Play with purpose
Lueskelin Lääkärin odotusaulassa Golf-lehteä, jossa – jälleen kerran – puitiin henkistä pelaamista. ”Play with purpose” on jutun mukaan pohjana menestykselle. Kun pelaajalla on tavoite ja päämäärä, suorituksilla on päämäärä, joka johtanee jatkuvaan mahdollisimman hyvään suorittamiseen. Äkkiseltään internetistä löytyy aika paljon ”play with purpose” -linkkejä, joten vaatii vähän perehtymistä. Silti niin itsestäänselvältä kuin asia tuntuukin, ei sitä välttämättä joka suorituksella tule ihan aina mietittyä. Täytyy pyrkiä soveltamaan tätä myös omassa pelissä. Palataan tähän asiaan sitten, kun asiaan pääsen perehtymään (tai on motivaatiota).
Juttu käsitteli silti pääosin pelaamisen nopeutta. Kirjoittaja oli mielenkiinnosta mittaillut omaa käyttämäänsä aikaa lyömiseen ja siihen kului 30 sekuntia (artikkelin mukaan 40 sekuntia on golfissa raja, en tiedä pitääkö paikkaansa.). Ja kirjoittaja pelaa kuulemma nopeasti. Artikkelissa hän kertoi, miten pääsee lyöntipaikalle ja alkaa suunnitella vasta siinä lyöntiään ja siinä yhteydessä hän viittasi play with purpose -periaatteeseen, jolloin lyönteihin valmistaudutaan etukäteen. Olin jotenkin yllättynyt, koska mielestäni teen tuota koko ajan. Eli valmistaudun seuraavaan heittoon. Hetket, jolloin kierroksen aikana voi levähtää, on silloin, kun avaus on alle neljässä metrissä. Tällöin voi miettiä ja jutella niitä näitä, mutta muutoin pyrin visioimaan jo seuraavaa suoritusta.
Artikkelissa mainittiin esimerkkinä nurmikon heittely tuulen suunnan näkemiseksi. Jotkut tekevät tätä esimerkiksi juuri ennen heittoaan, ja siksi aloin miettiä miksi itse en tee. Pohdiskelin ajatuksen kulkua ja ymmärsin suunnittelevani heiton jälkeen heti seuraavaa heittoa. Muiden heittovuorolla pyrin sijoittumaan siten, että näen oman heittosuuntani, josta pystyn etsimään jo ennen omaa vuoroani mahdollisia esteitä tms, jotka vaikuttavat heittoon. Monesti tiedän jo ennen heittovuoroani minkälaisestai asennosta joudun heittämään, millä kiekolla heitän ja minkälaisen heiton heitän. Nämä asiat nopeuttavat peliä ja ennen kaikkea antavat rauhan keskittymiselle, kun 30 sekunnin aikana minun ei tarvitse enää miettiä onko oikea kiekko kädessä. Ehdin käydä vaihtoehdot läpi jo ennen varsinaista heittoa ja tällöin 30 sekunnin resurssit voi laittaa heiton mahdollisimman hyvään suorittamiseen. Toki on tilanteita, jolloin ei tiedä millä heittää ja silloin se meneekin aika sähläämiseksi.
Lähinnä kirjoitin vain ajatuksia, jotka tulivat mieleen artikkelia lukiessani. Sen kummallisempi maailmaa parantava vaikutus ei tällä jutulla ollut tarkoituskaan olla.
3 kommenttia:
Luin mainion Zen Golf -opuksen. Siinä dr. Joseph Parent ehdottaa, että heittoon pitäisi keskittyä vasta lielle tultaessa, ei sitä ennen. Hänen mukaansa, mitä aikaisemmin keskityt, sitä enemmän alat hermoilla. Sen sijaan pitäisi väliajat käyttää vaikka puiden havainnoimiseen, lintujen lauluun, mihin vain, joka saa ajatukset tyhjäksi.
Mielestäni hyvä idea.
Ainahan sä onnistut maailmaa parantamaan, tarkoitit tai et.
Näkisin että juuri tuo seuraavaan heittoon keskittyminen kertoo henkisistä valmiuksista menestyä. Kyse on mielestäni enemmästä kuin vain heittoasennon tai kiekkovalinnan etukäteen puntaroinnista. Tuossa kiteytyy pelin kannalta olennainen taito keskittyä olennaiseen ja unohtaa menneet suoritukset.
Asiasta on silti helpompi kirjoittaa ja puhua, kuin toteuttaa se radalla. Etenkin epäonnistuneen heiton jälkeen on tärkeää keskittyä vain ja ainoastaan seuraavaan heittoon kaikkine haasteineen. Tämäkin jää monen keskinkertaisen pelaajan kohdalla sanahelinäksi, kun edellinen epäonnistuminen kummittelee vielä takaraivolla.
Vaatii siis todellista henkistä ja pelillistä taitoa osata keskittyä ja valmistautua vain siihen seuraavaan heittoon.
Mitä tuohon ruohon heittämiseen tuulen suunnan arvioimiseksi tulee; mielestäni hauskaa että nostit asian esille. Itsekin toisinaan ruohotupsuja heittelevänä koen sen lähinnä lisäarvoksi vaikeasti tulkittavissa tuulioloissa. Heitän kuivat heinät yleensä ilmaan silloin, kun ilma vaikuttaa pyörteiseltä - en niinkään tuulen suunnan arvioimiseksi. Mutta nämä ovat nyansseja, jotka pelaajat kokevat eri tavoin. En niinkään usko sen olevan olennaista itse valmistautumisen tai keskittymisen osalta.
Tuo ajankäyttö on oma taiteen lajinsa pelissä. Sujuvasti pelaavaa huippukaveria on hieno seurata. Sujuva pelirytmi lisää itsevarmuutta sekä pelaajassa että antaa sen kuvan yleisölle. Pelirytmi ja kehon kieli yleisesti kertovat todella paljon pelaajan valmistautumisesta ja henkisestä vireystilasta.
Todella hieno aihe, vaikket siis ajatellutkaan parantavasi maailmaa.
ks. play with purpose vol 2.