Olipa kerran kesä (Tali Open vol 3)
Sitten se kesä päättyi. ja alkoi sataa raikkaasti vettä. Jos joku blogin lukijoista (jos niitä nyt enää jäljellä on) haluaa päästä helpolla, niin tässä tiivistetysti: meni vihkoon. Heitin 85 heittoa. Joukossa taisi olla jokunen hyssekin.
Tämä tarina on pitkä. Paras käyttökohde lienee, kun yrittää nukuttaa jotakuta.
Odotukset korkealla, peli on sujunut hyvin, positiivinen jännitys, 10 astetta lämmintä, vettä sataa kuin aisaa. Jokseenkin erikoinen lähtötilanne, mutta eipä siinä ihmellistä. On sitä joskus tullut lumihangessakin heitettyä.
Ykkösen tiillä, kamat kuivana, vettä sataa, MD2 nätisti väylää pitkin, kääntää kuitenkin vähän liikaa oikealle päätyen metsän reunaan. Tähän saakka kaikki oli hyvin. Kakkosheitto. Pelästyin puuta, heitin vähän liikaa oikealle à kiekko pomppi väylälle. Ei hätää, suora linja, päätän seiftata midarilla. Metri oikealle à puuhun à väylälle. Päätän seiftata putterilla. Hieno heitto 9 metriin ja par-putille. Pikku hyssessä keskell—eiku, hetkinen, jaa, tuulen mukana metrin yli korista 9 metriin. Paluuputti alapeltiin ja tuplabogi. Mitäs noista.
Kakkosella ohi mandosta, 9-metrinen bogiputti alaraudan päältä rolli vitoseen, helppo tuplabogi. Kolmosen luokaton avaus livahti käsistä vasemmalle metsään. Helppo air-bounce 7 metriin, putti yläpeltiin. Kolme väylää, 5 päälle. Kamat oli edelleen kuivana, ei ollut kylmä, mutta vähän askarrutti tuntuma kiekossa. liian kosteaa, liian kuivaa, liian heikko itseluottamus jne.
Nelosväylä on onneksi helppo, ei voi tulla lukemaa vaikka vähän epävarmuutta olisikin. Edellä menevässä poolissa joku oli kuulemma avannut tiin etuoikealle 10 metriä puun juureen. Hämmästelin ääneen miten se on mahdollista. Onnekseni sain vastauksen: jos heittää hyssen puun latvaan ja runkoon, niin yleensä kiekko pysähtyy ja putoaa sen puun juurelle. Tämä vastaus tuli ihan omien kokemusten pohjalta. Kun viidennellä heitolla pääsin pois ensimmäisen 50 metrin matkalta väylällä, alkoi vähän helpottaa. Seiska korttiin ja 8 päälle neljän väylän jälkeen.
En luovuttanut, sormia alkoi vähän palella ja kuivata, mutta kyllä sitä siitä selvitään. eka par! (lienee radan helpoimpia väyliä, mutta par on par). Ensimmäisen par:in kunniaksi 6:n tiillä heitin kassin penkiltä mutalammikkoon, koska muuten oli liian hyvä olla (ja kyllä, siinä oli sadesuoja päällä):
Tyädellistä
6:lla putti yläpeltiin ja bogi. 7:n pelasin hyvin, 12 metristä birdie-putti yläpeltiin. Kolme puttia yläbanderolliin 7 väylällä. Se on tavallaan positiivista, mutta ei sitten kuitenkaan. Kasilla sormet kuivana puihin ja puttirallia. triplabogi.
Huh. Metsästä ulos 12 päälle eikä tietoakaan itseluottamuksesta, saati hyvästä tuntumasta kiekkoihin sormien lämpötilassa. Siinä vaiheessa tiesin, että voittokamppailussa en enää ollut, mutten luovuttanut. hölmöily on tyhmää, haluan pelata hyvin. Ja heti! väylällä 18 otin birdien 12 metrin putilla! En ollut siinä vaiheessa enää kuin 13 päälle. Heitin varmuuden vuoksi kassin vielä uudestaan kuralammikkoon. Kierros kiteytyi täydellisesti viimeisellä väylällä, kun putteri löysi tiensä neljästä metristä keskelle koria, ja siitä nurmen pintaan.
Oli miten oli, olen onnellinen että se on nyt ohi. Laitan aika paljon kelin piikkiin – kyllä, se on kaikille sama, mutta toiset osaavat sen paremmin kuin meikäläinen. Pitäisi ilmeisesti treenata joskus marraskuussa. Paljon on kyse myös tsykologiasta. Kun ensimmäisillä neljällä väylällä heittää 1 onnistuneen heiton, josta siitäkään ei saa palkintoa koska seuraava on luokaton, on vaikea valaa positiivista uskoa itseensä. Ylpeillä ei tässä hirveästi voi, mutta kahden vkon päästä Turussa jatketaan.
Kuvasta kiitos taliopen.netille:
joskus on satanut, onneksi ei satanut ensimmäisinä päivinä.
2 kommenttia:
Hyvää rapsaa taas! Ohan näitä näppärä lukea.
Tuo kupolin kanssa pärjääminen se on tän lajin suola. Tsemmii vaan!
Kiitos! Niinpä, kannattaisi ehkä ennemmin tehdä mielenhallinnallisia harjoitteita puttitreenien sijaan :)