Winthrop gold pitää varpaillaan
Parasta radassa on se, että millä tahansa väylällä kuka tahansa voi romahtaa. Joskus epäonnesta, joskus huonoista heitoista johtuen, mutta se voi tapahtua kelle tahansa.
Aamun treenikierroksella heitettiin hihat tyhjiksi ja luotiin pläni, subin jälkeen suunnattiin radalle tuloskiessille. Jussi heivasi jo, mutta Sepon kanssa pelattiin Jeremy Kolingin ja Ricky Wysockin kera kierros. Vahvat birdiet heti ykkösväylältä ja tuuletelleen seuraavalle tiille. Seppo pelasi melko hyvin 12 väylää -> 11 alle. Itse painoin pari pd:tä lampeen, mutta onnistui sätkimään itseni yhden alle 12 väylän kohdalle. Heittäminen sujuu ihan hyvin.
888:lta (väylä nro 13) Seppo otti kympin, Molemmat lopetettiin vielä vahvasti 18:lle ottamalla siitä 8 ja 9. Siitä huolimatta Seppo pelasi 66 (kaksi alle), itselläni nyrjähti 71. Muutamalla väylällä tulee tulos, huolellinen pitää olla loppuun saakka ja joka tilanteessa.
Itsehän en ole keinotekoisten outtien ystävä, ja täällähän niitä riittää. Ensimmäisenä vuonna tämä oli suuri järkytys. Nyt kun muutaman kisan on täällä ehtinyt pelata, alan todella pitää tästä. Väylät vaativat täysin erilaista huolellisuutta ja itseluottamusta kuin missään muualla, eikä perusseiftailullakaan pysty koko ajan pelaamaan. Se tekee pelistä mielenkiintoisen.
Seppo ja Jussi lähtevät aamulla noin klo 10, itse lähden 11:n aikoihin. Aikaero on 7 tuntia, eli Suomen aikaa iltakuudelta startti. Laitetaan huomenna matala kuuskymppinen, niin kisaviikko saa hyvän alun.
0 kommenttia:
Jätä kommentti