Kaatuva haara ja houli

Pahoittelut hitaasta raportoinnista. Meni matkat vähän penkin alle ja alkuviikko oli melko hektinen, siksi homma vähän lykkääntyi. Tuloksethan on jo ollut vähän aikaa näkyvillä, lopputulo oli vähintään tyydyttävä. Luonnollisesti tässä vaiheessa kolme päivää kisojen jälkeen olen löytänyt noin 24 heittoa, joista yhden kun olisin säästänyt, niin olisin ollut kolmas. Noh, jossittelu on helmeä, mutta se ei johda mihinkään.

Sunnuntai-aamulla ei lähdettykään Sepon ja Jessen kanssa, vaan Teemun ja Jessen kanssa kolmannelle kiessille. Olihan mukana myös Mats Strömgren, joka varsin huikean Markus Källström putti-imitaation jälkeen totesi muutaman väylän pelattuaan, että Suomi-juna on lähtenyt talosta, ja hän on pudonnut kyydistä. No niinhän siinä vähän kävi. 6 väylän jälkeen olin itse 4 alle radan par:in, varsin kelpo alku. Kierros kokonaisuudessaan oli tasaisen hyvää, birdieitä tuli silloin tällöin, oli kivaa. Kierroksen kohokohta oli seiskaväylän kaatuva haaraputti. Lähestyminen perinteisesti 40:stä metristä 15:een puun taakse. Leveähköllä haaralla naamalleen ja putti sisään, se oli helmeä. Kierroksen antikohokohta oli par-5:llä, jossa puttasin ”eagleä” (pitäisi olla par-4) 8 metristä. Rohkea putti ei aivan jaksanut sisään, vaan osui 20 cm maan yläpuolelle alaputkeen…nousi pystyyn ja rollasi kymppiin. Vitosta korttiin. Pari kakkosta vielä loppuun nosti mielen taas korkealle – 51 korttiin, toiseksi paras tulos sillä kierroksella. Sijoituskin koheni kummasti kuudenneksi.

Grillikana huiviin, finaalikierrokselle suomipoolin kera (Jesse, Seppo ja Jalle). Neljännellä väylällä muut vähän retkahtivat, kun itse otin kakkosen. Seuraavalla väylällä heitin C-PD:llä ihan nätin 100-metrisen hyssen. Mukiin. Ketjut kilisivät, mutta koria ei näkynyt, joten ei ollut hajua jäikö vaiko eikö. Korille siirryttäessä Behmi taputteli käsiään iloisesti korille, siellähän se kiilteli. Siitä eteenpäin pelaaminen olikin silkkaa juhlaa. Melkein kaikki onnistui minkä pitikin, mitä nyt pieniä hairahduksia tuli sinne sun tänne, mutta niissäkin kävi pieni joulu.. Finaalista yksityiskohtaisemmin voi myös lukea Sepon blogista.

Merkittävin asia tässä kisassa oli se, että Köpiksen jälkeen itseluottamus kohosi merkittävästi ja tämä oli hyvä osoitus itselle, että osaan pelata edelleen. Neljän viikon päästä Tukholmaan.

---

1 kommenttia: