Matkaan lähdettiin sunnuntaina sateisesta ja myrkyisestä Kokkolasta hyvissä ajoin aamukahdeksalta. Koukkaus Pietarsaaren kautta varmisti sen, että myös Lennonjohto-Jukka pääsi reissuun. Viiden takapenkiltä tulleen ”- Ollaanko perillä jo?”-mussutuksen jälkeen saavutettiin matkan ensimmäinen etappi, aurinkoinen Turun Lauste.

Transportterimme on suunniteltu kahdeksalle hengelle, joten viiden hengen taistelupartiomme mahtui pakkauksineen hyvin. Yhdelle olisi vielä ollut sijaa, mutta sitä isommalla miehityksellä olisi tullut matkatavaroiden kanssa täyttä. Lauste oli tarkoitus suorittaa pikavisiittinä ennen Baltic Princessille boardaamista. ”- Haetaan viimeiset confidencet ennenku lähdetään ulkomaille.”

Confidencet kuntoon ennen Ruotsia

Lausteen parinkymmenen väylän jälkeen kello osoitti puoli seitsemää ja oli tarkoitus siirtyä satamaan jonottamaan laivaan astumista. Hurri-Petter ei ollut muistanut tarkistaa auton mittoja, joten pieni arvuuttelu Transportterin mahtumisesta oli paikallaan. Transportterin korkeudeksi paljastui pienen googletuksen jälkeen kuitenkin 2250mm ja kun hankittu autopaikka oli max. 2460mm, niin tunnelma huojentui.

Seuraava jännitysmomentti olikin sitten hyttilipukkeiden jako. Koska meitä oli viisi, niin se tarkoitti sitä, että yksi meistä yöpyisi miespaikalla. Arvonnan suoritti (ainakin lippuja varanneen Lennonjohto-Jukan mukaan) tietokone, jotten miespaikan sai Hurri-Petter. Miespaikkahan tarkoittaa sitä, että pääsee jakamaan hyttiä muiden miespaikkalaisten kanssa, paitsi jos muita miespaikkalaisia ei ole. Mutta niitä oli. Koko hytin täydeltä. Koska hytti oli kuitenkin pääasiassa nukkumista varten, ei Hurri-Petter ollut oikeastaan missään tekemisissä kanssahyttläisten kanssa. Paitsi aamulla. Hurri-Petter kertoo: ”Kello herätti 05.00 paikallista aikaa. Nousin ylös istumaan punkkaani, laitoin luurista taskulampun päälle ja koitin olla häiritsemättä muita hyttiläisiä. Vastapäätä nukkunut keski-ikäinen tummahko mies kuitenkin nosti peittooaan ja kysyi vahvalla jenkkimurteella ”Hey man, what’s the time?”. Vastasin luontevalla rallienglannilla ”its faiva klak sviidis taim änd siks aklak finnis taim”. Jenkkimies kysyi ”You mean it’s an hour to go? Fffffuuuckkk. Dim the lights.”

Aamiaisen ja pakollisten vessarituaalien jälkeen takaisin autokannelle odottelemaan maihinnousua. Meidät päästettiin noin viimeisenä laivasta joten armoton jonotus jatkui läpi tukholman keskustan. Maanantai-aamuna. Puoli seiskalta. Satamasta Järvaan on matkaa noin 45km joka tarkoitti noin 30min ajelua. Seitsemältä oli sunniteltu tee-off ja tavoitteesta myöhästyimme vain noin 20 minuutilla. Ihan tuliterä klubitalo/kahvila/ravintola oli luonnollisesti vielä tähän aikaan suljettu, joten kierrokselle lähdettiin maksamatta.

Järva…on…upea… Uskomaton keli, uskomaton rata, uskomattoman paskat gen 1. latituden pro basketit. ”Kyllä olis Discatcherin jäänyt” jäi melko tutuksi hokemaksi. Putti keskelle ja kori sylkee lätyn takaisin käteen. Monta pirkko- ja parputtia kävi korissa ja tuli pihalle. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut hyttysten kanssa painia. Järvassa on seuraavan viikonloppuna Stockholm Disc Golf Open, joten rata oli viimeisen päälle tikissä. Väylät oli huollettuja, ruohot leikattu ja OB:t oli selkeästi esillä. Kerrassaan nautinto pelata, kun edessämme oli vain vihreää ruhokenttää ja pilveetöntä taivasta.

Järvassa oli käytössä kisaa varten ns. sininen korisijoittelu, joka on ilmeisesti vaikein. Muutamalla väylällä oli myös pro-teepaikat kisoja varten. Etuysi pelattiin noin puoleentoista tuntiin ja se koostui lähinnä vain avoimista puistoväylistä, joissa kuitenkin sai hyödyntää kaikkia heittotekniikoita onnistuneesti, jos halusi par-tulosta pelata. Järva on rakennettu niin, että kaikki yhdeksiköt päättyvät aina klubitalolle, joten pelaaminen on helppo rytmittää myös, jos haluaa pitää taukoja välissä.

Keskiysi aloitettiin kiipeämällä jyrkät rappuset ylös mäen päälle josta hegemonia jatkui nonstoppina. Väliin mahtui muutama todella eeppinen väylä jossa maisemat eivät jättäneet ketään kylmäksi. Kiinteistö-Petri oli jo valmis jättämään päivätyönsä ja hakemaan Järvan radalle kesätöihin ratahuoltajaksi. Keskiysi loppuu pariin todella siistiin väylään jonka jälkeen ollaankin taas klubitalolla. Sama tarina jatkuu takaysillä. Nuff said. Jos jotain kriittistä pitää Järvan radasta sanoa, niin PAR 2-väylät tuntuvat melko ikäviltä. Useampi niistä voisi helposti olla PAR 3.

Kierrokseen meni viidellä hengellä noin 5½h, joskin saimmekin täysin rauhassa heittellä, sillä radalla ei näkynyt aamupäivän aikana ketään muuta. Klubitalo oli avattu, kun saavuimme paikalle. Omistaja toivotti lämpimästi tervetulleiksi ja mainosti samalla hampurilaisbaariaan, josta sai kuulemma alueen parhaat burgerit. Valitettavasti klubitalolla järjestelyt olivat niin, että vaikka päiväpassin radalle pystyi maksaa kortilla, niin ravintolassa pystyi maksamaan vain käteisellä. Lähdimme Akallan keskustaan etsimään pankkiautomaattia, mutta löysimme Burger Kingin ja Lidlin, joten alueen parhaat burgerit jäivät maistamatta. Tenstan ja Kistan narkkarit jäivät nyt kuitenkin kokematta, fiilis Akallassa ja ympärillä oli mukava ja rauhallinen.

Kirjoitushetkellä matkaamme E4:sta pitkin Gävleen, jossa vietämme ensimmäisen yömme ruotsissa. Kerron lisää mökistä huomenssa.

Yhteenveto:

– Upea rata. Tule heittämään. Heti. Nyt.

– Paikalla on klubitalo/proshop josta löydät frisbeitä, ruokaa, juomista ja vessat. Varaa kuitenkin käteistä jos meinaat ostaa ruokatuotteita.

– Upea rata.

– Aamulla saa olla rauhassa.

– Upea rata.

– Putin kanssa saa olla tarkkana.

– Paratiisi keskellä slummia.

Du gamla, du fria!

Prologi

Pimeänä, kylmänä ja lumisena maaliskuisena sunnuntaina tuli hallitreenien jälkeen puheeksi Prisma-Mikan ja Kokki-Peten viime vuotinen reissu Tukholman Järvaan. Poikien tarinat lämpimistä kesäpäivistä, kauniista naisista ja Rinkebyn narkkareista saivat korvat hörölle ja pelaajat kokoontumaan Mikan ja Peten ympärille. Pojat olivat tilanneet suorat lennot Tukholmaan ja kiertäneet Järvaa muutaman päivän ajan, palatakseen sopivasti kisakauden alkajaisiksi takaisin Kokkolaan. Tilanteen aiheuttamassa huumassa ei mennytkään montaa hetkeä ennen kuin joku heitti bensaa liekkeihin lisäämällä: ”Pitäiskö lähteä uusiksi?”.

Tästä innoittautuneena aloitettiin pitkä ja raskas prosessi. Ketkä lähtee? Milloin mennään? Minne mennään? Maaliskuussa oli varmaa vain se, että suuntana on Ruotsi ja reissusta tulee eeppinen.

