RE:What’s in MY bag
Terävä lukijakommentti edelliseen tekstiini osui kuin nyrkki silmään:
”Kerropa sitten seuraavaksi, mitä sulla siellä bägissä sitten oikeasti on. Millä heität millaisissakin paikoissa, mikä toimii ja mikä ei? Olisi kiinnostavaa lukea, koska itse aika aloittelevana heittelijänä samoja teemoja pohdiskelee.” – Keijo
Totta, tulin turisseeksi taas hieman akateemisen yleisesti menemättä sitten kuitenkaan asiaan omalla kohdallani, eli: mitä siellä meikäläisen laukussa nyt sitten oikeasti on? Ajattelin kirjoittaa tämän erillisenä artikkelina jottei teksti turhaan jää pimentoon kommenttiketjuun. Tähän väliin pieni disclaimeri lienee jälleen paikallaan: älä tee kuten minä teen (tai välttämättä edes kuten minä sanon) vaan lukijakriittisyys ja oma harkinta vie jälleen pidemmän korren. Allaoleva ei siis missään nimessä ole ideaali varustus, mutta ajatuksen kanssa luettuna ehkä jotain jää lukijalle kouraan.
Monessa liemessä keitetty Wraithi erottuu rosoisuudessa edukseen keskellä
Matkustan ympäri maailmaa, laukussa LEIPÄÄ (ja piimää vaan)
D-Line P1 173g : täksi kesäksi hommattu putteri jota nyt ihan tietoisesti aion opetella heittämään. Kaikki putit tällä, ettei tarvi suotta miettiä. Alkuun vähän totutteluongelmia, mutta nyt alkaa luottoa jo löytyä. Myös tekniikkatreenissä mukana, lähestymisheitot ja keskimatkan kontrollidraivit.
P-line MD2 172g : pelini pelastus. Enkä olisi itse edes tajunnut ostaa (sain siis lahjoituksena alunperin), draiverihullu kun olen. Tällä oikeasti kaikki lähestymiset, pysyy kyllä aisoissa eikä mitään hulluja sekoiluja. Kelpaa myös rollereihin.
S-line CD 171g: Kontrollipelin kolmas kulmakivi kahden yo. kiekon kanssa. Etäisyyttäkin löytyy mukavasti, ainakin näillä suht lyhkäsillä paikalliskentillä. Suoraan, vasemmalle tai oikealle (jos ei nyt mitään ihan ysikymppistä mutkaa tarvi päästä ympäri) kaikki käy. Näillä kolmella aion opetella heittämään hallitusti ja tarkasti 2011, sanokaa mun sanoneen. Muut on sitten enemmän tai vähemmän just for show.
P-line PDÂ 175g : Hyvin monipuolinen draiveri, voi heittää täysiä riittävän kauas tai sitten vähemmillä tehoilla nätisti. Ei oikeastaan mitään valitettavaa. Käytän silti useammin kovempaa kaksoisveljeään. Näihin kahteen saanee enemmän eroa kuluttamalla tätä alivakaammaksi.
S-line PDÂ 172g : Samat pointit pätee aika pitkälti. Mun kädellä ehkä hitusen ylivakaampi kuin pehmeämpi veljensä, ja yksi pisimmistä draivereista mitä bägistä löytyy. Etenkin hienoisella S-kurvilla lentää piiiitkälle.
Champion Wraith, paino ei tiedossa. Taitaa olla kolmas ikinä ostamani pannu. Ihan fiilispohjalta ostettu (läpikuultava neonkeltainen löytyy ainakin puskasta) mutta loppujenlopuksi taas onnekkaasti hyvä ostos. Aiemmin oli hyvin ylivakaa kun tehoja ei tahtonut löytyä, nyttemmin lentää suorempaan. Kestävä kuin mikä, vaikka saanut runtua ihan helkutisti. Ykkösvalinta upseihin, paikkaan kuin paikkaan. Myös kämmenpuolella useimmiten kourassa.
S-line DD 175g : Etsii vielä rooliaan, tällä hetkellä ehkä helpoiten hallittava noista maksimimatkan draivereista. Lähtee mun kädestä ehkä pisimmälle muutaman muun kiekon kanssa, ja hyvin tasaisesti.
Pro Katana 170g : Täytyyhän sitä draiverihullulla yksi Katana olla. Pro-muovisena ja ei täysipainoisena, hyvinkin hallittava kokonaisuus. Etäisyyttä löytyy, eikä tarvi silti kaivella usein OB:lta. Luottoa löytyy jo vaikka uusi tulokas onkin. (Parit makoisat birkut takana)
Star Valkyrie 175g : Sitä alivakaampaa kalustoa, olisko neljäs ostamani kiekko (->mojoa eli luottoa löytyy). Ylipitkiä putteja voi koittaa tällä, menee yllättävään usein sisään.
S-line TD 169g : Suoraan ja kauas, ei kai tässä muuta. Tuulella ei niinkään hyvin. Vähän erikoinen kiekko, ei ole oikein löytänyt rooliaan. Tai kertokaa joku mulle mitä mun tällä pitäis tehdä.
Echo S DD2 175g : Tällasta kiekkoa ei mun kädellä kuuluis ees olla bägissä. Toisaalta, vajaat tehot tekee tästä ylivakaimman kiekon mitä mulla on, joten tiukkoihin mutkiin rystyllä tai kämmeneltä kumpaan tahansa sopii hyvin. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa osaan heittää tätä niinkun sitä kuuluis heittää. Sitä odotellessa…
R-pro Boss 155g : Toinen kikkailukiekko. Ostettu varmaan lähinnä sen takia että ”näitä ne niissä pituuskisoissakin heittää”. Ja kyllähän tää tyynessä tai sopivaan sivu/takatuuleen heitettynä sit menee. Ja menee. Muissa oloissa ei mitään asiaa rundille, hasardi.
Star Destroyer 170g : Ilmaiseksi kun sai pari kiekkoa tilata, niin otin (tietysti) taas sitä ison käden lötää. Josko tästä saisi sellaisen pitkänmatkan hillitysti ylivakaan joka kestää tuulta. Ei sentään ihan maksimipainoisena. Pikatestinä vaikutti ihan luotettavalta. Killeri grippi.
Star Vulcan 166g : Lienenkö mainoksen uhri (kuten viime artikkelissa kirjoittelin) mutta kokeillaan nyt tätäkin, just for fun. Saisiko tästä sitten kunnolla alivakaan draiverin? Pari heittoa tuulisessa säässä ei kyllä kerro vielä mitään.
——
Varakiekot
Champion Valkyrie 175g : lammesta löydetty, puhelimella tavoitetun omistajan mulle lahjoittama. Ei käytössä, mutta suorana kämmenkiekkona esim. ihan ok.
DX Aero 170g : Rocin jälkeen toinen ostamani lähärikiekko. Ihan ok, mutta MD2 otti tän paikan.
DX Roc 175g : Ainoa jäljelläoleva, ensimmäisenä ostamani kiekko. Taisteluarvet sen todistaa. Alivakaa kun hullu. Ei käytössä, ellen keksi jotain hyvää syytä mihin jokin kassissa oleva kiekko ei pysty.
DX Archangel 175g : Ostettu korvaamaan aiemmin hukkunut, nostalgiasyistä. Järkevää? Ei. Oon koittanu takoa tosta mahdollisimman alivakaata, ja kyllä se onkin melko hiton skraiduilla.
Tuonelan Joutsen 175g : Eka putterikokeilu. Ihan katastrofi. Mikä tietenkin johtui vajavaisista taidoista eikä kiekosta, mutta kun luottoa ei ole ei sitten yhtään, niin ei tätä voi heittää ollenkaan.
——
Kokonaishuomioita:
”¢ Erikoismuoveihin mieltyminen tekee monesta kiekosta mulle ehkä ylivakaamman kuin olis tarvis. Joku siinä perusmuovissa ei vaan silti tunnu oikeelta.
”¢ Myös painoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Taisin tajuta oikeasti vasta viime vuonna mitä se paino meinaa, ja ettei mun tasolla ehkä kannattais aina heittää sitä sataseiskavitosta. Ainakaan joka kiekossa, mut sit jos se painon tuoma lisävakaus on etu siihen rooliin mihin ko. kiekkoa käytetään, niin ok.
”¢ Draivereita on liikaa mutta tiedostan sen. Koetankin nyt karsia pelibägin johonkin 7–9 kiekkoon, ja pitää muut sitten enemmän tai vähemmän leluina joita käy paiskomassa täysiä sillon kun tulee se fiilis. Noi 7–9 kiekkoa pyrin valitsemaan tätä mukaillen: http://www.discgolfreview.com/resources/articles/discoverlap.shtml Palaan aiheeseen vielä vaikka kun olen päässyt lopputulokseen mikä noista on mikä.
Jos jollain on kommentoitavaa tähän settiin (näiden huomioiden lisäksi mistä olen kyllä valitettavan tietoinen) niin kommentoikaa ihmeessä. Keskustelu on aina hyvästä!
t. MikkoS
6 kommenttia:
Itseäni frisbeegolf- kärpänen puras viime kesän lopulla kun kaveri pyysi radalle mukaan. Tänä kesänä sitten hommasin ensimmäisen kiekkoni. Perheellisenä rahatilanne varsin niukka on, joten alkuun täytyy pärjätä yhdellä ainoalla kiekolla. Kaverin Wraithilla heitin ne muutamat kierrokset, joten melkein jo menin hommaamaan sen. Onneks tulin järkiini luettuani foorumeita. Ensimmäinen hankintani oli siis Champion Leopard. Tekniikkaa kuntoon aloittelija ystävällisellä kiekolla. Wraith olisi tuhonnut koko frisbeeurani =D. Putteri kuitenkin suunnitteilla. Kaverin putteria kuitenkin käytän kun yhdessä rataa kierrämme.
Tosta merkkiuskollisuudesta vielä: Musta merkkiuskollisuus kyllä tavallaan kuitenkin helpottaa aloittelijan työsarkaa. Kiekkoja on tolkuttomasti, ja yhden valmistajan kiekot pystyy edes jotenkin hahmottamaan. En siis varsinaisesti keksi mitään syytä, miksei olisi merkkiuskollinen, paitsi sitten kun tietää, mitä tekee! :)
Tämähän on oivallista lukijapalvelua! :) Aika samankaltaisia pohdiskeluja täälläkin suunnassa, vaikka taidan vähän kokemattomampi heittäjä vielä olla (aloitin viime kesänä).
Juuri tuota painon vaikutusta olen itsekin yrittänyt hahmottaa viime aikoina. Samoin eri muoveja olen testaillut. Itse tosin aloitin kalliilla muoveilla ja erityisesti draivereissa olenkin nyt ruvennut mieltymään DX-muoviin. Siitä saa hyvän otteen, mutta aika nopeasti ne menevät kyllä päreiksi.
Sinällään mun bägi on kyllä hyvin erilainen kuin sulla, ja Innovaa täynnä.
Mulla on peräti kolme putteria, kaikki Aviar P & A. En tiedä, onko siinä mitään järkeä. Kahta hyvin eri tavoin lentävää Champion Aviaria käytän lähestymisheittoihin. Uusin hankinta on kevyempi R-Pro Aviar, josta vois ehkä tulla ykkösputteri.
Midareita on myös kolme, Champion Coyote, Champion Spider ja DX Stingray. Coyote on vakain kiekkoni ja hyvin paljon käytössä. Spider ja Coyote ovat hyvin samankaltaisia, mutta olen pitänyt molempia mukana, koska eri painoisina ne tuntuvat vähän erilaisilta. Stingray on uudehko hankinta, ja sillä yritän opetella annukoita, jonkinlaisella menestyksellä.
Draivereihin tulee tietysti himo. Olen minäkin ostellut noita tykimpiä (Wraith, Destroyer ja Discmanian Frenzy) ihan uteliaisuuttani. Sen verran puutteellinen on tekniikkani kuitenkin, etten saa niitä lentämään sen pidemmälle kuin Valkyrietä, enkä läheskään yhtä luotettavasti. Siksi ne ovat jääneet kotiin.
Laukussa on kaksi Valkyrietä pituutta varten, kaksi Teebirdiä tiukempiin paikkoihin ja yksi Firebird erikoistilanteisiin (tosi tiukat hyzerit, pusikoista heittely jne.). Toiset kappaleet on varalle. Hakusessa olisi ehkä vielä alivakaa draiveri annukkojen harjoitteluun. Ostin juuri Roadrunnerin ja hävitin sen sitten kolmannella heitolla. En tosin usko, että saan sitä Stingraytä paremmin lentämään ihan heti.
Olisi kiva kuulla kokeneempien kommentteja noista kiekoista ja toisaalta myös muiden heittouran alkupuolella olevien omista kiekkovalinnoista.
Toi sun karsimisstrategia kuulostaa kyllä järkevältä. Kyllä noviisi varmaan muutamalla kiekolla paljolti pärjää ja voi sitten lisätä niitä, kun tietää, mitä tarvitsee.
Tiukan karsinnan jälkeen alkaa pelikassi näyttää seuraavalta:
Putteri - P1
Edelleen tiukka koulutus menossa, mutta koetan nyt luopua tuosta draiverilla puttaamisesta. Paitsi ehkä tuulessa, ja kaukaa.
Midari - MD2
Ei ole pettänyt mua tähän mennessä. Heittäjä on tosin pettänyt kiekon silloin tällöin :o
Kontrollidraiveri - CD nimensä mukaisesti
Tällä pelaisin jos pitäisi valita ainoastaan yksi kiekko koko rundille. Mitä tällä ei voi tehdä, ei tarvita.
Pitkänmatkan draiveri - first run DD
Matkaa löytyy, ja suhteellisen katastrofivapaasti. Paino takaa laadun tuulessakin. Saa rempoa täysillä ja tämä lätty ei siitä valita.
*Ylivakaahko draiveri - PD (s tai p-line)
Näitä pitää vielä kouluttaa vähän että löytyy oikea käyttötarkoitus. *Tätä välimuotoa (suoran kontrollidraiverin ja kunnolla ylivakaan välistä) ei välttämättä tarvita useinkaan, voi olla että tiputan vielä kassista.
Ylivakaa draiveri - echo-s DD2
Edelleen, ylivakaa lähinnä alhaisen voiman vuoksi, mutta siksi hoitaa roolinsa hyvin. Kämmenpuolelle ja upseihin myös must. Voi heittää vaikka seinään ja kestää.
Alivakaa draiveri - TD
Vähän on kyllä tuo antsa hakuammuntaa, joten jos varman päälle pitää ottaa oikea kurvi, vaihdan kyllä kämmenpuolelle.
------
Sattumalta näyttää että kaikki karsinnan selvittäneet olikin lopulta sitten discmanian pannuja. Johtunee ihan vaan luottosyistä, eli siitä kuinka kunnialla kiekot ovat selvinneet niille asetetuista haasteista. Monipuolisuus monen kiekon kohdalla painaa paljon.
Tuollahan foorumeilla kirjoitellaan joskus kuinka älytöntä 'merkkiuskollisuus' on peruspelaajalle (sponsorisopimuksia lukuunottamatta) mutta ainakaan itselläni, kiekonhamuamistaipumukseni huomioon ottaen, ei ole tällä hetkellä tarvetta laajentaa valmistajapohjaa. (ts. jätetään ne nuket ja halot yms. ostamatta vielä, hahah)
Josko nyt sitten kesän pelikierrokset vedettäisiin pääosin näillä. Treeneissä voi sitten heittää koko kassin tyhjäksi jos siltä tuntuu.
Tää on jotenkin niin tuttua tekstiä draiveriosastolta. Viime kesänä aloittaneena kassissa on vino pino draivereita, mutta midareita tasan yksi. Sen kunnian saa Buzz kahdella eri muovilla (Pro-D ja FLX).
:P hauska kuulla myös muiden kokemuksia! vitsillä taisitkin kirjoittaa, mutta tuskin Wraithi olisi uraasi katkaissut heti alkumetreillä, opinhan jopa minäkin heittämään sitä lopulta!