Tyypillinen toinen kierros

Lainaan muutaman viikon vanhaa blogikirjoitustani: ”Parasta frisbeegolfissa on se, että huonon pelatun kierroksen jälkeen voi pelata hyvän kierroksen ja homma normalisoituu. Sitä on ensin valmis polttamaan kaiken frisbeegolfiin liittyvän roviolla, ja seuraavana päivänä rakastaa taas kaikkea frisbeepuuhailua.” Näin kävi tälläkin kertaa.

Toinen päivä oli selvästi tuulisempi kuin ensimmäinen, ja valtaosin se aiheutti ongelmia pelaajille. Itsehän pidän tuulisesta säästä, jotenkin tuntuu että pelaan samalla tasolla oli keli mikä tahansa, eniten vaikuttaa kupoli. Etuysi oli tylsähkö, 2 birdietä, 9-väylällä bogi (pelastus outin rajalta pitkälä putilla – kyllä teki makiaa). Väylällä 11 otin pitkällä putilla birkun, mutta kauhun väylä 12 ja 13 olivat vielä edessä. Tänään en onnistutut tunaroimaan niistä kuin par:it, varsinkin 13:n pelasin hyvin (siinä par:iin saa olla tyytyväinen). Väylältä 15 onnistuin poimimaan vielä birdien, ja loppuun tuuppasinkin par:ia. Lopputulokseksi varsin hyvä 60 – 3 alle.

Väylä 13

Kierroksella ei kovin ihmeellisiä tapahtunut, pääsääntöisesti silloin täällä menee hyvin. Kaksi pitkää puttia, muutama todella hyvä draivi, ja hyvin vähän virheitä. Tärkein asia tällä radalla onkin juuri virheiden välttäminen, ei niinkään birkkujen metsästäminen. Tänään onnistuin siinä hyvin. Ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa..

Nyt sijalla 22, 27 sijaa ylöspäin. 4 heittoa kympin sakkiin. Selvää on, että sinne päästäkseen pitää pelata hyvin. Tänään osoitin, että onnistuu. Kaksi kierrosta vielä jäljellä ja tärkeimpänä asiana pelissä säilyy edelleen virheiden välttäminen. Viimeisellä kierroksella mietitään sitten mahdollista hyökkäämistä, mutta huomenna pitäisi heittää vähän alta 60, niin sunnuntaille on mukava lähteä.

Tuloslista on mielenkiintoinen: oikein luettuna siitä löytyy merkit miten frisbeegolf kehittyy Euroopassa. Tarkastellaan 20 parasta; tiputetaan jenkit pois, mitä jää jäljelle? Kaksi kokenutta konkaria Ruotsista, jotka ovat pelanneet Tukholmassa varmaan toistasataa kertaa, ja muutenkin urakehitys on ollut pitkä ja vahva. Yksi konkari Tanskasta. Näiden lisäksi ryhmä nuorehkoja (vähän vanhempiakin joukossa) suomalaisia, joiden ura on vasta aluillaan (<10 vuotta). Missä on Ruotsin lupaava nuoriso? Missä on Keski-Euroopan lupaava nuoriso (no onhan siellä yksi Maxime Tanghe)? Suomella on vielä hedelmäiset vuodet edessä Euroopan frisbeegolfissa. Tuskin vierähtää montaa vuotta, kun voitoista taistellaan tasapäisesti Amerikan ihmeiden kanssa. Se siitä, katsotaan tilannetta 2015, huomenna nöyrästi 58 korttiin.

---

0 kommenttia: