Järva jätettiin siis taakse ja matka kohti Gävleä alkoi noin neljän maissa. Tukholmasta Gävleen matkaa on noin 150km, mutta se taittuu suurimmaksi osaksi moottori/ohituskaistatie E4:llä. Kokki-Pete lupas vääntää illalla safkat, joten Gävlen kohdalla napattin ICA maximarketista ruat mukaan. Suurin äänin ihmettelimme ruotsin halpoja ruokahintoja ja kävelimme ulos noin 60e arvoisen pasta-annoksen kanssa. Lennonjohto-Jukka, jonka vastuulla oli mökit, oli vuokrannut jonkun pienen mökinpahaisen 40km Gävlestä sisämaahan, Hoforsista. Navigaattorina toimiva android-luuri ei ihan heti osoitetta löytänyt, mutta pienen potkimisen jälkeen otettiin kuitenkin suunta Hoforsiin. Tiet kapeni kapenemistaan ja viimeiset metrit transportterimme edessä ajoi mönkijäreitillä mönkijä. Oli tuolla ”tiellä” kai nimiki, mutta ei siitä ollut auto ajanu tänä kesänä.
Lennonjohto-Jukka oli vuokrannut mökin joltai Gävleläiseltä asianajajalta joka oli viime hetkinä kysynyt, että haittaakohan meitä, jos mökissä asuu joku muukin porukka samalla. Perillä selvisi, että asianajajadude asui itse mökissä perheensä kanssa kesän yli, vuokraten siitä toista puolta sitten satunnaisille matkaajille. Mökki itsessään oli 1800-luvulla rakennettu noin 160m2 maalaistalo jota asianajajamies oli kunnostanut aina kesäisin. Perheen puoli talosta oli malli 2013 ja meidän puoli talosta oli mallia 1963. Pehmeät sängyt, ”suihku”, ”vessa”, varusteltu keittiö, hanavesi ja sähköpistokkeet oli meille kuitenkin ihan tarpeeksi. Eihän vuokrakaan ollut kuin 60eur. Itseasiassa mökki oli aika persoonallinen ja sielukas.
Kokki-Petteri taikoi illalliseksi kana-pasta-pekonipataa josta ananakset jätettiin visusti sivuun. Ruoka maistui ja ilta vietettiin Tour-scordecardeja päivitellen. Isäntämme oli varsin kiinostunut reissustamme ja lajistamme. Sänkyjä meidän puolellamme oli neljä, kaksi parisänkyä ja kaksi erillissänkyä komerossa. Kiinteistö-Petri ja Lennonjohto-Jukka jakoi yläkerran parisängyn, Häkki-Kimi ja Kokki-Pete usutettiin yhessä komeroon ja miespaikalla yöpynyt Hurri-Petter sai alakerran parisängyn itselleen.
Aamu alkoi 7.15 kun isäntäväen 2½-vuotias pellavapää tuijotti sängyn vierestä Hurri-Petterin hereille, sydänkohtauksen saattelemana. Molemmanpuoleisen ”deer in the headlights”-hetken jälkeen Hurri-Petter käänsi kylkeä ja pellavapää kiipesi seiniä ja kattoa pitkin latinaksi mumisten takaisin isäntäväen puolelle. Kahdeksalta Kokki-Pete potkittiin hereille avustamaan Kiinteistö-Petriä pekoninpaistossa ja aamuapala nautittiin mökkikeittiössä, auringon lämmittävien säteiden pilkottaessa ikkunoista sisään. Matka kohti Gävlen Valls Herrgårdia alkoi.
0 kommenttia:
Jätä kommentti