Harjoitus tekee tuntuman
Järva DiscGolfPark. Mitä sitä voi muuta ihminen toivoa? Vaikka heitot päätyisi minne sattuu, ei voi silti muuta kuin hymyillä näissä olosuhteissa. Euroopan hienoin rata, kirkkaasti.
European Masters. Mitä sitä voi muuta ihminen toivoa? Maailman kärkikasti, upeita suorituksia, ja urheilujuhlan tuntua. ja tiätty #hugegallery lauantaina viimeistään.
SM-kisojen jälkeisien viikkojen aikana olen saanut ensimmäiset tatsit treenaamiseen. Kaikkea on tullut tehtyä, ja viimeistelyt tiistain ja keskiviikon treenikierroksilla. Tulos näkyi tänään kierroksella. 0 puttimissiä. Lähestymiset ihan omaa luokkaansa, mutta kuten aina, draiveissa sitten parannettavaa riittää. Välillä puhtaita epäonnistumisia, toisaalla taas kiekon tuntemattomuutta. Näistäkin huolimatta draivipeli tuntui silti paremmalta kuin kertaakaan aiemmin tänä keväänä.
Ratahan on valtaisan upea, ja tällä kunnolla täällä on arviolta 9 väylää, joista ei tule ottamaan pirjoa näiden kisojen aikana missään olosuhteisssa. Pitää heittää rolleria ja hysseä ja annukkaa, forea olen pyrkinyt välttämään.
Kisojen ensimmäinen kierros ei oikeastaan kulminoitunut mihinkään. Koko ajan tapahtui kaikkea, enimmäkseen hieman epäonnistunut draivi johti par:in nosteluun. Väylällä 9 koin jokseenkin harvinaisen tilanteen, kun avaus livahti metsän puolelle, ja kakkosheitto siitä 8 metrin päähän lähes outtiin, pelasin siitä eteenpäin bogia. Erikoista siitä tekee se, että tyypillisesti sitä yrittää päästä korille joka heitolla, vaikka olisi missä pöpelikössä. Siinä oli sauma laittaa polvelta 110-metrinen foreässä 2 metrin aukosta korille, mutta sitä mallaillessani aloin laskea todennäköisyyksiä, ja totesin että taidanpa nepata tuohon väylällä ja tyytyä bogiin. Se väylä jäi kaivelemaan. Toinen matalan fiiliksen väylä oli väylä nro 16, jossa heitin annukan outtiin. Siinä ei tarvii muuta tehdä, kuin heittää hysse. Heitin annukan.
Hyviä hetkiä mahtui paljon kierrokseen, niiden kapitalisointi vain vähän ontui. 11:llä hyvä rolleri 15:een, ei birdietä. 12:lla huikea avaus, kakkosheitto metsään. 13:lla luokaton avaus, kakkosheitolla 15:een. 15:llä avaus 12:een, putti yläpeltiin. Hyviä suorituksia, mutta monesti jäivät yksittäisiksi, ja kapitalisointiin tarvitaan monasti perättäisiä hyviä suorituksia varsinkin näinkin vaikealla radalla. 17 & 18 birkut tekivät mannaa tulokselle, ja pelastivat yleisfiiliksen. 18:lla kävi hävytön tuuri, kun kakkosheitto laskeutui 15 m ennen koria, ja otti siitä skippirollit metriin. Sillä väylällä jos lähtee rollailemaan niin yleensä ei olla metrissä.
https://goo.gl/photos/Z4vheaSG8mCFdNPC9
Kuvien kanssa on taas mahotoinen säätö. Ei tuu mittää. Linkistä löytyy viimeisen väylän birdieputti. Pitkähän se oli kuin mikä.
Päivän paras oppi oli uudenlainen lämmittely. Sen nimi on akupunktio. Heität kassillisen kiekkoja 10 metriä leveään ruusupuskaan ja haet ne. Siinä tulee rapukävelyt ja venytykset, ja jollei muuten niin pistelee sen verran, notta alkaa veri kiertää varmasti. Ja jollei ihon alla, niin ainakin päällä.
0 kommenttia:
Jätä kommentti