Taas mennään!

Kausi 2015. Se olisi vihdoin tässä ja nyt.

Talvi  oli pitkä ja treenaaminen oli haasteellista, kelien sekä oman fyysisen kunnon takia. En olisi vielä viime kesänä osannut kuvitella kuinka paljon hidasteita tämän peliurani matkan varrelle saattaakaan koitua. Kuten moni varmasti jo tietääkin olen viime syksystä asti paininut selkäongelmien kanssa. Näiden takia jouduin jättämään viime vuoden SM-kisat väliin. Ja on helppoa sanoa että tuo on suurin pettymys mitä olen tämän lajin parissa joutunut kokemaan. Koko loppu vuosi ja kevättalvi meni kuntoutellessa itseä.

Mutta jos jotain huonoa niin vastapainoksi hyviäkin juttuja! Vuodenvaihteen jälkeen saamani tarjous liittyä Innovan Tiimipelaajaksi oli uskomattoman hienoa – edelleenkin tunnen itseni hyvin etuoikeutetuksi. Mutta jo nurkan takana odotteli uusi pettymys. Kevään ensimmäinen ja kovasti odotettu kisa, Dutch Open. Kaikkihan kaatui asioihin joihin ei voinut itse vaikuttaa. Sairastuin kisaa edeltävänä päivänä ja päätin kuitenkin pelata koska Hollantiin asti oli tullut matkustettua. Itse kisasta ei ole jäänyt juurikaan mitään mieleen. Vain kuumeinen olo ja huonovointisuus ja tajunnan rajamailla heittely. En ole vastaavaa joutunut aiemmin kokemaan, mutta voin sanoa että on kohtalaisen turhauttavaa olla matkustanut ulkomaille asti pelaamaan isoa kisaa ja sitten sairastua. Mutta joskus on huono tuuri ja that’s it. Näin siis lyhyenä yhteenvetona voisi sanoa että siirtymä viime kaudesta tähän uuteen on ollut aikamoista vuoristorataa.

Dutch Open 2015

Edellinen viikonloppu tulikin vietettyä sitten Tsekeissä, jälleen EuroTouria pelailellen. En tiedä kuinka monta kehusmissanaa voisin tähän peräkkäin laittaa! Konopiste Open oli mahtava turnaus. Rata oli uskomattoman kaunis. Pitkiä kauniita väyliä, vihreää ja kukkia, lintujen lauluja, auringonpaistetta. Kisat saatiin pelailla aika lailla ihanteellisissa keliolosuhteissa ja järjestäjät olivat tehneet todella hyvää työtä. Kisoissa kaikki toimi moitteettomasti. Yhdyn varmasti aika monen paikalla olleen mielipiteeseen sanoessani, että rata oli kauneimpia pelaamiani – ellei jopa minun tapauksessani kaunein.

Väylä nro 9 oli henkilökohtainen lempparini. Pitkä par 4 loivaan alamäkeen. Ratahan oli kokonaisuudessaan pitkä, ja lyhyitä väyliä siellä ei juurikaan ollut. Tästä huolimatta rata ei tuntunut mielestäni liian haastavalta ollenkaan. Enkä lyhyitä väyliä olisi kaivannutkaan. Ehkä jonkin vähän tiukemman rännin johonkin väliin olisi voinut laittaa, vähän lisää teknisyyttä. Nyt rata suosi enimmäkseen pituusheittäjää. Mutta rata oli ehjä kokonaisuus, ja oli jälleen kerran ilo saada pelata uusissa maisemissa – vieläpä noin mieleenpainuvissa. Konopisteen kisat ovat ehdottomasti listallani ensi vuonnakin, mikäli sellaiset järjestetään

Mitä taas tulee omaan suoritukseen menneessä kisassa, niin hirveästi ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäinen kierros oli ihan hyvä. Puttailu oli hiukan arkaa josta tuloskorttiin ropsahteli jokunen ylimääräinen heitto. Draivaaminen oli rentoa ja pääosin heitot olivatkin siellä minne ne oli tarkoitettu. Kierroksen jälkeen pelaamisesta oli hyvä fiilis ja sijoituskin oli tässä vaiheessa mukiinmenevä 2.

Toinen kierroskin alkoi ihan mukavasti, vaikkakin jo alussakin heitoissa oli pientä lipsahtelun makua. Virheet kuitenkin onnistuttiin paikkailemaan lähipelillä. Valitettavasti kierroksen puolenvälin paikkeilla aloin olla todellisissa ongelmissa peli ei kulkenut sitten niin yhtään. Ja vaikka tuloskorttiin laskettiin vain heiton huonompi tulos kuin ensimmäisenä päivänä, se fiilis joka pelaamisen tasosta jäi oli jotain ihan muuta kuin starttipäivänä.

Kolmas ja samalla viimeinen kierros saatiin kuitenkin aloittaa kärkikortissa, joka tietysti aina on mukavaa, ja yksi tavoitteista jokaisessa kisassa. Valitettavasti kolmas kierros noudatti samaa kaavaa kuin edellinen, sillä erotuksella että peli oli entistäkin enemmän hukassa ja tuloskorttiin ropsahteli roimasti isommat numerot. Loppusijoitus jaettu neljäs ei ihan vastannut odotuksiani. Taas toisaalta kuluneen talven huomioon ottaen, yritän olla kuitenkin armollinen itseäni kohtaan näin alku kaudesta. Vielä ehtii päästä vauhtiin. Joka tapauksessa kuluneesta kisaviikonlopusta jäi huikeen hyvät fiilikset päällimmäiseksi mieleen. Ja hymyssä suin jatketaan etiäppäin kohti seuraavia kisoja.

Konopiste Open 2015, väylä #18

Kisakalenteri näyttää aika kiireiseltä nyt alkukaudesta. Porin jälkeen ollaankin jo heti perään Helsingissä. Mutta odotan innolla kaikkia tulevia kisoja! On tää vaan niin hieno laji – joku jo mainitsikin kuinka hienoa on kuulua tähän kansainväliseen frisbeeperheeseen – näin juuri! Kaikki vanhat ja uudet ystävät, tutut ja tutustumatta olevat radat jotka tuolla odottaa, kisojen jännittävä fiilis, kesäiltojen treenisessiot… Taidankin kaivaa putterit bägistä ja mennä vähän tohon pihalle treenaileen NYT HETI.

Meitsi kuittaa tältä erää tähän.

-Hansku-

---

1 kommenttia: