Mestaruudet ratkottiin
Kisojen toinen ja kolmas päivä olivat kohtuullisia, mutta hienoisia pettymyksiä varsinkin ensimmäiseen päivään verrattuna. Kolmen päivän jälkeen olin vielä helposti mitalitaistossa mukana, vain kaksi heittoa pronssia perässä. Halusin palata ensimmäisen päivän tasolle, ja päätin pelata huolellisesti ja hyvin.
Finaalin avausväylällä kahden heiton jälkeen tuntui herkulliselta birdiepaikalta (yhtään en vielä ykköseltä ollut ottanut), mutta spotterin katse viipyi hieman liian pitkään kiekossa, joka lopulta rollaili monttuun ja jouduin tyytymään par:iin. Kakkoselta nostobirkku, kolmosella ysimetrinen putti (samasta paikasta kuin eilen) alaraudan päälle ja ulos. Nelosella päätin, etten jätä ainakaan vajaaksi, vaikka kori on ikävästi kallion kummulla, laitoin putin yläpellin kautta alarautaan ja siitä ulos. Muille birdiet.
Tuntui hiukan siltä, että onnetar on meikäläistä vastaan, mutta vitosen ja kutoset nostobirkut kohensivat mielialaa huomattavasti. Ysiltäkin onnistuin ottamaan kakkosen ja olin neljä alle etuysin jälkeen. Niillä main oltiin hienosti vielä mitalitaistossa mukana, pari heittoa pronssille. Sinne oli tosin muitakin pyrkijöitä. Takaysin olin kuitenkin pelannut tasaisen varmasti kaksi alle tähän mennessä, ja tiedin mitä parantaa joten tilanne näytti lupaavalta.
Kymppiväylä, tuo painajaismaisen jännittävä väylä, vaikka heitot ovat teoriassa helppoja: PD:llä alaviistoon suora alamäkisiivu ~130 m, putterilla suora saareen. Näinhän se meni ja hengähdin helpotuksesta. Tuulella oli varmasti osuutta asiaan, mutta kyllä siinä heittäjän aivoituksissakin oli jotain pahasti vialla, kun tuo kasimetrinen birdieputti nousi korkeuksiin ja liiteli metrin korin yli outtiin. Sillä sössin itselleni kierroksen ensimmäisen bogin. Yritys kasata itseäni kuivui kasaan kerta toisensa jälkeen: 11:llä putti yläpantaan, 12:lla yli 10-metrinen kokonaan ohi, 13:lla luokaton draivi (ei edes putille) ja 14:llä avaus väylän kattona häämöttävään tammen oksaan. Siitä oli leikki kaukana, ja kun kilpakumppanit naputtavat birkkuja enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin, alkoi valitettavasti tuntua siltä, että peli oli pelattu. 15:n maailman helpoin lähestyminen jäi kympin lyhyeksi ja putti alarautaan. Takaysin huumoria piti yllä kuitenkin seuraava veijari, joka löytyi 16:n avauksen jälkeen:
Avaus ei kuitenkaan ollut pyltsissä, vaikka siltä saattaa näyttää, mutta kakkosheitto oli. Lähestyminen korin alle, rolli 9 metriin ja putti väärälle puolelle ketjuja. Siinäpä se. Jäljellä oli kehno holariyritys 17:llä ja hyvällä putilla otettu birdie viimeiselle väylälle. Takaysin fiilikset tuntui kuin olisi lapioitu multaa (ei seulottua) suuhun. Kierrostulos kehno 60 (kaksi alle), eikä toivoakaan enää mitalitaistosta. Pettymyksen maustamana siis seuraamaan kärkiryhmän ratkaisuhetkiä. Ne ratkaisuhetket olivat sen verran huikeat, että oma pettymys huuhtoutui täysin: Pasi johti viimeiselle väylälle tullessa heitolla Juhoa. Viimeinen väylähän on 149 metriä pitkä par-3. Juho heitti upean avauksen neljään metriin, ja siirsi varsin onnistuneesti paineet kilpakumppanilleen. Pasin avaus oli sekin hieno, mutta aavistuksen lyhyempi jättäen 9-10-metrisen birdieputin. Tuo putti oli käytännössä pakko laittaa, mikäli ei sudden deathiin mielinyt:
Onnittelut Pasille ansaitusta ensimmäisestä Suomen mestaruudesta ja koko kauden jatkuneesta tasaisen varmasta pelaamisesta! Mitalikolmikko koko komeudessaan näytti seuraavalta (pronssin ratkaisu oli myös huikea, Lassi avasi kakkosväylällä 7 metrin eagleputille ja upotti kiekon korin pohjalle, siinä ei paljoa ihmetelty kenen kaulaan mitali ripustetaan):
SM-kisat 2013 ovat ohi, kiitos EIF:lle hienoista kisoista! Pystit ovat matkanneet uusien onnellisten omistajien matkaan. Vaikka omat kilpailut hyvästä alusta huolimatta olivat hienoinen pettymys, on ilo seurata tason kovenemista ja ennen kaikkea kärjen tasaisuutta. Uusia nimiä putkahtaa joka vuosi tuloslistojen kärkisijoille, ja voittoratkaisut ovat olleet viime vuosina hyvinkin viihdyttäviä seurata. Seuraavaa kisaa ei ole vielä kalenterissa, otetaan hetki iisisti ja jatketaan vähän syksymmällä.
1 kommenttia:
hieno blogi Juho! Blogia on helppo lukea ja hienot kuvat tuovat lisäiloa lukemiseen