Day 3 & 4 – Mr. Latitude, I presume?
Uumajan jälkeen oli lyhyt 2h siirtymä Skellefteåhon. Matkalla Coop extra jonka kiltit kassatytskät antoivat meidän käyttää henkilökuntavessaa. Mukaan tarttui pekonia, kananmunia, possun sisäfilettä ja bataattia. We’ll dine well tonight.
Osoite Discgolfterminaleniin on Terminalvägen 17, mutta navigaattorin mukaan ei ihan kannata ajaa. Ainakin google maps koitti taas viedä kohti erikoiskokeita, mutta Lennonjohto-Jukka käytti suunnistustaitojaan ja löysi isomman tien perille. Käytännössä kannattaa välttää sorateitä , sillä Terminalenille johtaa suora asfalttitie. Itse Terminalen on kaksikerroksinen punainen mökki keskellä puistoa, joka on varta vasten frisbeegolffia varten rakennettu. Transportteri parkkikselle ja muina miehinä Proshoppiin sisälle, ”finnarna är här”.
Terminalen - Alakerrassa proshop ja yläkerrassa majoitustilat
Varauksia ei löytynyt, mutta ketään ei tuntunut kiinostavan. Kassavuorossa oleva nuori poika otti nimet talteen, antoi avaimet ja osoitti oven suuntaan. ”Tosta tonne, kyllä te tiedätte”. Tuntui hassulta ettei ketään kiinostanut meidän olevan nyt täällä. Edellisissä mökeissä oli mahdoton show kun omistaja halusi näyttää miten suihku toimi, missä on telkkari jne. Hurri-Petter ja Häkki-Kimi ehtivät maksaa mökkivuokran (200kr) ja kahden päivän pelipassin (2x50kr) kunnes pankkikortinlukija leikkasi kiinni ja tiskin takana ollut poika hätääntyi. Sovittiin, että muut maksavat huomenna, kun kortinlukija taas toimii. Cash is king.
Itse majoituspaikka oli proshopin yläkerrassa. Se oli leppoisa, varustettu isolla keittiöllä, pienillä oleskeluhuoneella ja makuutuvalla jossa oli 5 kerrossänkyä eli makuupaikat kymmennelle. Hetekat oli mallia ruotsin armeija joten kurja yö oli tiedossa. Kyllä niissä nukkui, mutta aamulla oli selkä kipeänä. Keittiö oli ihan OK varusteltu, löytyi hella, kattilat ja paistinapannut, jääkaappi ja mikro. Suosittelemme ehdottomasti paikan vuokraamista yöksi. Vaikkakin vuokra oli yhtä kova kuin Uumajan omakotitalossa, niin paikan sijainti on ihan upea. Ulko-ovelta radalle 0m. Proshopista saa muuten vain Latituden ja West Siden lättyjä, sekä juotavaa yms.
Kun kamppeet oli roudattu sisään ja makuupaikat valittu, oli aika lähteä radalle. Vaikein ”Svarta slingan” lähtee heti proshopin vierestä ja alkaa 350m pitkällä par 6 väylällä. Maasto on kuin Järvassa, mutta märempää ja …hyttysempää(?). Groundskeeper Willy tiesi kertoa, että kovat sateet alkukesästä jätti radan märäksi ja varmisti todella pahan hyttyskesän. Offia meni enemmän yhdellä väylällä kuin koko reissun aikana muuten. Seiska ja kasiväylän koreja ei oltu vielä saatu radalle, sillä radalle on suunniteltu uusia väyliä, niin että sieltä löytyis 2×18 väyläinen rata. Rata oli viimeisen päällä tikissä muuten. Alueella on vakituisessa työsuhteessa yksi ratamestari, joka leikkaa nurmen ja huoltaa väylät kerran viikossa. Proshoppia pyörittää ilmeisesti paikallisen seuran junnut
Svarta Slingan kolmonen avautuu eteemme
174m PAR 4
Svarta slingan meni ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen nousi seinä pystyyn. ”Ei tää oo enää hauskaa. Miksei voida olla jo kotona. Nyt riittää ihan oikeasti”. Hampaat irvessä ”Röda Slinganin” etuysi ja klubitalon yläkertaan keräilemään sielun sirpaleita bägistä. Klubitalon telkkaria ei muuten saatu toimimaan eikä VHS-soitintakaan löydetty, telkkarin alla olisi nimittäin ollut Disc Golf World Championship 1990 video. Tyydyime seuraamaan Ken Climon voittoa vuoden 1993 world championshipistä. Nähtiin muuten vilaus Mr. Latitudestakin pätkällä! Ruan päälle unta palloon ja korotetulla moreenilla aamulla ”Röda Slinganin” kimppuun.
Kiinteistö-Petri avaa röda slinganin ykköstä
7.30 herätys, pekonit ja kananmunat naamaan, kamat autoon ja 09.00 teeoff proshopin vierestä. ”Röda slinganin” ensimmäiset seitsemän väylää ovat helppoja pirkkoväyliä jotka sulattivat Hurri-Petterin naaman täysin. Eipä ole 80-metriset väylät tuntuneet niin pitkiltä koskaan ennen. Kasilta lähdettiin taas puistomaisemiin pelaamaan. Tuntuu hyvälle mies. Pelaamista häiritsee hieman se, että joillakin radoilla on kaksi teepaikkaa, tai kaksi koripaikkaa, keltainen ja punainen. Aina ei tiedä kumpaan koriin pelata ja onko kori edes paikallaan. Muutamaa väylää oli muutettu kokonaan, ilman sen kummempaa ilmoittelua.
Skellefteåsta jäi tosi hyvä fiilis, miltei Järvamainen kokemus, mutta ei ihan. En tiedä latistiko hyttyset, torstaiaamuinen pieni vesisade vai pitkä kiekkoputki tunnelmaa. Tänne pitää ehdottomasti päästä uudestaan, varsinkin kun pojat saa ”Svarta slinganin” täyspituiseksi. Oikeastaan muut kuin Röda ja Svarta slingan kannattaa unohtaa, sillä muilla on paljon ”turisteja” heittelemässä.
Summa summarum:
– Hyvin hoidettu rata
– Hyvä sekoitus helppoja ja vaikeita väyliä
– Jotkin väylät vähän sekavia
– Proshoppi on auki 12-20
– Klubitalon vuokraaminen on suhteellisen edullista
– Tällä frisbeegolf on sellaista, kuin sen kuuluu olla.
Tänään vielä Luulaja ja siitä takaisin Suomen puolelle!
0 kommenttia:
Jätä kommentti