Talven hiljaiseloa
Näin se valitettavasti on. Frisbeenheiton aktiivikausi on kesällä, vaikka sitä kuinka haluaisi ajatella harrastavansa kiekon liidätystä talvisinkin. Tuleehan sitä tietysti harrastettua, mutta vain halliolosuhteissa, siellä kun on mukavan lämmin, eikä luntakaan juuri sada.
Menneen kauden tavoitteet eivät olleet juuri miltään osin lähelläkään todellisuutta. Ei itse asiassa miltään osin. Se on ihme homma, tavoitteet eivät täyty, vaikkei tee mitään niiden eteen (jollei sitä lasketa, että pelaa niissä kisoissa, joihin tavoitteita on asettanut). Tappavan tylsä suorittaminen alkoi jo kauden ensimmäisestä kisasta, Hollannista, eikä pelin taso oikein missään vaiheessa yltänyt sellaiselle tasolle, että asetetut tavoitteet olisi voinut saavuttaa. Hetkinen, ylsipäs, kaksi kierrosta SM-kisoissa pelasin helposti kauden huippugolfia. Harmi, että ne kekkerit kesti tuplasti pidempään.
Opinko jotain? Mielestäni. Syksyn olen treenannut suhteellisen aktiivisesti (100+ draivia viikossa), toki joululomalla pidin taukoa. Treenaamisen aktiivisuus näkyy jopa aivan uusissa asioissa; oikeassa pakara-takareisi –osiossa. Iso jumi (jota en huomannut), johti kauden ensimmäisissä ultimatetreeneissä jonkinasteiseen venähdykseen, eikä se luonnollisesti ota toipuakseen, kun rasitus on jatkuvaa. Helmikuussa joutunen pitämään hetken taukoa, josko saisin jalat täyteen iskuun tulevaa kautta varten.
Talven treeni on minulla hyvinkin yksipuolista -> draivia pressuun. Isoimmat ongelmat pelaamisessa on draivissa, sen tarkkuudessa ja kulmissa, joten siihen keskityn talvella. Maaliskuussa ennen kauden alkua parin viikon aktiivinen puttitreeni päättää talvikauden, ja sitten katsotaan mihin rahkeet riittää. Yksi asia on varma; rating pitää saada nousuun pitkän tauon jälkeen.
Eikö olekin mahtavaa, että talvi on taittunut, kohta on juhannus, sitten on taas syksy ja ei voi treenata kun sataa räntää? Onneksi sitä ennen tulee ihan siistejä juttuja, kuten tämä:
0 kommenttia:
Jätä kommentti