Kyllä tyhmyys on tyhmää

Kuuden tunnin itsensä ruoskinnan jälkeen pystyn purkamaan vähän tunteita tännekin. Talin rata on tunnettu rankaisuistaan. Lähinnä siitä, että väylät kulkevat pienellä alueella ja turvallisuus- ja sujuvuussyistä väylät on jouduttu rajaamaan outilla. Se johtaa monesti siihen, että heiton osuessa puuhun, se todennäköisesti saattaa vierähtää myös outtiin. Se on ikävää, mutta välttämätöntä ja onneksi kaikille pelaajille sama.

Tämänpäiväinen kierros alkoi mallikkaasti. Yksi Suomen hienoimmista väylistä; Talin ykkönen,jossa puuosumasta tulee em. selityksen vuoksi usein heti kaksi heittoa lisää. Siitä birdietä korttiin ja hymyssä suin porttiväylälle, portista läpi ja peli rullaa. Kuuden metrin putti tuli laitettua alapeltiin, mutta se laitettakoon vaikkapa tuulen piikkiin (ei tosin tuullut). Radan ensimmäiselle kolmannekselle (7 väylää) mahtui 2 birdietä ja par:eja. Peli toimi riittävän hyvin.

Toinen kolmannes kohtuullisella avauksella, joka livahti 15 metriä pitkäksi ja oli puolikkaan kiekon mitan sisällä. Ensimmäiset 9 väylää 2 alle – ihan ok. Siinä kohtaa tapahtui jotain, tosin sen verran salakavalasti, etten itsekään huomannut. Huono avaus, 10-metrinen putti alarautaan ja nelonen. Noitahan tulee. Radan lyhimmällä väylällä avaus 9 metriä lyhyeksi, takana vaanivasta rinteestä huolimatta päätin kuitenkin yrittää ja neppari. Avaus metsään, sieltä rolleri tuulen vietäväksi (kyllä) outtiin ja nelonen. Hyvä avaus, karmea lähestyminen, vielä karmeampi putti ja 7-metrisellä pelastin nelosen (se oli tosin par, mutta tuntui bogilta. Avaus 30 senttiä outtiin ja neppari. 5 nelosta putkeen.

15. väylän tiillä oli fiilis kuin vuoristoradasta tulleella. Päässä vähän pyöri, eikä oikein tajunnut mitä oli tapahtunut. Eipä siinä vielä hätää ollut, pari päälle, joten par:iin oli vielä hyvät saumat. Oli. 16:lla avaus jäi matalaksi – outtiin. Lähestyminen kuuteen metriin, putti alarautaan ja vitonen. Nyt täytyy myöntää, että siinä kohtaa tuli vähän sellainen fiilis, että onko tässä paljon järkeä. Seuraavalla väylällä päätinkin hyvän avausen jälkeen yrittää 20 metristä puttia sisään, paluuputti alarautaan. Välillä yläpeltiin ja seuraavalla väylällä alarautaan. Neljällä väylällä kolme kertaa alarautaan. Kaksi viimeistä väylää pelailin, pääsin maaliin, karmean tuloksen kera.

Myönnän, hölmöilin lopussa. Mutta, sitä hölmöilyä edelsi täysin ennenkokematon bogien sarjatulitus. Tunti turpaan tauotta. Se olkoon lieventävä asianhaara. Tavoitteet meni uusiksi, sijoituksia on turha miettiä, nyt pelataan hyvä kisa tästä eteenpäin, laadukasta frisbeegolfia.

Tuloksia löytyy kisasivuilta. Huh.

---

1 kommenttia: