5. ”No pain, no chain” – ajatuksia harjoittelusta

Olen jo aiemmin kertonut näkemykseni frisbeegolfin harjoittelusta muuttuneen hieman analyyttisempaan suuntaan pelkästä pelailusta. Harjoittelua kun on mahdollista (ja usein ehkä jopa hedelmällistä) jakaa välillä myös hieman pienempiin osa-alueisiin sen sijaan että pelaisi aina vain kokonaisia kierroksia radalla. Tai ainakin on hyvä tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet ja koettaa kehittää ensinmainittuja. Tässä artikkelissa koetankin koota kasaan hieman tämänhetkisiä näkemyksiäni siitä mitä nuo ’erillistreenit’ voisivat pitää sisällään ja miten niitä tulevaisuudessa olisi ehkä mahdollista kehittää. Tätä jälkimmäistä silmälläpitäenkin, jos nyt sattuu että joku kehittyneempi pelaaja lukee tätä ja haluaa myös kertoa omista treeneistään (erityisesti talvikaudella) – sitä vartenhan on tuo kommenttiboksi tuolla alhaalla. Tuskinpa nyt kuitenkaan ihan salaisten aseiden paljastamisesta on kyse… vai kuinka?

Joskus saattaa käydä näinkin, hemmetti…

Vaikka kokonaista kierrosta ei pelaisikaan, on paikallinen frisbeegolfrata silti oiva paikka heittotreeneihin, ei mitenkään yllättäen sinänsä. Mahdollisesti jos mukavuudenhalu ajaa etsimään treenipaikkaa lähempää, olen joskus käyttänyt (draivi)treeneihin myös läheistä yleisurheilu-/jalkapallokenttää. Kuten aiemmin kerroin, tapasin aiemmin ehkä liiaksikin keskittyä maksimipituuteen näissä harjoituksissa, tarkkuuden kärsiessä. Nyttemmin koetankin enemmänkin pyrkiä eri heittotekniikoiden kontrollin parantamiseen sekä näiden toistettavuuteen. Läheisellä hiekkakentällä on onnekseni myös useita metrejä korkea verkko, johon kelpaa paiskoa kiekkoja sydämensä kyllyydestä, jos ihan voimatreeniä kaipaa. Urheilukentillä vaan yleensä ei ole koreja, ja jos ei kannettavaa koria satu omistamaan, on paras ratkaisu edelleen lähteä radalle. (siis frisbeegolfradalle!) Itse olen myös joskus käynyt vetämässä puttitreenejä Tuusulan kirkon kupeessa sijaitseviin (ilmeisesti) Gustavelundin kongressikeskuksen ruosteisiin koreihin.

Tuusulan 3. väylällä on päätetty sähköistää kori…?

Voiko frisbeegolfia sitten harjoitella ilman välineitä ollenkaan? Väittäisin että ei varsinaisesti, mutta erilaiset muut fyysiset harjoitteet vähintäänkin tukevat frisbeegolfin harrastamista. Voimalajihan tämä ei varsinaisesti ole, mutta hyvän tekniikan päälle tarkoituksenmukaisesti toimiva fysiikka ei ainakaan haitaksi liene. Omakohtaisten kokemusteni perusteella tärkeintä ei kuitenkaan ole esim. ojentajien treenaaminen vaan mieluiten keskivartalon kiertävien lihasten harjoittaminen. Itse olen havainnut esim. uinnin ja kahvakuulaharjoittelun erinomaisiksi tukeviksi harjoitteiksi. Vaikea tietysti sanoa miten nämä ovat suoranaisesti hyödyksi pelatessa, mutta varmasti ne ainakin lisäävät kehon kontrollia ja estävät vammojen syntymistä.

Ensimakua talvesta? Raekuuro iski Talin vikalla väylällä.

