Treenit La Miradassa
Kun nää internetit toimis niin kuin pitää niin elämä olis helpompaa. Tämä posti tulee vähän myöhässä, mutta tulee silti. Kuvia ei pysty laittamaan, kun ei toimi.
Tiistaipäivä oli aikaa viettää Los Angelesin ympäristössä. Se päivä oli tänään. Ajettiin autolla täyttä pisin ja poikin ja nähtiin kaikenlaista. Aamulla noudettiin Innovalta unohtuneet pannut ja suunnattiin La Miradaan.
La Mirada on yksi frisbeegolfin kehdoista. Siellä on pelattu MM-kisoja ja useita muita suuria turnauksia. Alueella on kaksi 18-väyläistä rataa. Valitettavasti radat eivät ole tuollaisenaan mitään kilpatason ratoja, vaan pääsääntöisesti aloittelijaystävällistä tuuppaamista. Sen seurauksena kolmen pelatun väylän jälkeen loppui mielenkiinto frisbeegolfiin, varsinkin puttaamiseen ja päätettiin suunnata treenaamaan pituusheittoa La Miradan kentälle.
Innovalta noudetut setit näkivät päivänvalon. DD2:set, Pro Bossit, R-pro Bossit ja Wraithit olivat kuumaa kamaa. Tuuli oli mitä sattuu mistä sattuu, joten tuloskeleille ei ollut oikein saumoja. Pääsääntöisesti pituudet pyörivät 150-160 metrin välissä, joten mitään kovin mullistavaa ei tapahtunut. Tosin tyynellä kelillä noi lukemat ovat ihan kohtuullisia. Aavikolla sitten vähän tiukempaa settiä. Henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi Wraith, johtuen maltillisista kurveista ja siten suoritusvarmuudesta. Totuus nähdään kuitenkin vasta suolajärvellä.
Lämpötilan noustessa 30 asteen tietämille alkoi tulla hiki, ja perinteisen subilounaan myötä paineltiin Hollywoodin tuntureille eksymään. Tuurilla löydettiin tie, joka johdatteli observatorioon vuoren rinteille, josta näkymät hollywood -kyltille olivat kohtuulliset. Muita maisemia ei ollut oikein tarjolla, koska sankka savusumu peitteli koko kaupungin.
Walk of fame oli pettymys. Katu siinä kuin muutkin, jalkakäytävällä tähtiä. Ei jalokiviä, kultaa, arvoesineitä, ei mitään. Sen varrelta löytyy silti madame tussaud’s vahakabinetti, valtaisia ostoskeskuksia, ja kaikkea turistitouhua. Bongattiin myös meikäläisen kaima, Samuel L. Jackson, kuvaa ei nyt pysty lataamaan.
Päivän päätteeksi vuorossa oli Venice Beachin auringonlaskukuvaukset. Ensinnäkin rannalla oli kylmä, toiseksi aurinko meni pilveen. Se keikka meni tarkoitusperineen penkin alle, mutta olihan siellä muuten ihan hauska pyörähtää. Paluumatka kämpille kersti reilut pari tuntia (n. 80 km), oli vähän ruuhkaa. Keskiviikkona sitten aavikolle!
0 kommenttia:
Jätä kommentti