Porin kisa takana
Porin kisa tuli pelattua. Hienot puitteet, hieno rata. Puistossa kelpaa pelata. Historiaakin tuli tehtyä monella saralla; koskaan ennen en ole johtanut SM-osakilpailua, en ole pelannut koko kilpailun bestroundia, enkä myöskään ole pelannut SM-finaalissa. Kaikki tuli kerralla.
Kolmas kierros alkoi vahvasti ja pääsin taistelemaan tosissani myös johtopaikasta. Puristus ei riittänyt, vaan Jesse meni menojaan, kun itselläni vähän meininki taas taantui. Lopulta 63 on ihan kohtuullinen tulos, parempi ja huonompikin olisi voinut olla. Onnekseni kilpakumppanit eivät pystyneet merkittävästi parempaan ja finaalista tuli äärimmäisen jännittävä.
Finaalissa tarjoiltiin kakkossijaa monesti. Kaksi missattua 6 metrin birdie-puttia ja yhden lähestymisen tössiminen vei kuitenkin mahdollisuudet. Ennen kahta viimeistä väylää olin neljäntenä kaksi heittoa perässä jaetulla kakkossijalla olleita Sikasta ja Mikoa. Toivo alkoi olla menetetty, mutta ainut mahdollisuus oli ottaa birdiet ja katsoa mihin riittää. Kummallakin avaukset 3-5 metriin ja helpot kakkoset. Riittivät heiton päähän kakkossijasta ja tasoihin kolmosen kanssa. Sikasen kanssa lähdettiin vielä SD:lle ja vaikeuksien kautta voittoon onnistuin nousemaan viimeisellä väylällä. Upea fiilis ja ensimmäinen mitalisija SM-kisoissa.
Itseluottamus on nyt huikea, varsinkin kun kassiin löytyi performance line PD. Mahtava kiekko ja lentää kauas. Tuonkaltainen kiekko kassista on puuttunut, muttei puutu enää. Tuskin maltan odottaa Oulun kisaa.. Tästä alkaa frisbeegolfkesä.
Menestyksen syy on ollut alkukauden väähn pimennossa, mutta alkaa selitys pikkuhiljaa löytyä. Syy ei ole treenimäärissä, koska niitä on niin vähän. Kyse on kilpailuissa pelaamaan oppimisesta. Kilpailuympäristön tunteminen ja siihen tottuminen isojen kisojen myötä opettaa pelaamaan näköjään kummasti. Ja lisänä vielä Discmanian pannut..
0 kommenttia:
Jätä kommentti