Suuren haasteen frisbeegolfin harrastamiseen ja harjoitteluun heittää tietenkin talvi. Itse olin edellisen talven pelaamatta kiekkojen hukkaamisen pelossa, ja nyt olen hieman kahden vaiheilla. Taidan ainakin käydä kokeilemassa lähiradoilla (jos pitävät korit ulkona) ja sitten miettiä uudelleen. Ajattelin myös tutkia mahdollisuutta treenata sisällä jossain liikuntahallissa. Kysyinkin kaupungilta olisiko heidän mahdollista sijoittaa yksi kori putteja varten johonkin, ja verkko tai avoin halli jollain vuorolla draiveja varten. Saa nähdä miten käy. Haluaisinkin kokeneemmilta kysyä, miten talviharjoittelu teiltä luonnistuu? Pelaatteko usein ulkona (löytyykö ne kiekot oikeesti?) vai onko teillä mahdollisuutta harjoitella myös sisällä?

Rantafrisbeen kosto!

Lyhyesti summatakseni ylläolevaa, kerron viime pelipäivän ohjelmastani. Olen ollut hieman flunssassa mutta nyt olon hieman kohennuttua päätin lähteä Tuusulaan syysretkelle frisbeegolfin ja ulkoilun muodossa. Pyöräilin paikalle, treenasin putteja helpohkolta etäisyydeltä noin 15min itseluottamusta kasvattaakseni, ja siirryin viereiselle jalkapallokentälle heittämään draiveja. Voimakas tuuli teki heitoista hieman vaikeita toistaa, mutta hysset ja annukat tuntui silti menevän suht oikeisiin osoitteisiin, kuten myös kämmenheitot. Rollerit tuuli käänsi ympäri jo liian aikaisin, joten niihin ei ollut luottamista avoimella paikalla.

Pelasin myös täyden kierroksen, ja heitin monista heittopaikoista useita heittoja harjoituksen vuoksi ja kokeillakseni eri tekniikoita. Mukaan mahtui pääosin hyviä heittoja, vaikkakin myös muutamia totaalisia hasseja (esim. metritolkulla outtiin, tai no oli se sisällä – viereisellä radalla!) Rollerit toimi muutamalle radalle yllättävänkin hyvin, ja kämmenheitto kyllä tuntuu purevan. Lopuksi heittelin vielä putteja jonkun 10min.

Ja niin se rantafrisbeen paluu! Lopussa puttailuni keskeytti vasemmalta liitelevä vaaleanvihreä rantafrisbee, ja perässä ystävällinen miekkonen joka kertoili että oli netistä nähnyt täällä olevan tällaisen radan ja päättänyt lähteä kokeilemaan varastosta löytyneellä kiekolla. Eikä ollenkaan huonolla menestyksellä: 9. väylälle kolmonen eli par! (heitinhän kuitenkin itsekin siitä saman tuloksen) Hiukan itseä ehkä huvitti arsenaalini siinä vaiheessa, mutta vaihdettiin siinä sitten muutama sana, ja vastailin parhaani mukaan hänen kysymyksiinsä eri kiekoistani ja niiden eroista. Radalla onkin näkynyt aika paljolti aloittelevaa porukkaa ja toivotaan että porukka jaksaa painaa ja kehittyy siinä samalla.

Sokea kanakin löytää jyvän joskus: tästä paikasta (30-40m korille) kakkonen hirveässä sivutuulessa.

Tästä tulikin mieleeni: nettihän on oiva tiedonlähde mutta olisikohan frisbeegolfin alkeiskurssilla kysynää? Jollain tällaisella työväenopistojen reilun kymmenisen kerran kurssilla homma ainakin saataisiin alkuun, ja miksei pidempään harrastaneille voisi olla jatkokurssiakin? En ole tällaisesta ainakaan kuullut mistään, jotain yksittäistä opetustapahtumaa lukuunottamatta.

Vaan kukas näitä kursseja vetämään… käsiä ylös. 🙂

Ensi kerralla koetankin paketoida artikkelisarjan kasaan tältä syksyä ja valmistaudun talvikaudelle.

 

---

3 kommenttia: