Vesisateesta shortseihin
Eilinen oli pitkä ja raskas päivä lyhyiden yöunien ja pitkän treenikierroksen saattelemana, tänään aikaa levolla jää onneksi hieman enemmän. Aamun lähtö oli kilpailun toisessa ryhmässä klo 8.42, eli 6.30 avattiin silmiä ja alettiin valmistautua kierrokseen.
Aamiaiselta lämmittelemään aamukasteisille (lue: läpimärille) nurmikentille klo 7.30 ja pyyhkeistä sai vääntää vettä jo ensimmäisen lämppäsetin jälkeen. Lysti ei kuitenkaan ollut vielä edes alkanut. 4 minuuttia ennen lähtöä alkoi sataa. Runsaasti. Juosten autolta sateenvarjoa mukaan ja sitten uudella innolla kierrokselle. Sade yltyi jatkuvasti ja ensimmäisen väylän ensimmäinen puu veti heittoa puoleensa kutsuvasti. Ensimmäiset kolme väylää meni lähinnä toivoessa, ettei joudu suuriin ongelmiin, jottei joudu heittämään ja seisomaan sateessa ilman varjoa pitkään. Kolmannella väylällä raapustettiin kuitenkin bogia korttiin, jonka jälkeen sade jo onneksi laantui. Muutaman birdien saattelemana etuysi kaksi alle, tässä vaiheessa Leon kanssa tasoissa, suunnilleen samoissa myös McCaben kanssa.
Kolmosväylä oli piinava – varsinkin kaatosateessa. Leo otti kolmosen, muille nelosia ja vitosia..
Takaysi alkoi painajaismaisesti. Aurinko porotti siinä vaiheessa jo kunnolla ja lämpöä alkoi olla ilmassa. 10-väylän avaus on yksi radan helpoimmista. Hysse ilman esteitä mahdollisimman kauas ja kovaa, mieluusti matalana. Lipsahdus ja mandon väärältä puolelta. Hyvällä kakkosheitolla kympin putille, joka osui kuitenkin hieman liian ylös ja nostin bogin. 11:llä yli 10-metrinen haaraputti upposi ja siitäkös mieli pirteni, seuraavalla väylällä kovalla itseluottamuksella samanmoista – ei osunut koko härveliin.
Väylän 13 birdie kalpeni Leon eaglen rinnalla, Leo kun laittoi 90-metrisen pommihyssen mukin pohjalle. Toiset mokaa ja toiset pokaa. 14:llä musta hetki näytti jo huolestuttavalta, pääsin 20 metriä tiiltä moiseen pöheikköön puun kautta. Skippihyssellä etenin 15 metriä, mutta toisella skippihyssellä pääsinkin jo kuuteen metriin ja onnistuin pelastamaan bogin. Loppukierrokseen mahtui vielä yksi birdie ja tuloksena 64, 4 alle.
Kokonaisuutena kierros oli ihan kelpo, ei huippukierros, mutta mahdollisuuksia mokeltamiseen oli enemmän. Huomiselle on helppo lähteä, tavoitteet ovat melko erimoiset. Kierros pitäisi vetää lähelle 60:tta, mieluummin vähän alle. Birkkuja on tarjolla joka väylällä, ne pitää vaan ottaa sieltä. Rata on siitä mielenkiintoinen, että väylillä birkut eivät ole mitenkään mahdottomia, usein jopa suht helppoja, mutta samaan aikaan pienistä virheistä (tai huonosta tuurista) johtuen sössiminen on myös melko helppoa. Raffit ovat pahoja. Huomenna jatketaan, rata joutuu koville huippujen myllytyksessä.
Suomalaisia suorittajia mahtuu tähän kierrokseen yksi ylitse muiden: Leo Piironen. Huikeaa peliä kaiken kaikkiaan (heti sateen päättymisen jälkeen), alun puttimissien jälkeen ei niitäkään enää juuri näkynyt. Takaysi 7 alle, ja tällä hetkellä jaettu kakkosija. Leo oli aivan viime metreille saakka Leader in the clubhouse, mutta ei valitettavasti ihan loppuun saakka. Schusterickki kiilasi ohi vielä naurettavalla 12 alle kierroksella. Huomenna kiissuleille ja ohi. Jalle Stoor, Lassi Hakulinen ja Teemu Malmelin mahtuvan 10:nnelle sijalle, ja näiden jälkeenkin muutamien heittojen sisällä on vielä kovia suomalaisia, joten sijoituksia on luvassa. Kokonaistulokset löytyvät täältä ja livescoring täältä.
0 kommenttia:
Jätä kommentti