Linnanneidon metsästys –osa 3
Mahtavissa maisemissa pelattu Konopiste open sai päätöksensä sunnuntaina. Tällä kertaa linnanneito jäi kuitenkin torniinsa, ja kotiin piti lähteä lähes tyhjin käsin.
Jos eilinen kierros oli tylsä, niin tänään tapahtumia riitti. Frisbeeritari Rantalelu järjesti moiset turnajaiset, ja mielenkiinto ei loppunut kesken. Hienoja heittoja ja huonoja heittoja.
Kakkosväylän musta ritari (katso kuva) jäi kummittelemaan haarniskassaan, siitä livahti puttimissillä bogia korttiin ja väylä kokonaisuudessaan kaksi yli par:in – radan paras väylä. Kaksi bogia ja yksi par ei ole sitä mitä tavoittelin, mutta joka heiton ansaitsin. Ensi vuoteen jää vielä petrattavaa.
Kakkosväylää vartioiva ritari
Valkoinen ratsu lähti sen jälkeen kuitenkin laukkaan, eikä sitä laukkaa pysäytetty ennen ysiväylää. Yksi par mahtui joukkoon, muilla väylillä linnut lauleli. Ysillä pari perushysseä ja pari birkkua oli taustalla. Avaus oli kelpo, kakkosheitto karmea. Saatoin säikähtää linnan kellarin kummituksia. Noh, 40-metrinen lähäri jäi 20 metriä lyhyeksi, siitä päätin laittaa mukiin, mutta vasta kolmen heiton kuluttua. Kisan ainut tuplabogi, eli kuusi korttiin ja mieli maahan. Miten siinä nyt noin pääsi käymään? Musta ritari pääsi yllättämään kesken turnajaisten. Etuysi jälleen 2 alle. Tällä kertaa oli selvästi mahdollisuuksia parempaan, mutta näköjään vaikka mitä keksin niin tulos on vakio.
Ratsun laukka hyytyi tasaiseksi käynniksi, muutamia pyrähdyksiä lukuun ottamatta. Loppukierrokseen mahtui kolme birkkua, kaikki nostolla, sillä puttien onnistumisesta ei tarvinnut murehtia. Tulokseksi niukasti tyydyttävä -5 à lopputuloksissa sijalle 17.
Todettava on, että odotukset olivat korkeammalla, mutta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että kysymys oli enemmän muiden pelaajien paremmuudesta. Huonoksi en voi 17 alle tulosta väittää, mutta muut pelasivat paremmin.
Leo antoi hyvän vastuksen KJ:lle, mutta kiri hyytyi hieman lopussa, Seppo ja Leo kuitenkin hienosti palkintopallilla, suomalaisten dynastia on aluillaan.
Konopiste open 2015 ylitti Keski-Euroopan Eurotour standardit kirkkaasti. Rata toimi, järjestelyt toimi, majoitus oli… no siis ainakin suihkussa sai lämmintä vettä – joskus, kokonaisuutena hyvin miellyttävä retki. Ei jäänyt viimeiseksi visiitiksi Tsekkeihin. Parin viikon päästä Taliin vähän erilaiselle radalle, sitä ennen laitetaan putteriheitto jiiriin.
0 kommenttia:
Jätä kommentti