Jackpot saa vielä odottaa

Keskiviikko matkattiin ei minkään läpi Primmiin, Nevadan ja Kalifornian rajalle. Matkalla tosiaan maisemat oli pienen pusikon peittämää aavikkoa silmänkantamattomiin ja vähän vuoria.

Kaliforniassa ja Nevadan seudulla on paljon aavekaupunkeja kultaryntäyksen jäljiltä, joten päätimme käydä katsomassa moisia, kun matkalla ei ollut muutakaan nähtävää. Reitti kulki Kuolemanlaakson (Death Valley, Lausteen kuolemanlaakso on eri juttu) tietä pitkin. Aavekaupungin piti olla n. 20 km:n päässä valtatieltä, 30 km ajettuamme todettiin, että aavekaupunki taitaa olla aave.

Paluumatkalla pyörähdettiin kuivuneella suolajärvellä (samanlainen, kuin missä pituutta heitetään) autolla, tulipahan sekin kokeiltua. Lämpötila oli riittävä ja tuulikin tuntui ihan heittokelpoiselta, 15 mph. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hukkareissu ja matkaa jatkettiin kohti Primmiä.

Buffalo Bills hotellin aula oli kohtalaisen hämmentävä. Jussi ei onnistunut riittävästi valmistamaan mua siihen pelikoneiden määrään, sillä se oli todella hämmentävä. Muutaman minuutin pyörimisen jälkeen päätettiin kysyä apua, jotta löydettäisiin huoneemme, eksyimme sinne pelien ja välkkyvalojen valtamereen.

Lepohetken jälkeen päätettiin lähteä vielä käymään Las Vegasissa. Mitenkäs sitä nyt sitten kuvaisi? Leuhka? Naurettava? Kaikkien ihmisten pitäisi joskus päästä käymään siellä, koska se on ihan naurettavan leuhka. Hotellien aulat ovat järjettömän kokoisia casinoita, sieltä pääsee suoraan ostoskeskuksiin, joissa ei ole vapaa-valintaa tai citymarkettia. Siellä on vähän hulppeampaa tavaraa. Las Vegas Boulevardin varrelle on rakennettu mm. kopio pyramidista ja eiffeltornista, 400-metrinen tekojärvi ja aika paljon muutakin. Hotellien tontit on Turun keskustan kokoisia ja väkeä on tolkuttomasti. Yritän liioitella, mutta en edes onnistu, sanat ei riitä. Kaduilla on ihmisiä, jotka pukeutuvat elvikseksi, mikki hiireksi tai vast. ja hankkivat elantonsa myymällä kuvia itsensa kanssa. Jussi pääsi kuvaan jonkun muun kuin mikki hiiren kanssa:

Aikaa Vegasissa saisi varmaan kulutettua, mutta rahaa siinä sivussa voisi palaa jokunen tonni. Las Vegas on Amerikan Ruotsinlaiva. Amerikassahan kaikki on isompaa, joten…
Torstaina odoteltiin tuulta aamupäivä, myrskyä ei lupailtu, mutta 10 mph, joka auttaa jo kummasti. Iltapäivä treenattiin Averyn, Valarien ja Nathanin kanssa. Tulokset eivät olleet kummoisia tuulen ollessa 5-8 mph. Mun parhaani kiipesi 184 metriin Pro Bossilla, Jussilla paras 186. Ilta kului hotellin kasinolla noppapeliä opetellessa, jos vaikka pelaisi vielä joku päivä..

Perjantaiaamupäivä käytettiin ostoskeskuksessa tuliaisten hankintaan ja iltapäivällä tuulen yltyessä paineltiin järvelle. Mennessä hiekka pöllysi ja pienoiset pyörteet vaikuttivat lupaavilta pieniltä hiekkamyrskyn aluilta. Jussi päätti pitää vapaapäivän, kun paikat on kovilla, itse pääsin heittämään parhaana hetkenä 25 mph tuuleen. Muutoin tuuli vaihteli 15-20 mph:n välillä ja onnistuin yhdessä heitossa. Bossi löysi tiensä 191 metrin päähän, joten 200 metrin raja lähenee. Tuulta siihen kyllä tarvitsen.

20 min kovan tuulen (15+) jälkeen tuuli putosi yhtäkkiä puoleen, eikä noussut enää yli 10:n.  Tällaista kuulemma aavikolla on, kyse voi olla minuuteista, joten pelissä on paljon tuulen vaikutusta mukana. Toisilla voi käydä joulu ja päästä heittämään 30 mph tuuleen, toiset 10 mph. Huomenna päästään mittaamaan virallisia tuloksia ja Suomenennätyksen parantaminen on tavoite.

---

1 kommenttia: