"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Drömstart

18.7.2010 19:51

Finaalikierrosta lähdettiin pelaamaan Sandströmin, Mökkelikökkelin sekä Stenfeltin kanssa ja sain aivan mahtialun. Ykköseltä helpohko vitonen, kakkoselta pienehköllä jännityksellä saareen ja kakkonen, kolmoselta puttimissillä (myrskytuulessa) nelonen (par) ja kolmoselta nostokakkonen (jo kolmatta kertaa). Neljän väylän jälkeen siis kolme alle; helmistöö!

Vitosella lähestyminen lipsahti pyltsiin, josta oli pakko putata takaisin väylälle ja tyytyä bogiin. Mutta ei se mitään, kutosväylältä oli tullut vain helppoja birkkuja toistaiseksi. Gameplänissä lukee, että kaiken yli korille (par 4), mutta lyhyeksi ei saa jättää. Luonnollisesti jätin. Kolmen puuosuman ja puttimissin avulla kuutonen. Etuysille sain puristettua vielä yhden birdien, joten kokonaistulos yksi alle, joka oli lievä pettymys unelma-alun jälkeen, mutta silti ihan kelpo tulos. Tasoissa vielä Stenfeltin kanssa sijalla 10.

Oscar alkoi pelata tosissaan, minä taasen säilytin tasoni. Ei suuria mokelluksia, perus-paria jatkuvasti, kun Stenfelt otti birkkuja. Väylällä 14 puttasin metrin pitkäksi lampeen ja otin bogin. 16:lla lähestyin lampeen ja bogi. Olin Stenfeltiä perässä varmaan kuusi heittoa, joten haaveena oli päästä maaliin suunnilleen ehjin nahoin. 17:ltä pitäisi ottaa birdie, jotta pääsisin pariin. Tuli bogi muutaman metsäheiton avulla. Lopputulos kierrokselta 68, kaksi yli parin. Pettymys.

Ei suuria mokelluksia, myrskytuuli aiheutti välillä ongelmia. Harmin paikka, oli hyvät saumat pelata kympin sakkiin, mutta taisin jäädä 15:nneksi (varmaa tietoa tuloksista ei ole). Positiivista koko hommassa on se, että kahtena viimeisenä päivänä putti tuntui jo tosi omalta . 6-8 metristä puttaaminen oli pääosin jopa kivaa, kun tiesin että valtaosa uppoaa. Tällöin epäonnistumisetkaan eivät harmita niin paljon, koska luottamusta tekemiseen löytyy. Olisi kuitenkin tosi kivaa, jos tällainen fiilis olisi jo ennen kilpailuja.

Kokonaisuutena kilpailusta jäi harmittamaan kolmoskierroksen kakkosväylä(josta ei todellakaan voi ottaa kutosta) sekä finaalikierroksen muutamat tössit. Kilpailu oli siis kohtalaisen ehjä kokonaisuus alusta loppuun asti. Tosin hyvälläkään pelillä ei olisi ollut mitään asiaa neljän joukkoon, joten kilpailukokemusta ja heittorutiinia täytyy vielä kerätä. Sitten voin haastaa maailmanhuiput.

Nyt ajellaan kotia kohti perämeren ympäri ja kotona alkaakin valmistatuminen SM- kisoihin ja mahdollisesti myös Tammisaaren kilpailuja varten.

Kiitos kalaherkut Nygrenille, sieltä saat maailman parhaat kalaherkut!


0 kommenttia:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *