Kiekko ja pallo paiskaavat tassua
Frisbeegolf ja golf* eivät ole liiemmin olleet läheisissä yhteyksissä Suomessa muutamaa erillistapahtumaa lukuunottamatta. Josko suoranaista vastakkainasettelua ja kyräilyäkään tietääkseni ei ole onneksi nähty, niin vähintäänkin sellanen tuntemattomuuden verho lajien välille on tuntunut jääneen, läheisestä termistöstä ja yhteisestä pelin pääasiallisesta tavoitteesta riippumatta. Nurmijärvi Golfissa ovat molempien lajien puuhamiehet kaikeksi onneksi lyöneet viisaat päänsä yhteen tämän asianlaidan muuttaakseen.
*pidättäydyn käyttämästä tarkennuksia pallogolf tai tavallinen golf, koska ne kuulostavat mielestäni kömpelöiltä. Lähdetään siitä että ”golf” tarkoittaa sitä mitä sen yleensäkin ajatellaan tarkoittavan. 🙂
Nyt on synergiat kohdillaan! Välineet on erilaiset mutta ajatus erittäin sama. ”Kyllä tämä puttipaikoille pitäisi saada…”
Nurmijärvi Golfin par 3 -kentän yhteyteen avattiin siis 9-väyläinen frisbeegolfrata kuluvana vuonna 2014, mutta projekti on ollut hautumassa jo pidempään. Annetaan frisbeegolfin puolelta radan suunnittelijana toimineen Jari ”Väykkä” Väyrysen kertoa lisää golfkentän ja frisbeegolfin välille löytyneen yhteyden syntyhistoriaa:
-Alkujaanhan yhteistyöni Nurmijärvi golfin kanssa lähti käyntiin heti vuosituhannen vaihteessa, kun keksin kysyä sieltä mahdollisuutta järjestää Karvalakki-kisaa (linkki toim. huom.) syksyllä. Ja kun se onnistui, niin sen jälkeen olen järjestänyt siellä useampiakin kisoja mm. SM- osakilpailut.
Vastaavanlaisia yksittäiskisoja tiedän järjestettäneen aiemmin ainakin Hillside Golfissa Vihdissä sekä Ounasvaaran golfkentällä Rovaniemellä. Ennen tätä vuotta taustalla oli kuitenkin jo pidempään kytenyt ajatus jostain pysyvämmästäkin, mutta aika ei ollut kypsä vielä ennen viimeaikaista frisbeegolfin harrastajamäärän räjähtämistä:
-Golfin toimari Esa Meriläinen kyseli minulta jo silloin 2000-luvun alkupuolella frisbeegolfradan rakentamisen kannattavuutta, mutta en silloisilla harrastajamäärillä pitänyt sitä järkevänä.
Tämän vuoden kevättalvena Esa soitti minulle ja kertoi että on ajatellut radan rakentamista lisäpalveluna. Kyseli samalla minua konsultoimaan hanketta, ja siitä se lähti käyntiin muutaman palaverin jälkeen. Suunnittelin radan, ja kentän hoitajat rakensivat radan.
Ja minkälainen siitä tulikaan…
Lucky number seven
Itse kävin radalla ensimmäisen ja toistaiseksi tähän mennessä ainoan – mutta varmasti ei ainoaksi jäävän kerran kesäkuussa. Heti radalle ajettaessa kyllä maisemat saivat hyvälle mielelle. Vai voiko kukaan fribaaja vakavissaan väittää että ajaessa golfkentän ohi ei mielessä käy ”ai että tuolla olisi nättiä siivuttaa” tai jotain vastaavaa? Radalle päästyä käsitys vain vahvistui, että tässä kyllä äärimmäisen kaunis ja hiljainen ympäristö joka vahvistaa positiivista pelifiilistä täydellisesti. Kumpuilevia maastoja ja hoidettuja nurmialueita riitti silmänkantamattomiin.
Hyssepä hysse, mutta millainen sellainen löytää puttipaikoille, kas siinä kysymys. Vastausta tässä selvittelee Teemu Lehtomäki.