Huhtikuun lopussa oli (viiden miljardin facebook- ja foorumiviestin jälkeen) selvää, että heinäkuun ensimmäisenä viikkona kierretään Ruotsin kaunis ”Höga kusten” ja matkaan lähtee Kokki-Pete, Kiinteistö-Petri, Lennonjohto-Jukka, Häkki-Kimi ja Hurri-Petter.

Reitti

Järva Discgolf Park

Alusta lähtien oli selvää, että reissu vedetään tiiviiksi. Pääkohteina ovat Tukholmassa sijaitseva Järva ja Mr. Latituden kotikenttä Skellefteå. Mutta mitä kaikkea tuohon väliin sitten sopii? Jotta reissu saataisi rytmitettyä fiksusti, lätkäistiin google maps auki ja lähdettiin selvittämään, mitkä suurehkot kaupungit osuisi reitillemme. Gävle, Uumaja ja Luulaja paljastuivat taustatyön jälkeen melko varmoiksi valinnoiksi.

Järva on melko itsestäänselvä alkukohde. Prisma-Mika ja Kokki-Pete ylistivät 27-väyläistä rataa parhaaksi koskaan, vaikkakin sitä ympyröi Rinkeby ja Tensta, joissa maahanmuuttajien osuus on Wikipedian mukaan 86.1%. Alkukesästä 2012 Tensta valittiin Tukholman turvattomimmaksi lähiöksi. Kevään 2013 mellakat sijoittuivat myös tälle samaiselle alueelle. Meitä maalaistollojahan ei tuollaiset puheet juurikaan pelota, enkä usko, että mitään syytä pelkäämiselle onkaan. Järvan rata on maksullinen ja avaa ovensa vasta kello 12. Päiväkortti maksaa noin 10e ja kahviossa pystyy onneksi maksamaan päiväkortin Visalla. Järvasta löytyy myös jonkinlainen proshop, josta kadonneita kiekkoja voikin sitten korvailla päivän päätteeksi.

Ruotsalaisten vastine fgr.fi:lle, discgolfguiden.se, kertoo Gävlen radan olevan haastava, vesiesteillä höystetty rata. Vaikka itse rata-arvostelu oli vuodelta 2008, niin paikallisen frisbeeseuran, Gefle Frisbee Disc Clubin sivut paljastivat radan vastaavan melkolailla rata-arvostelua. Gävlessä on myös lyhyempi 9-väyläinen rata, joka on tarkoitus tarkistaa, jos aikataulut antaa periksi. Ainiin, hurrejahan kiinnostaa kirjoitella sivujaan englanniksi ihan yhtä paljon kuin meitä suomalaisia, joten kaikki sivut, tiedot ja arvostelut ovat rakkaalla äidinkielelläni, lälläslää. Gävlessä toimii jokin paikallinen peräkonttimyymälä, josta on mahdollista ostaa…jotain. Varmaan käteisellä ainoastaan. Ehkä.

Uumajan kohdalla odotuksemme ovat melko matalat. Vaikkakin Uumajan seura on yksi ruotsin vanhimmista, ei radasta löytynyt juurikaan hehkutusta. Ratakartta kuitenkin lupaa täyspitkää 18-väyläistä, joten eiköhän sielläkin päivä kulu kuten muualla. Vielä kun joku kertois, mikä helkkari tuo tommonen dogleg on. Uumajan kaverit tekevät yhteistyötä Latituden kanssa, joten sieltä pystyy  myös ostamaan jotain Latituden tuotteita.

Mr. Latituden kotirata, Skellefteå, on toinen pääkohteistamme. Discgolfterminalen on jaettu neljään eri osaan. ”Gröna slingan”, ”Gula slingan”, ”Röda slingan” ja ”Svarta slingan”. Vapaasti suomeksi käännettynä siis Vihreä kierros, Keltainen kierros, Punainen kierros ja MUSTA KIERROS. Vihreä ja MUSTA ovat 9 reikäisiä ja keltainen ja punainen 18 reikäisiä. Ilmeisesti keltainen ja punainen ovat samoja väyliä, mutta punaisessa väyläpituudet ovat pidempiä ja vaikeampia. MUSTA kierros  rakennettiin 2008 Scandinavian Openia varten ja tarjoaa lukemamme mukaan todellisia haasteita. Discgolfterminalenin päiväkortti kustantaa noin femman ja proshoppi aukeaa kello 12.

Luulaja toimii matkan päätepisteenä. Kahden kilometrin pituinen par 62 rata kulkee nimellä Serpent Hill. Luulaja on iso kysymysmerkki, mutta sopinee hyvin reissun päätökseksi. Näemmä väylän 12 korin takainen OB-alue on paikallisen ampumaseuran ampumaradan varoaluetta, joka lienee uusi elämys myös pohjalaisille.

Kulkuvälineet, yöpymiset ja budjetti

Koska Hurri-Petterin purjevene on suunniteltu vain kolmelle henkilölle ja learjetti on huollossa, piti reissu ruotsiin suunnitella perinteisimpiä kulkuneuvoja käyttäen. Ajoneuvo saadaan vuokralle paikallisen yrityksen kautta ja Lennonjohto-Jukka lupasi hoitaa loput. Ammatistaan huolimatta Lennonjohto-Jukka ei onnistunut löytämään Transporteria sisäänsä syövää rahtikonetta, joten rapakon ylitys hoidetaan laivalla, Turusta Tukholmaan.

Alkukeväästä Hurri-Petter rustasi sähköpostit ruotsalaisille sielunveljilleen, tiedustellen yöpymisistä lähellä frisbeegolfratoja. Yllättäen paikalliset eivät olleet koskaan yöpyneet kotikaupungeissaan halvoissa ja huonoissa hostelleissa, joten ruotsalaisten apu oli lähestulkoon tyhjä arpa. Skellefteån seuralaiset kuitenkin muistivat viidennen sähköpostiviestin jälkeen, että heillähän on muuten Terminaalissaan yöpymistilat, joita vuokraavat matkaajille ja kanssapelaajille. Tässä vaiheessa Skellefteån ulkopuolelta oli jo varattu pieni mökki, mutta sen peruminen onneksi onnistui, joten yövymme Skellefteåssa radan välittömässä läheisyydessä, proshopin yläkerrassa.

Lennonjohto-Jukan kurja kohtalo Pietarsaarelaisena antaa hänelle supervoimat siinä mielessä, että hän onnistuu löytämään mahdollisimman halpoja ja toimiva mökkejä keskeltä ei mitään, jotka kuitenkin ovat vain kivenheiton päässä frisbeegolfradoista. Yöpymiset kustantavat noin 10e/henkilö/yö, joka varmasti kelpaa, sillä päivät on tarkoitus viettää tien päällä ja frisbeegolfradoilla ja illat korkeintaan rentoutumiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Ruotsista onkin suhteellisen helppoa löytää edullisia nk. vandrarhem, joita voi vuokrata yöksi tai kahdeksi.

Gävlen mökki...kai?

Lopullinen reitti ja aikataulu on siis:

30.6 Sunnuntai: Kokkola – Turku – Tukholma

01.7 Maanantai: Järva ja yöpyminen Gävlessä

02.7 Tiistai: Gävle ja yöpyminen Uumajassa

03.7 Keskiviikko: Uumaja ja Skellefteå sekä yöpyminen Skellefteåssa

04.7 Torstai: Skellefteå ja Luulaja. Yöpyminen Torniossa

05.7: Perjantai: Tornio-Kokkola

Auto ja diisselit kustantavat noin 800e, laivaliput autoineen noin 220e ja yöpymiset koko viikolta noin 380e. Kiinteitä kustannuksia per henkilö siis noin 280e. Tietysti pitää myös huomioida oheiskulut, kuten syömiset, juomiset ja ostokset, joten kokonaiskulut per henkilö ovat noin 500e. Viikon lomalta. Menettelee.

Loppusanat

Mielenkiinnolla odottelen kahta asiaa. Miten pojat pärjäävät kouluruotsillaan ja miten kurjalle frisbeegolf maistuu loppuviikosta. Kilometrejä tulee alle parituhatta ja heittoja varmasti lähemmäs tuhat. Kestääkö paikat? Kestääkö kunto? Kestääkö varusteet? Kestääkö kasetti?

Päivittelemme blogia päivittäin reissun päältä. Lisäämme tänne kuvat, rataesittelyt, yleiset fiilikset ja moreenitason heti illalla päästyämme mökille. Jos vaan teliasoneran kenttä sen sallii.

Ha de bra!

– Hurri-Petter