Täydellistä peliä täydellisessä säässä.
Paikoitellen. Säähän oli täysin tyyni +27. Puttaaminen oli yhtä juhlaa, ja 4 väylän jälkeen taulussa komeilikin -3. Vitoseltakin pelastin vielä OB-parin kymppimetrisellä putilla, joten peli luisti. Maukkain näistä oli kirkkaasti nelosen böördi, jolla kakkosheitto oli skippifore, joka laskeutui noin 12:een metriin ja vaappui siitä kuuteen. Siitä kuva muistoksi! (nelosväylän spotteri Rock Searle ottaa kuvan kaikista birkun tehneistä pelaajista ko. väylällä ja postaa ne facebookkiin. Linkin laittaisin, mutta netti toimii niin huonosti, että hermot on kireellä) Se siitä, 90 % väylistä peli kulki todella hienosti, tuloskorttiin mahtui kuitenkin bogi, tuplabogi ja triplabogi. Näillä lopputulokseksi +1 (68). Ihan ok, mutta parempaa oli tarjolla.
Kakkoselta löytyi ensimmäisen neljän väylän ainoat ongelmat. Väylähän kulkee kuvassa näkyvän talon toisella puolella.
Käänteen tekevät hetket tapahtuivat väylillä 11 & 13 (888). Väylän 11 avaus hyssenä juuri mihin piti – väylän vasempaan reunaan. Siitä ”turvallinen” heitto outin yli putterilla kohti koria à Grip lockilla Hazardiin. Luokaton lähestyminen 35 metristä kymppiin ja putti alapeltiin à tuplabogi. Miksikö? Tarpeeton puristus kakkosheitossa aiheutti valtaisan vesiputous efektin. Mielestäni keskityin huolella, mutta tosiasiassa pelkäsin heittäväni oikealla hasardiin, tietäähän sen mitä siinä käy.
13:lla eilisestä oppineena laitoin erityistä huolellisuutta avaukseen, jotta ei tarvitse tiiltä heittää kolmatta. Meni kuten piti. Kakkosheitto vähän lyhyt, mutta hyville paikoille. Tänään pelattiin B-layouttia, muutaman väylän korinpaikkoja oli muutettu, par-vitosilla (kuten 888:lla) lyhyemmäksi, mutta kinkkisemmäksi. Siinä kori sijaitsee parkkipaikan kulmalla viheralueella, jonka halkaisija on ehkä 5 metriä, muualla outtia.
No mutta, kahden heiton jälkeen kannattaa siis yrittää eagleä, eli heittää täysillä kohti koria, jollei osu niin menee pitkäksi peliin, josta on helppo ottaa vitonen. Jos osuu, niin osuu. Treeneissä osuin yhden koriin (joka tosin tuli ketjuista outtiin), joten vaikutti hyvältä idealta. Ilmeisesti aivoihin syntyi jonkinsortin verenkiertohäiriö, kun en siinä avausheiton huolellisuutta ihmetellessäni havainnut, että treenatessa olin heittänyt 50 metrin päästä korista ja nyt oli 90 metrin päässä. Ei, päätin vain heittää midarilla putterin sijaan. Kas, pieneen ylämäkeen midari 90 metriä ei ollut koskaan korin korkeudella, eikä koskaan jaksanut peliin. Kun veri alkoi tämän suorituksen jälkeen virrata aivoihin, totesin parhaaksi pelata yliseiftin hyssen pitkäksi. Heitin sen skipilllä nojaamaan rotvallin reunalle. Vähän vielä lisää seiftiä, ja sitte 12-metrisellä putilla pelastin lumiukon. Triplabogi.
Tämän jälkeen sain vielä yhden birkunkin kaivettua, mutta sekin ilo suli 18:lla. Kaksi väylää teki tänään eron. Kyllähän se nyt hieman sieppaa, mutta etsitäänpä se aurinkoinen puoli:
Paljon (5) birkkuja. Putti oli hyvää, yksi 5-metrinen ohi, joka hävettää, mutta kolme hyvää ringistä ja 3 hyvää vähän reilua kymppiä. Heitto oli enimmäkseen hyvää. Lähinnä ongelmat syntyivät korvien välissä. Sijoituskin nousi muutaman pykälän, ja nyt ollaan 50 sakissa. Kyllä täältä vielä kammetaan tuonne 30 sakkiin, ei tarvi pelata kuin vähän paremmin.
0 kommenttia:
Jätä kommentti