Kyseessä on siis jälleen alamäkiväylä (niissä on vaan ”sitä jotain”) ja periaatteessa helppo sellainen, koska se taittaa oikeakätisen rystyheitolla kiekon luonnollisen feidin suuntaan vasemmalle. Kuitenkin korkeusero saattaa tehdä kiekon kulkeman matkan arviointiin yllätyksiä. Ihan neppaisullakaan alamäkibonuksista huolimatta ei perille asti jaksa, sillä mittaa väylällä on 120 metriä. Pian itsekin huomasimme että liian hyserissä heitetty kiekko jää helposti sisäkurvia vartioivan ison puun saaliiksi, ja sen sijaan heitto jonka luulin lähteneen liian flättinä kohti golfkentän griiniä, lopulta päätyi passelisti birkkupaikoille feidinsä myötä. Toisella kierroksella vastaavasti lähtökulmaan heittooni jäi piiru liikaa hyseriä, joten kiekko päätyi alas asti metsänrajaan, josta kyllä korin katolle ylettyi vielä kolistelemaan, mutta ei birkkua.
Joku voisi väittää Nurmijärvi Golfin frisbeegolfradan pitävän sisällään liian monta samankaltaista oikean käden rystyheitolle sopivaa hysseväylää, mutta ainakin tämä seitsikko tarjoaa sen sellaisilla mausteilla että tätä ruokalajia lusikoi vaikka useamman kierroksen. Väyläbongarin seal of approval, eli hyväksynnän hylje irtoaa kirkkain värein!
Onko ruoho vihreämpää pelibägin toisella puolen?
Suurelle yleisölle frisbeegolf on suurista harrastajamääristä ja mediahuomiosta huolimatta silti vielä melko tuntematon laji. Olin positiivisesti yllättynyt lajien välisestä ristikkäisestä mielenkiinnosta, mitä eri lajien yhdistäminen ei pelkästään samalle laajemmalle alueelle, vaan samalle radalle erityisen hyvin alleviivaa. Mekin kiersimme ensimmäisen kierroksen kahteen pekkaan kun samaan lähtöaikaan ei osunut muita, mutta jälkimmäiselle sattui eläkeikää lähestyvä golfpari, ja siitä syntyi erittäin jänniä keskusteluja ja oli mielenkiintoista seurata naapurilajia josta itse en ainakaan tiennyt juuri mitään. Vastaavasti itse sai vastata useisiin tiedusteluihin eri kiekoista ja niiden eri käyttötarkoituksista. Ja kieltämättä itsellekin jäi pieni kutina että ”mitenköhän tuon golfpallon saisi tottelemaan eri lähtökulmia ja kierteitä…” Väykkä on myös havainnut lajienvälisen hyvän hengen:
-Olen jutellut useiden golffareiden kanssa radan olemassaolosta, ja se onkin saanut positiivista palautetta. Eräskin rouva oikein kiitti siitä. Golffarit tuntuvat olevan uteliaita frisbeen lennättämisestä, ja lajin hienouksista. Toivottavasti yhteiselo jatkuu samanlaisena pitkään.
Hieman tavallisesta poikkevat bägit herättävät radalla positiivista mielenkiintoa.
Radalle ei siis missään nimessä tarvitse lähteä luimistelemaan tai mitenkään muutenkaan arkaillen ihmettelemään, vaan suosittelen ehdottomasti rohkeasti kokeilemaan. Päiväpelimaksu 10 euroa voi äkkiseltään kuulostaa ilmaiseen tottuneille fribaajille paljolta, mutta huikea ympäristö palkitsee. Eikä tänne mitään kiirekiessejä lounastunnilla tulla kiiruhtamaan, vaan oikea tapa on pelata samaan hintaan kuuluvia kierroksia useampia, välillä virvokkeita nauttien ja tunnelmaa fiilistellen klubitalolla. Samaa suosittelee myös frisbeegolfradan kummisetä Väyrynen:
-Koko rataa ajatellen toivoisin että sinne pelaamaan menevät menisivät nauttimaan heittämisestä, ja ympäristöstä. Itse saan parhaat fiilikset siellä kun heitän kierroksen pari, käyn klubilla syömässä hyvää ruokaa, sitten vielä kierros tai pari ja päätteeksi klubille esim. saunomaan (mikä kuuluu siihen päivämaksuun).
Bongaa siis tämä helmi, nyt.
0 kommenttia:
Jätä kommentti