osaltaan nämä erikoisuudet tekevät varmasti kuitenkin radasta nimenomaan persoonallisen ja mieleenpainuvan. Radan par oli 66 heittoa ja rata sisälsi 18 väylää. Neljän päivän aikana pelattiin kierros per päivä -tahdilla.

Kaikki pelaajat heittivät neljä kierrosta, erillisiä finaaleja parhaille pelaajille ei järjestetty.

Avoimessa sarjassa Sikasen johdolla 14 pelaajan voimin

90 pelaajan avoimessa sarjassa suomalaiset menestysodotukset lepäsivät Arttu Sikasen harteilla. Edellisenä kesänä samoissa maisemissa menestynyt Sikanen olikin lopulta paras suomalaisheittäjä. Ensimmäisen kierroksen (58 heittoa) jälkeen Sikanen olikin toisella sijalla iskuasemissa. Sikaselle heikkotasoinen toinen kierros vei mahdollisuudet mestaruuteen, Artun pelattua 64 (-2).

Hyvän kolmannen kierroksen turvin Sikanen palasi viimeiselle kierrokselle kärkipooliin, mutta jäi lopulta viidenneksi, heiton päähän kolmossijasta. Kärkisijat karkasivat Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin.

Simon Lizotte löi tauluun heti avauspäivänä käsittämättömän tuloksen -12, ja tämän jälkeen johtikin kilpailua loppuun asti. Mestaruuskin heltisi lopulta neljän heiton turvin. Tyylikkäällä pelillä toiseksi pelasi tyylikäs pelaaja, Karl Johan Nybo Tanskasta. Tobias Östling Ruotsista sai pokata kolmospystin noustuaan päätöspäivänä kakkoskortista kolmanneksi.

Suomalaisedustusta kympin kärjessä täyttivät Juho Parviainen (6.), Ville Piippo (7.) ja Erno Väyrynen (10.). Kahdenkympin kärkeä tarkasteltaessa saadaan mukaan suomalaisista vielä Jere Rosenqvist, Tapani Aulu, Jukka Leinonen, Markus Mäntylä ja Juhani Vainio. Tasoa maastamme siis kyllä löytyy, mutta terävin kärki taisi olla kotisuomessa valmistautumassa Atlantin takaisiin koitoksiin.

Mitalit ja mestaruudet avoimen ulkopuolelta

Markku Tohni on nyt myös Euroopan mestari sarjassaan. Kuva: Rene Westenberg

Kokemus oli kilpailun sana suomalaisnäkökulmasta. Avoimessa vielä monta mahdollisuutta saava kokemattomampi katras jäi siis ilman mitaleita. Seniorisarjoista menestystä sitten tulikin.

Markku Tohni vei Nokialla nimiinsä ensikertaa mitellyn Senior Grandmasters -sarjan. SM-titteli sai Englannissa seurakseen saman sarjan EM-tittelin. Tohnin ase oli tasaisuus, kolme 77:aa ja yksi 74 toivat mestaruuden nokialaiselle kolmen heiton erolla. Tohni pelasti siis Suomen mestaruustittelien osalta.

Masters -sarjassa (40-vuotiaat) suomalaisia pronssimitalisteja olikin kaksi. Jouni Leskinen nousi upealla viimeisellä kierroksella (59) kaukaa kärkisijojen takaa kolmanneksi. Paremmat viimeisimmät kierrokset heittäneenä pelaajana Leskinen sai noutaa pokaalin palkintoseremoniassa, mutta tosiasiassa pronssitilan kohtaloa ei pelaamalla ratkaistu.

Kolme muuta samaan tuloksen päätynyttä, mukaan lukien Kari Vesala, ovat ainakin moraalisia pronssimitalisteja. Moraalisia siinä mielessä ainakin, että mitaleja ei sen kummemmin kenellekään jaettu ja pokaalitkin muut kolmannelle sijalle sijoittuneet saavat muissakin sarjoissa jaetuille palkintokorokesijoille päätyneiden tapaan postitse.

Grandmastersit, eli edellisten sarjojen väliin asettuvat viisikymppiset kävivät lopulta Britannia-Suomi -mittelön mestaruudesta. Derek Robins ja Marko Timonen jättivät muut taakseen, mutta lopulta heidänkin väliin muodostui viiden heiton ero britin eduksi. Timosen yksi yli 70 heiton lipsahtanut kierros (71 heittoa) koitui muuten hienon kisan pelanneen suomalaisen kohtaloksi.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen vallinnut viiden heiton ero pysyi siis kolmen viimeisen kierroksen jälkeen lopulta täsmälleen samana. Hopea oli kuitenkin hieno suoritus ja sekaan Timoselle mahtui myös yksi grandmasters -ikäiselle pelaajalle komea, yli 1000 pisteen reitattu, kierros (63). Tuo kierros oli myös koko sarjan paras yksittäinen kierros.

Junioreissa mitalit karkasivat suomalaiskolmikolta Leevi Liitti, Lassi Hakulinen ja Jasper Fröberg. Heidän lopulliset sijoituksensa äskeisessä järjestyksessä ovat 5., 6. ja 8. Saksan Sven Rippel oli ylivoimainen yhteistuloksellaan -23, jolla olisi avoimessakin oltu hienosti kuudentena.

Naisissa Anna Elon tasaisesti parantuneet kierrokset tuottivat lopulta 7. sijan. Heikommat alkukierrokset maksoivatkin Annalle varmasti muutaman sijan, mutta hienosti Anna Suomen lippua piti korkealla ainoana (!) naisedustajanamme.

Maiden välinen kilpailuformaatti hakee vielä muotoaan

Jokaisen sarjan 20 parasta sijaa lopputuloksissa pisteytettiin, ja näistä pisteistä muodostui lopulta Nations Cupin lopullinen kunniataulukko. Isolla edustuksella liikkeellä olleet maat veivät odotetusti kärkisijat. Saksan, Suomen ja Ruotsin välillä käyty kisa tietystikin suosii tällaisessa muodossa pelattuna vahvan edustuksen maita. Tähän loppujen lopuksi ratkesi voittokin.

Nimittäin naisten sarjassa kolme kärkisijaa vallannut Ruotsi vei Nations Cupin ykköspystin juuri tällä naissarjan vahvalla edustuksellaan. Anna Elolla oli mahdoton tehtävä yksinään kerätä riittävästi pisteitä. Johtopäätöksenä tästä voidaan tehdä se, että kilpailevia naispelaajia tarvittaisiin lisää, jotta kisailijoita naisten sarjaan ulkomaillekin Suomesta löytyisi.

Suomen vahva panos ja edustus muissa sarjoissa tuotti toisen sijan ja Saksan oli tyytyminen kolmanteen sijaan.

Järjestelyt pääosin hyvät

Brittejä epäiltiin etukäteen paljoltikin heidän kyvystään järjestää tämän mittaluokan kisat. Pääosin pelaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä kisan sujuvuuteen. Yksittäisiä kömmähdyksiä sattui ja niistä syntyi satunnaisia vaaratilanteitakin, mutta paljon hyvääkin oli. Esimerkiksi hienosti hoidettu livetulospalvelu oli mallikelpoinen suoritus briteiltä.

Kahden vuoden päästä kisattavien seuraavien EM-kisojen isäntämaa on vielä epäselvä. Englannin kisa oli kuitenkin erittäin hyvätunnelmainen, varmasti johtuen myös siitä, että pelaajat viettivät koko kisaviikon päiviä ja öitä myöten kampuksella, jossa kisakin käytiin.

Kuulumisia päästiinkin vaihtamaan grillibileissä, varusteidenvaihtoillassa ja kokoontuivatpa maaedustajatkin eräänä iltana miettimään keinoja viedä lajia eteenpäin.

Hyvin suoriutuneen Tapani Aulun kipparoiman Team Finlandin puolesta uskaltaakin kiittää kisadelegaatiota hienosta kisasta.

Tulokset
Valokuvia

Jossiteltavaa ei jäänyt

Suomen mestari vuosimallia 2012, Leo Piironen. Onnea!

Finaalikierros eteni vaihtelevasti. Ensin Piironen otti Arttu Sikasen kahden heiton johdon kiinni seitsemännellä väylällä. Väylän 13 jälkeen Piironen oli jo viiden heiton karkumatkalla ja yleisö alkoi kuiskia jo Piirosen vahvasta otteesta mestaruuspystiin. Väylillä 14-17 Sikanen tykitti neljä birdietä putkeen ja kavensi eron enää yhteen heitton ennen päätösväylää.

Molemmat avasivat päätösväylällä turvallisesti väylän puolivälin mutkaan. Jatkoheitoillaan molemmat päätyivät lähes yhtä kauas korista kutienkin eri suuntiin. Tilanne oli kutkuttava ja heittovuorojen oikea järjestys varmistettiin mittaamalla kiekkojen etäisyys korista. Turnausjohtaja Jussi Meresmaa totesi, että yhden heiton johtoa pitävä Piironen pelaisi ensin.

Etäisyyttä koriin oli noin 12 metriä ja tilanne se, että korin alle pelaamalla Piironen pääsisi vähintään katkaisupeliin. Korin ohi outtiin heittämällä Sikanen saisi mahdollisuuden viedä tittelin itselleen onnistuneella putilla. Luonnollisesti onnistunut, vaikea putti osittain puun takaa tekisi Piirosesta varman mestarin.

