4.20
Herätys oli eilen aamulla riittävän aikainen. Turun lentokentälle eksymään (4 porttia) herkullisten aamiaisleipien kera ja matka tuntemattomaan alkoi. Lentomatkat sujuivat pääsääntöisesti unessa ja ruokaillessa, Hki-Vantaalla koneeseen liittyi ryhmä muita frisbeehemmoja ja saimme Tiian kanssa matkaseuraa.
Koko ryhmää noudettiin lentokentältä (tällai kaikissa kisoissa pitäisi olla, kyyti lentokentältä, hotelli varattiin puolestani yms. Vielä kun joku suoraveloittaisi osallistumismaksut), ja paineltiin pikkubussilla dormitorylle kuuntelemaan ikäviä uutisia. Suomi-huone on peruttu. Käytännössä se ei vaikuttanut mun ja Tiian suunnitelmiin, kun joka tapauksessa hotelliin oltiin menossa, mutta muut suomalaiset joutuivat vaihtamaan geimpläniään.
Hotellilta kebapin kautta radalle. Kebap (kyllä, täällä kirjoitetaan p:llä) -vaihtoehtoja oli kana ja lammas. Joka tapauksessa annokset oli ylihinnoiteltuja eikä erityisen suuria, mutta lounasta saatiin. 25 eur kahdelle hengelle välipala. Jaa Sveitsissä kallista?
15 min vaellussaattueen jälkeen (välissä pidettiin siis ruokatauko) saavuttiin radalle. Ensivaikutelma puistosta oli varsin miellyttävä, futiskenttä, isoja puita, nurmikkoa, vähän heinikkoa ja pöpelikköä tietysti. Ensivaikutelma koreista oli ei-niin-miellyttävä. Nännitön alarauta, joka heiluu minne sattuu, kori on vinossa, väärällä korkeudella, väärässä paikassa, puun takana ja kaikki muukin oli huonosti. Onneksi korit yleisesti ottaen ovat ihan kelpoja, mutta joitain aikamoisia yksilöitä radalta löytyy.
Rata kokonaisuudessaan on mielenkiintoinen ja vaihteleva. Aika paljon tulee putteriavauksia ja pitää ottaa kakkosia, mutta löytyy sieltä pidempääkin siivua. Osa väylistä kulkee keskellä 1,3-metristä heinikkoa. Periaatteessa ei ainakaan henkilökohtaisella tasolla haittaa, kun väylä on 100 metriä pitkä ja griini on siisti, mutta voin vaan kuvitella pelaajia, jotka eivät griinille yllä. Yksi par-4 pelataan myös heinikossa ja siinä tosiaan jatkoheitolla riipaisen heiniä kädellä ja kiekolla. Onneksi heinikosta sentään löytyy kiekot suht helposti. Muutama outtikikkailu, joista en henkilökohtaisesti kauheasti tykkää, mutta pelaan silti.
Pelaaminen on kivaa ja eiliset 27 väylää useilla avauksilla tuntuu jäsenissä. Loppuvaiheessa olin aivan hapot. 4 tunnin yöunet ja suuret määrät heittoja ottivat aika
koville, mutta maaliin päästiin. Ainutlaatuinen kisareissu siitä, että tänään pidän osittaista välipäivää ja ehdin vähän lepuuttaakin. Varmaankin putteritreenit vedän vielä iltasella, muttei mitään raskasta. Hyvä tuntuma on yllä ja itseluottamus sen kuin kohenee. Voi kunpa pääsisin jo kisaamaan..
0 kommenttia:
Jätä kommentti