Kausi 2015 on alkanut

Minun blogi alkaa tästä. Siinä se nyt oli, fgr-blogini ensimmäinen lause. Olishan se voinut olla vähä houkuttelevampi tai edes vaikka vähän mielikuvitusta sisältävä, mutta nyt se on tuo. Tuo on just hyvä. 🙂 Oonhan mä toki blogia kirjotellu jo Team Powergripin blogiin, mutta täällä fgr:ssä mä oon uus. Eli minun mietteitä lajista tulossa tänne blogisarjan myötä.

Mitäs tässä onkaan nyt puuhasteltu. Palataan hetkeks viime kauteen, joka oli aika uskomaton. Viime vuonna alkukaudesta en olisi ikinä uskonut mihin saavutuksiin pystyisin. Ei sillä, ettenkö luottais itseeni, mutta Hirsimäen Jannelle taisin viime vuoden surkeaakin surkeamman Tali Openin jälkeen sanoa: ”Mitä ihmettä mä lähen sinne eeämmiin näyttää näitä huonoja heittojani”. Ehkä siitä sainkin sitten sellasta tietynlaista uhoa ja motivaatiota treenata kesä, että treeni palkittiin mitä mahtavimmalla palkinnolla! 🙂

Treenimotivaatio on pysynyt yllä läpi talven. Koko talvi on tullu treenattua aika kiitettävästi. Puttailtua tulee paljon ja nyt talven treenissä tavoitteena oli saada pituutta heittoon. Hallissa tuli siis tehtyä draivitreeniä. Ja se pituusprojekti jatkuu toki edelleenkin. Talvitreenimahdollisuudet oliki meillä Oulussa tosi hyvät, sillä seuralla oli hallivuoroja 3 viikossa. Aika loistohomma, Oulun frisbeeseura! 🙂

Kausi 2015 on alkanut Dutch Openista. Se kisa meniki hyvin. Hopeaa kauden eka kisasta – ei missään tapauksessa huono. Viimeisen reilun kuukauden oonkin sitten kunnolla alkanut keskittyä tulevaan kesään. Koska liikunnanohjaajana ohjaan jumppia sun muita pitkin talvea, niin jonkin verran ne blokkaa sitten treeniaikaa frisbeeltä. Ei paljon, mutta sen verran, että nyt ku jumppakausi on ohi, on mukavaa, että saa keskittyy vaan frisbeegolfiin.

Dutchin jälkeen oli vuorossa Kööpenhaminan kisa, joka ei menny ihan niinku piti. Vaikka pelasin ihan rennolla fiiliksellä, niin en tiiä mitä kävi, ei vaan lähteny ja olin kyllä aika pettynykki omaan peliin. Mutta en ala sitä sen kummemmin tässä analysoimaan. Huono kisa. That’s it. Kohti seuraavia koitoksia!

Porin Protour oli aika ailahteleva kisa myös. Peli ei sielläkään ollut parasta minua ja siihen nähen palkintosijaan saa olla tyytyväinen. Onhan se pienestä kiinni, kun yhellä heitolla hävisin Mariannelle hopean. Ja itse asiassa myös Dutchissa hävisin voiton yhdellä heitolla. Jokainen heitto merkitsee – pitäis aina muistaa. Kirjurinluodon rata oli kyllä tosi kiva ja pääsee kyllä top5 kivoimmista radoista mitä oon pelannu.

On ihan tosi upeeta kattoa junnuja, noita tulevaisuuden nimiä, jotka ensinnäkin heittää tosi pitkälle, mutta myös pelaavat varmaa ja lähes virheetöntä peliä. Ja se asenne mikä niillä on, on minusta mainitsemisen arvoista. Henna pelasi Porissa väylällä A5 hyvän avauksen alarinteeseen ja pääsi kokeilemaan haastavaa haaraputtia ylös korotettuun koriin, matkaa ehkä reilu 10m. Putti osui alarautaan ja rollas n. 6m päähän kuusen juureen. Tähän Henna kommentoi: ”No olihan se hyvä yritys”. Lisäksi Verasen Jali oli kommentoinut kisaansa facebookissa: ”…viimeinen kierros oli huonompaa tasoa kuin aikaisemmat mutta kumminkin 18. sija ja hyvä kisa itseltäni takana? Hienointa oli ehkä saada kerrankin tilaisuus kärkipoolissa katsoa Suomen kärkipelaajien heittämistä,hienoa oli!!” Nää on ihan huippujuttuja kuulla ja lukea nuorilta. Urheilullista toimintaa!

Alkukaudesta on ollut myös kisoja, joihin en vaan oo pystyny osallistumaan. Koska opiskelen työn ohessa, niin jostaki on aina luovuttava. Aikaisemmin aika hyvin kisat on menny kaiken edelle, mutta nyt on vaan pakko ollut olla myös koulussa. After easter open jäi väliin, samoin kuin Konopiste Open. Tsekin kisasta poisjääminen kyllä kirpas, olisin niin halunnu olla mukana. Haikeena vaan kattelin, ku koko ajan joku sieltä postas jotain kivoja kuvia ja videoita ja meininki näytti olevan aika mallillaan. Ja kun lukee ihmisten postauksia kisareissuilta ja muutenkun mitä hypetystä lajin ympärillä on, niin onhan tää niin sellasta sosiaalista, kansainvälistä frisbeeperheen elämää, että en ihmettele yhtään miksi itse on koukuttunut lajiin ja kuinka helppo tähän on koukuttua.

Yks parhaimmista asioista tässä lajissa on juuri se, että vaikka tää on yksilölaji, niin silti kaikki asiat tehdään yhdessä, ryhmässä. Kisat kisataan ryhmissä, treenaaminen tapahtuu usein jonkun/joidenkin kanssa. Ja koska lajissa ei ole (vielä) valmentajia tms, niin kaikki muut harrastajat toimivat toistensa vertaisvalmentajina. Ainaki meillä täällä Oulussa. Hallissa talvella jos jotain asiaa ääneen pohdit, niin yhtäkkiä ympärillä on 5 tyyppiä antamassa omia mielipiteitä tai kokeilemassa/antamassa palautetta miten asia menee. Ja sekös on hienoa! It’s great to be part of this global disc golf family.

Jotenkin sellanen kisanälkä jää noista on-parannettavaa -kisoista. Seuraavana onkin vuorossa tulevana viikonloppuna Tali Open. Nyt siis valmistautumaan siihen. Moikka!

-Jensku

---

2 kommenttia: