"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Haunisten frisbeegolfrata

Lue rataluokituksista

Radan kuvaus

Haunisten rata on metsäinen, nykyään 18-väyläinen rata Raisiossa.

Lue lisää

Ajankohtaista

Ei blogipostauksia.

Radan tiedot

  • Osoite

    Santaojantie 74
    21200 Raisio


  • rata kartalla

  • Perustettu

    2015

  • Korit

    DiscGolfPark-maalikori

  • Väylien määrä

    18

  • Heittopaikat

    Tekonurmi

  • Pinnanmuodot

    Mäkinen, paljon korkeuseroja

  • Opasteet

    Itsetehdyt opasteet

  • Ratatyyppi

    Metsärata

  • Ylläpito

    Satunnainen

  • Ratamestari

  • Suunnittelija

    Juho Rantalaiho

  • Ilmainen/maksullinen

    ilmainen

  • Lisätietoja

    harjoituskori(t)

  • Tulevat tapahtumat
  • Lähimmät jälleenmyyjät

Väyläkuvaukset

Haunisten frisbeegolfrata

Väylä 1

Pituus 69 metriä. Par 3

Väylä 2

Pituus 51 metriä. Par 3

Väylä 3

Pituus 87 metriä. Par 3

Väylä 4

Pituus 105 metriä. Par 3

Väylä 5

Pituus 65 metriä. Par 3

Väylä 6

Pituus 96 metriä. Par 3

Väylä 7

Pituus 81 metriä. Par 3

Väylä 8

Pituus 97 metriä. Par 3

Väylä 9

Pituus 79 metriä. Par 3

Väylä 10

Pituus 166 metriä. Par 4

Väylä 11

Pituus 84 metriä. Par 3

Väylä 12

Pituus 67 metriä. Par 3

Väylä 13

Pituus 85 metriä. Par 3

Väylä 14

Pituus 61 metriä. Par 3

Väylä 15

Pituus 91 metriä. Par 3

Väylä 16

Pituus 71 metriä. Par 3

Väylä 17

Pituus 53 metriä. Par 3

Väylä 18

Pituus 61 metriä. Par 3

15 arvostelua radalle “Haunisten frisbeegolfrata

    Rata vielä 9-väyläinen. Karsimista kaivataan, erityisen vaarallisia pieniä kantoja koko metsätaival täynnä. Joku vielä loukkaa itsensä tuolla… Sähkölinjan alla kulkeva ja pari viimeistä erityisen mukavia väyliä. Opasteet hyvät.

    Kolmeen kertaan kaikki 9 väylää käynyt heittelemässä ja +1 tuloksella. Harrastaja tason pelaajana tämä rata on mukava itsetuntoa nostattava. Muutamien heittopaikkojen suuntaukset oli hieman heittosuuntaan nähden ”ketullaan” ja 8 radan alamäki oli mielestäni radaksi kelpaamaton. Ilmeisesti tarkoitus heitä nyppylän yli ja toivo että osuu johonkin puuhun että tippuu korille. (samankaltainen rata toki löytyy Tammisaaresta mutta kuitenkin siinä on paikka mihin voi yrittää heittää) . Muutama tuleva rata oli jo raivattu puista joten tuli niitäkin kokeiltua ja odotan innolla että kaikki 18 rataa saadaan heitto kuntoon.

    Heittopaikat, ratakartta ja opasteet erinomaisia. Kaikki 18 väylää oli lyöty keskelle tuuheinta metsää. Joku voi tykätä että puuta on joka paikassa, mutta itsellä nautinto pelaamisesta hävisi, enkä mene toista kertaa.

    Ihan OK mutta yksin sinne ei kannata mennä jos ei tykkää kiekkojen metsästämisestä. Moni väylä on niin ”maastoutunut” että koria pitää lähteä scouttaamaan ensin. Kartta on myös hyödyllinen koska seuraava tii on harvoin näkyvissä korilta.

    Kesäkuun 2017 havaintoja: Mielenkiintoinen rata, jossa asialliset merkinnät seuraavalle heittopaikalle. Kartta oli mukana mutta sitä ei tarvittu. Lähiseutujen ratoja käyneille voisi sanoa että Haunisten rata on pitkälti samanlainen kuin Lausteen metsäpätkät: korkeuseroja, kapeita ja vähän vähemmän kapeita väyliä. Radalla ei ole ainuttakaan ”urut auki”-väylää, tänne on turha tuoda pitkän matkan draivereita. Hieno kokonaisuus. Kiekan jälkeen voi jäädä hengailemaan rannalle jossa on mm. tulipaikka penkkeineen.

    Kyllä tähän ajan kanssa tottuu. Aluksi hiukan kammoksuin näitä puuränniväyliä, mutta muutaman kierroksen jälkeen niitä on oppinut sietämään. Joukossa on kuitenkin useita varsin hienoja väyliä. Silti on pakko sanoa, että tämän kaltaiset radat ovat Suomessa yliedustettuina, mutta minkäs teet, kun asumme metsien keskellä. Muutama floppi radalla kyllä on, kuten #6, jossa avausheiton todennäköinen laskeutumisalue on järkyttävää ryteikköä. Toinen kummajainen on #17, jossa onnistuminen edellyttää epäonnistumista eli osumista puihin korin lähistöllä. Lisäksi reitti tiiltä korille on vaarallisen ja hengenvaarallisen välimaastossa varsinkin keväällä ja syksyllä, jolloin on kuraista ja liukasta. Kaiken kaikkiaan rata menee silti plussan puolelle.

    Kai tämä on jo pakko arvostella kun niin usein tulee käytyä ja monet aikaisemmat arvostelut eivät enää pidä paikkaansa. Eli, tästä on minulle muodostunut lempirata Turun seudulla. Märynummessa kävisin useammin jos se olisi lähempänä. Vaikka kyseessä on metsärata, niin puusto on kuitenkin riittävän harvaa että useimmilla väylillä löytää kyllä rakoja, jos avaus ei pysy väylällä. Eniten pidänkin tästä juuri sen vuoksi että vaikka väylät eivät ole pitkiä, ne tarjoavat kuitenkin haastetta pitkäksi aikaa. Ja juuri siinä onkin mielestäni tämän radan paras puoli; väylällä on pakko pysyä jos mielii saada hyvän tuloksen korttiin. Väylät ovat hyvinkin erilaisia joten täällä joutuu pakostakin harjoittelemaan hyvin monenlaisia heittoja, varsinkin jos (ja kun) joskus päätyy väylän sivuun. Kutosväylän ryteikkö on kaadettu joten enää sinne ei pääse kiekot hukkumaan. Nelosväylä on vaativa par 4 mutta ei mahdoton. Itse olen kiertänyt radan yksin lukemattomia kertoja enkä vielä ole hukannut kiekkoakaan.
    Pari miinustakin löytyy: Kasiväylä on aivan järjettömän vaikea. Sitä pitäisi joko lyhentää tai muuttaa par neloseksi. Ja kuten aikaisemminkin sanottu, väylä 17 on yksinkertaisesti hirveä. Mielestäni tuollaista väylää ei pitäisi olla olemassakaan. Toki sen pystyy pirkottamaan mutta pelkästään tuurilla, eikä taitolajin pitäisi perustua tuuriin. Tiit ovat myös märkinä todella liukkaat, muuten hyvät.
    Joka tapauksessa, ainakin minulta lämmin suositus. Täällä käyn pelaamassa lumen tuloon asti.

Vastaa