Yleisö arvuutteli Piirosen ratkaisua – kyseessä oli pitkä putti, takana outti ja tuultakin oli jonkin verran. Sikasella olisi lähes yhtä vaikea putti, tosin ilman häiritseviä puita puttilinjan sivussa. Piiroselle ei kaikesta päätellen kuitenkaan ollut hetkeäkään epäselvää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Puiden takaa ilmestyi esiin oranssi putteri, sopivasti etureuna ylhäällä koria kohti leijaillen. Putti osui vastustamattomasti keskelle ketjuja ja putteri putosi korin pohjalle tehden Leo Piirosesta uuden avoimen sarjan Suomen mestarin. Vaiherikkaan finaalin jälkeen ei loppujen lopuksi ollut mitään epäselvää siinä, kuka oli kuningas. Neljä kierrosta 25 heittoa alle ihannetuloksen The Beast -radalla. Piste.

Arttu Sikasen etupainotteinen vire SM-turnauksessa tuotti kuitenkin hopeisen mitalin. Samanväristä metallia sai Sikanen kaulaansa myös 2010. Jalle Stoor heitti rennosti ja tasokkaasti itsensä SM-mitaleille kolmanneksi. Valta vaihtui tylysti – Seppo Paju sysättiin yhden mestaruuden jälkeen syrjään, nyt tuloksena viides sija. 2011 hopeamitalisti Pasi Koivu sai tyytyä 7. sijaan.

Uusia mestareita muihinkin sarjoihin

19-vuotiaissa junioreissa päästiin juhlimaan paikallisten kaksoisvoittoa. Juho Vähätalolle ei vastusta löytynyt, 10 heiton ero puhuu puolestaan ja Suomen mestaruus on ansaittu. Jukka-Pekka Pulakka nousi Jani Ikosen kanssa tasoihin ja tyrmäsi tämän katkaisupelissä ykkösväylällä. Vähätalolle mestaruus on ensimmäinen ja edessä on ensi vuonna kamppailut avoimessa sarjassa.

Nuoremmissa junioreissa (alle 16-vuotiaat) Henrik Lindevall sai tyylitellä myös lopulta helppoon mestaruuteen. Johdossa finaaliin lähtenyt Aleksi Väisänen päästi Lindevallin ohitseen ja Mikko Halosen kanssaan tasoihin. Katkaisupelissä Halonen vielä kurotti ohi Väisäsestä. Mitalijärjestys siis Lindevall, Halonen, Väisänen. Lindevallille myös ensimmäinen mestaruus.

Masters-sarjassa Kai Vesa johti kilpailua ennen finaalia. “Kaitsu” johti kisaa vielä kolme väylää ennen maalia, mutta sitten alkoi Ari Penttalan nousu. Penttala käänsi tilanteen edukseen ja sinetöi mestaruuden päätösväylän birdiellä. Kari Vesala hyökkäsi lopussa vielä neljällä birdiellä, mutta Kai Vesa piti pintansa hopeasijalla päätösväylän nelosellaan. Valta vaihtui siis senioreissakin.

50-vuotiaiden mestaruus oli selkeästi kahdeksan heiton turvin jälleen Marko Timosen oma. Hopea- ja pronssimitalistien, Ilkka Tammisen ja Harri Hynösen välille saatiin vasta viimeisellä väylällä yhden heiton ero.

Myös naisissa vanha tuttu mestari uusi tittelinsä. Anne Matilainen ei saanut lopulta tänä vuonna Anna Elosta edes vastusta ja eroksi muodostui peräti 13 heittoa. Annen itsensäkin puheista saa aistii pienen toiveen, että vallanvaihto olisi paikallaan, mutta tänä vuonna sitä ei vielä nähty. Susanna Virtanen korjasi kotiin pronssimitalin.

Uusia mestareita saatiin luonnollisesti uusissa sarjoissa. Senior Grandmastersin mestaruus jäi loppujen lopuksi huikean tasaisten vaiheiden jälkeen Nokialle, Markku Tohnille. Voittaja ratkaistiin sudarissa ja pronssimitalistikin oli vain heiton päässä kärkikasikosta. Göran Nordström sai maistaa hopeaa sudarin jälkeen ja Eero Savilaakso oli kolmas.

Nina Kiminki vei mestaruuden naissenioreissa lähes 30 heiton turvin ennen Riina Kotamäkeä. Tästä sarjasta suurin mielenkiinto puuttui kilpailun ajan, mutta mestaruus on aina mestaruus.

SM-kisasivuilta löytyy linkit tuloksiin ja myös myöhemmin ilmestyvään finaalipäivän koosteeseen. Kesätoimitus palaa jälleen tekstien kanssa EM-kisoista elokuun puolivälin jälkeen.