Vapaalla tyylillä vai ohjatusti

frisbeegolf on suosittu vapaamuodostaan en tahtoisi itse mitään muutosta ylivieskan liikuntapuistoon esimerkiksi

Tällaiset lajikoulutukset, kouluttajien kouluttaminen ja lajiesittely on aivan perustoimintaa, jotta jokaisen lajiliiton pitäisi kehittää, ylläpitää ja tukea seuroja toteuttamaan.

olen myös omalla kohdallani kokenut kieroon katsomista kun aloittelijana Talissa (ja etenkin TALISSA helsingin frisbeegolfin mekassa herranjestas) hölmöilin. todella typerää käytöstä.

mutta niin se kai on että kusipää on kusipää myös radalla, eli jos ei käytöstavat ole kunnossa elämässä muutenkaan niin ei se kiekko kädessä hurskaaksi tee. valitettavasti.

Nimetön kommentoiti on pop, liityn seuraan.

Itse varsin aktiivisena pelaajana ja "lajiniilona" en ymmärrä asennetta, että frisbeelajien tulisi pysyä hippien puuhasteluna. Puuhasteluun sitten liitty se, että jokainen päättelee itse etiketin ja säännöt ja vähän tekniikkaakin.
Yleissivistykseen ja maalaisjärkeen ei koskaan kannata luottaa, ei pidä yliarvioida ketään. Kun on pitkään ollut peleissä mukana, on helppo sanoa, että "kyllähän nää jutut pitää kaikkien tietää ilman kylttejäkin". Harva tajuaa, että kiekko sattuu oikeasti kovaa. Harva tajuaa, että vaikka ei heittäisi korille asti, voi 2o metrin päähän tippuva kiekko häiritä puttiinsa keskittyvää, edellisen ryhmän pelaajaa. Ja sitten tullaankin tähän tosissaan pelaamiseen. Mihin raja vedetään siinä? Onko kiekkokassinsa plärääminen huonoa käytöstä, jos haluaa suorittaa väylän parhaalla kiekollaan? Onko heittoonsa keskittyminen diivailua, koska huvikseenhan tätä tehdään? Monen mielestä on, tälläkin palstalla, tulkitsen.

Pelikenttien vaaratilanteet syntyvät nimenomaan siitä, että jengi menee 10hengen ryhmissä ja viskoo miten sattuu, keskittymättä, katsomatta, vailla järjestystä. Täten kiekot lähtevät, minne sattuu, ja sitten sattuu. Mutta onpahan ainakin rentoa harrastelua ilman turhaa veren makua suussa?

Mielestäni lajia saa harrastella, saa vetää kännikisaa kavereiden kanssa ja pelleillä, mutta sille saisi olla omat fooruminsa. Monella lajilla on.

Jos olisin kilpakeilaaja, en ymmärtäisi keilaratojen kännijengejä. Dartsmiehenä en tunnustaisi pubitikkaa. Sama pätee biljradiin ja ties mihin. On kilpapelaajat, ne vakaviissaan harrastajat ja sitten sunnuntaipelaajat. Itse kilpafribaajana toivoisin pientä käyttäytymiskoodien opettelua, kun tullaan radalle. Olkoonkin sitten kurssien tai greencardien muodossa.

Kyse on loppujen lopuksi aina valinnoista. Halutaanko lajin kasvavan vai halutaanko pitää laji pienenä kaveriporukoiden harrastuksena. Molemmissa on puolensa.

Jos halutaan kasvua ja kehitystä, ainoa keino on organisoitua, sillä muuten massojen kiinnostus tulee ja menee ja lajille käy kuin squashille, joka 80-luvulla oli supersuosittua, mutta nykyään muutamien friikkien kikkailua. Squashhalleja syntyi ympäri maata vielä tiheämmin kuin nykyään frisbeegolfratoja. Kun buumi meni ohi, ne katosivat melkein yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Frisbeegolfradoille käy aivan samoin, jos tilaisuutta ei käytetä hyväksi.

Totta kai rento meininki on jäykistelyä mukavampaa. On kiva tuntea kaikki muut lajin harrastajat ja vedellä fiilispohjalta, mutta silloin on turha kuvitella, että ratoihin satsattaisiin tai harrastusvälineitä olisi saatavilla joka urheilukaupasta. Sitä paitsi rento meininki syntyy nimenomaan tutussa porukassa harrastamalla ja pyrkimällä saamaan mahdollisimman moni seuratoiminnan piiriin tämä nimenomaan toteutuu.

Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. Mitä, jos ''suuri yleisö'' menis käymään pallogolfkentällä? Eihän siitä mitään tulis ilman opastusta... tarviiko tätä sen enempää jatkaa? Itsekkin sain ensimmäistä kertaa kiekosta ''suurelta yleisöltä'' viime kesänä. Ongelma on siinä, että yhtäkkiä porukka on triplaantunut (näin täällä), eli karkeesti 20-30% ei osaa edes tavata sanaa etiketti. Pienemmillä radoilla ei viikkokisoja juuri ole, eikä tietenkään muutakaan toimintaa--> villi länsi--> aktiivit karttaa-->kukaan ei osaa-->loputon tyhjyys :)

''P.S. olen Nokian insinööri.'' Googleta ''hippien puuhastelua'' ;) ja sen jälkeen ''radan sulkeminen''

Minun mielipide on se, että ei sinne radalle menemiseen tarvita muuta ohjetta kuin "katso mihin heität". Loput säännöt on sitten kosmetiikkaa. Tämähän riipaisee omien kokemusten eniten niitä pelaajia jotka haluavat lajista "ison". Sellainen hölmöily ja hauskanpito kun tuntuu olevan kielletty oikeissa urheilulajeissa. Samat henkilöt rinkkoineen plaraavat levylaukkua miettien millä draiverilla lähteä liikkeelle, kun tiiausjono takana kasvaa. Kyllä meidän kokeneempien pitää myös ajoittan katsoa peiliin, eikä aina moittia niitä jotka "ei tajua mistään mitään". Ainakaan omasta mielestä..

Hyvät käytöstavat yms. kuuluu ihan yleissivistykseen, eikä minun mielestä tavallista ihmistä tarvitse asiasta ohjeistaa. Jos pitää, niin jotain on mennyt väärin eikä se ole se käyty fribakurssi. Toki kursseja saa ja pitää järjestää, ei siitä ikinä mitään haittaa ole, mutta en usko nykyisten (pienten) ongelmien sillä ratkeavan. Noilla kursseilla pitäisin kyllä etikettiä tärkeämpänä heittotekniikkaa ja pelisääntöjä.

löydät kiekon jossa on numero. Hmm, mitäköhän teen? ilmoitan siitä vai laitan omaan reppuun? Jos tätä pitää oikeasti miettiä niin se on surullista. Ja tätä miettimistä tapahtuu nykyään paljon! Eikä siihen tule muutosta vaikka kuinka ohjeistetaan kävijöitä. omatunnon ja maalaisjärjen pitäisi kertoa mitä tehdään.

Onko ihmiset oikeasti niin uusavuttomia, että jokaiseen asiaan tarvitaan aina joku kurssi? Eikö tavallinen ihminen ymmärrä päästää nopeampia ohi ilman jotain kurssia? Pääsääntöisesti on tähän mennessä osannut. Niissä tapauksissa missä ei, ollaan reippaasti kysytty lupaa ohitukseen, eikä kukaan ole vielä nokkiinsa ottanut.

Toki meidän konkarien (ehkä jo itseäni moiseksi voin tituleerata) tulee neuvoa ja ohjeistaa, kun siltä näyttää. Tämä pitää lähteä siitä, että nämä aloittelijat ovat ihan yhtä tervetulleita radalle ja heille mainitaan ystävällisesti asioista. Ei huutamalla ja kettuilemalla, kuten surukseni olen ajoittain huomannut. Heillä on edelleen sama oikeus pelata kentällä vaikka ovat aloittelijoita eivätkä ole osallistuneet ratatalkoisiin. Eikä heitä kyllä talkoissa tai muussa seuratoiminnassa tuolla vastaanotolla tulla koskaan näkemäänkään.

Summasummarum. laji kasvaa kovaa vauhtia, harrastajamäärät on nousseet huimasti ja helposti lähestyttävänä lajina kentille saapuu koko kansan kirjo, rikollisesta rohvessooriin. Osa osaa käyttäytyä osa ei. Nämä käyttäytymisvammaiset ei "pelisääntöjä" tule noudattamaan kursseista riippumatta. "Hippeilystä" tämä laji (siis oman lyhyen lajihistorian mukaan) on lähtenyt. Nämä "hipit"** on kuitenkin lajin kehitelleet, joten ei sitä omaan pesään kannattaisi räkiä.

Tämä ajatusvirta ei siis ole Bast sinua vastaan. Lähinnä pohdin miten minä fribailun näen. Rehellisesti sanottuna minulle suunta on väärä. Sääntöjä, määräyksiä, jäsenkortteja, liittoja ja liittojen kattojärjestöjä . Kroohpyyh, kuulostaa todella tylsältä. Kai nyt joku pian ehdottaa, että tästä pitäisi tulla Olympialaji? No ei pitäisi.

Maailma muuttuu ja laji kehittyy. Sille minä en voi mitään. Ikävä kyllä.

** Lähinnä viittaan siihen porukkaan joka nämä touhut aloitti ihan fiilispohjalta. Ilman kilpailemista tai treenaamista. Ihan vaan harrastamisen ilosta. Ei välttämättä liity oikeisiin hippeihin millään tavalla :).

Enkä jaksa tarkistaa typoja. Sorry.

Insinörtiltä ihan pätevää kommentointia.

En millään muotoa peräänkuuluta mitään green cardia tai poliisivalvontaa, mutta mitä useampi harrastaja tulee lajin pariin varustettuna jonkinlaisilla perustiedoilla ja ennen kaikkea sisäistää turvallisuusohjeet, sen parempi kaikkien kannalta. Kuten aikaisemmin olen todennut, matka median lemmikistä sylkykupiksi on yhden harhaheiton mittainen. Opasteet ovat ehdottomasti välttämättömiä, mutta aina on joukko ihmisiä, jotka viittaavat kaikelle establishmentin tarjoamalle informaatiolle kintaalla. Jos nämäkin saataisiin edes löyhästi jonkinlaisen seuratoiminnan piiriin, sitä todennäköisemmin he omaksuisivat yleisesti hyväksytyt käytössäännöt radalla.

Frisbeegolfin dilemma mitä tulee "hippeilyyn" on se, että aivan kuten useimmat muutkin lajit, frisbeegolf on jakautunut kahteen fraktioon; harrastepelailuun ja kilpapelaamiseen. KIlpapelaamisen tavoitteiden kannalta hippileima ei ole hyväksi vaikka se harrastepuolella alentaakin rimaa lajin aloittamiselle.

Näkisin, että kompromissikin on saavutettavissa.

Turvallisuusohjeet on se juttu mihin pitäisi keskittyä. Se, että kaikki voi rauhassa heittää pelkäämättä driveria takaraivoon. Tuota turvasääntöjen oikomista näkyy turhan paljon nykyään kentillä.

Sinällään se, että joku ottaa olutta kiekalla ei minusta ole mikään ongelma. Tämä on rento laji ja sellaisena sen toivon pysyvän. Ulkoilua ja kaverien kanssa puuhaamista. Käytöstavat pitää toki olla kunnossa ja sinne luontoon viedyt tölkit jaksaa kantaa myös pois. Se jolta on käytöstavat hukassa ei tule niitä fribakentillä oppimaan, mutta heidän kanssa meidän on silti tultava toimeen.

Kilpalaji tästä on jo tullut, mutta toivon, että massojen silmissä tämä pysyy edelleen sellaisena höpöhöpö puuhasteluna jonka aloittamiseen ja harrastamiseen ei ole suurta kynnystä.

Ykkös tiiauksilla pitäis olla kissan kokoisilla kirjaimilla se tärkein sääntö "Olet aina vastuussa heittämästäsi firsbeestä!". Niin kauan kun fyysisiä vahinkoja ei satu ollaan vielä aikalailla hyvällä mallilla.

Mä koen, että tämä harrastus on juuri sitä "hippien puuhastelua" tai siis fribailun juuret on siellä. Lajin oikeasta historiasta en tiedä mutta jo ennen isoa "buumia" aloittaneena näkemykseni perustuu vanhojen harrastajien porukoihin. Enkä todellakaan pidä tuota asiaa pahana. Kamalinta mitä tälle lajille voi tapahtua on se Nokia insinöörimäinen ylianalysointi ja pilkun viilaaminen fribakentillä. Suuren yleisen kiinnostus saadaan sammumaan taatusti ja tehokkaasti asettamalla joku greencard tyyppinen ratkaisu ja kylkeen vielä tenttikirja "frisbeeradalla käyttäytyminen".

Greencard ei vamaan kyllä tule kyseeseen koska radat sijaitsee kuitenkin pääsääntöisesti kaupunkien/kuntien ulkoilualueilla, jotka on tarkoitettu ihan kaikille. Sille hampaat irvessä heittävälle kilpapelaajalle kuin sille lauantaipäivästä nauttivalle höntsäporukalle. Edellinen on asia, joka tuntuu aktiiviharrastajilta usein unohtuvan. Kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin hiton vakavasti!

P.S. olen Nokian insinööri.

Oikein! Oon itekkin ajatellut että kerta golfia pidetään herrasmieslajina, voitais frisbeegolfiakin pitää frisbeeherrasmieslajina ;)

Eli: käyttäydytään siellä radalla, muita pelaajia voi moikata, kiekon etsinnässä avustaa, kysyä luvan ennenkö heittää, näyttää itse tiille päin että voi heittää, palauttaa kiekot jos numero löytyy jne. Ihan perustoimintaa periaatteella tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän (tai kääntäen niinkuin kiinalaiset sanoo, älä tee muille niinkuin et toivoisi itsellesi tehtävän)

Uskon että lajille tekisi enemmän kuin hyvää saada perusarvot ja perustoidot kuntoon. Porukka kun saisi vähän kokeneempien opastusta ja alkaisi ymmärtää lajia vähän syvemmin, jäisi monet lieveilmiöt uskoakseni nopeasti pois (roskaaminen, kännissä heittely, öykkäröinti).

Pitäisköhän tarjoutua paikalliseen työväenopistoon peruskurssin vetäjäksi, lienenköhän vaan tarpeeksi kokenut moiseen... Tai ainakin pitäisi saada seuratoiminta käyntiin lähialueilla (Keinukallio, Tuusula). Ens kesänä toivottavasti!

Tosi tärkeetä tekstiä! Ite oon ollu muutamassa tilaisuudessa kertomassa frisbeegolfista, mm. omassa lukiossa liikuntaryhmälle ja erään yrityksen kesäkisoissa. Siellä on saanut jaettua hyvää infoa lajista lähes tietämättömille ja ennenkaikkea saanut innostumaan niitä jotka ovat kuulleet joltakin "huonoa" infoa frisbeegolfista. Eräskin oma kaverini vain haukkuu kaikille kuin suoraansanottuna paska laji frisbeegolf on, ja sekin vain johtuu siitä että hän on kyllästynyt minun seurassani heittelyyn.
Tässä pari kuukautta sitten naapurikuntaani tuli frisbeegolf rata. Siellä olen nähnyt paljon vaaratilanteita, missä osallisena on vasta nyt lajin aloittaneita. Yleensä he heittelevät toisiaan kohti juuri silloin kun toinen on 15 metrin päässä selin heittäjään päin. Sitten paljon on sellaisia porukoita missä amatööri(tässä tapauksessa siis itsekin kuukauden sisään lajin aloittanut) opastaa toista vasta-alkajaa. Siitä ei yleensä seuraa hyvää.
Tähän samaan tilanteeseen liitty kasvattaminen kohteliaaksi. Kyseisellä radalla virtaa pieni kanava, johon kiekkoja lentää PALJON! No, radalla kiertää poika joka kerää kiekkoja talteen, vie ne kotiin ja pyyhkii nimet pois. Jos joku tajuaa häneltä kysyä että oletko löytänyt tällaisen niin kiekko sattuukin löytymään repusta ilman nimeä ja poika pyytää 5 euron löytöpalkkion! KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Sitten jos kyseisen kiekon omistaja on joku uusi lajin harrastaja joka on ostanut ensin DX-muovisen kiekkonsa läheisestä urkkaliikkeestä pienellä ylihinnalla, sitten joutuu vielä maksamaan kiekon hinnasta puolet löytöpalkkiona, niin ei se varmasti ole kovin mukavaa. Itse varmaan antaisin vastineeksi hänen löytämää omaa kiekkoani vastaan jonkun kiekon mitä en enää tarvitse.

Itselläni on yksi idea/suunnitelma minkä aion toteuttaa mikäli omaan kuntaani tulee frisbeegolf rata(hankkeelle on haettu rahoitusta, ja jos sen saa niin rata varmaan tulee ensikesänä). Olen suunnitellut että heti alkukesästä rupeaisi pitämään jonkinmoista fribailu kerhoa eri ikäisille. Olisi esim alle 13 vuotiaat ja sitten yli 13 vuotiaat. Kerhon maksuun kuuluisi yksi hyvä aloittelija kiekko ja tietty määrä opetustunteja. Sillä keinolla saisi uudet heittäjät alusta asti arvostamaan lajia, lajissa käytettäviä välinetä ja ennen kaikkea rataa ja sen luontoa kunnolla!