Amsterdam Open 2015 ja kauden lopun fiiliksiä

Kauden viimeinen Euro Tourin osakilpailu pelailtiin Amsterdamissa, Sloterparkissa. Itse lähdin kisaan aika lailla jännittyneissä tunnelmissa. Kaiken kaikkiaan tämä kausi on ollut minulle enemmän kuin haastava. Viime syksyn selkävamman parantelu muodostuikin huomattavasti odotettua pidemmäksi prosessiksi. Lisäksi kauteen on mahtunut jos jonkinnäköistä muutakin vastoinkäymistä. Tästä johtuen tänä kesänä heittelyn suhteen lähdettiinkin sitten aika nollista. On ollut todella turhauttavaa kisata samalla tietäen ettei heitto ole siinä tilassa kuin kuuluisi olla. Mutta palatakseni takaisin nykyhetkeen; jo jonkin aikaa treeneillä heitto oli kulkenut hyvin, ja puttaaminen oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Oman osaamisen suhteen itseluottamus oli taas palautumassa. Tästä syystä lähdin Amsterdam Openiin suurin odotuksin. Tiesin että minulla olisi kaikki mahdollisuudet voittaa kisa, siitäkin huolimatta että vastassa olisi useampikin kovan luokan pelaaja. Yritin kuitenkin suhtautua niin etten ottaisi liikaa paineita asiasta, vaikkakin toki takaraivossa oli ajatus, että nyt olisi aika lailla viimeinen tilaisuus tälle kaudelle näyttää missä mennään.

Ensimmäinen kierros kisasta sujui muuten kohtuu hyvin, mutta jostakin syystä puttaaminen tuntui todella oudolta. Luvattoman monta puttia lipsahti missatuksi, josta johtuen tulos +8. Rataan nähden se ei ollut kuitenkaan katastrofi. Vaikken suoritukseeni tyytyväinen ollutkaan, olin kuitenkin sijalla kaksi. Vain kolme heittoa johtopaikasta.

Toiselle kierrokselle lähdin avoimin mielin. Tiesin että pystyisin parempaan, ja heti alusta alkaen peli kulkikin todella tasaisesti ja varman oloisesti. Viimeisen väylän todella tiukat ob-rajat vähän kostautuvat, mutta silti pääsin hyvään +3 tulokseen. Kirin eron ykkösenä olevaan Natalieen vain yhteen heittoon.

Sunnuntaiaamuna jännitti kovasti. Kolmas kierros alkoi kuitenkin taas mallikkaasti. Peli kulki samaa tasaista rataa, vaikkakin olo oli hieman epävarmempi kuin ensimmäisenä päivänä. Pidin tiukasti kiinni pelikirjastani ja pelasin omaa peliäni. Ok kierros +5 siivitti minut kärkeen, Natalien jäädessä minusta viisi heittoa perään. Edessä oli enää yhdeksän väylän finaali. Finaaliväylien joukkoon oli kuitenkin valikoitu pari radan kinkkisintä väylää joissa oli mahdollisuus ottaa lukua. Tästä syystä lähdin pelaamaan ihan samoista lähtökohdista kuin siihenkin asti. Keskittyen joka heittoon 100%:sti  ja muuttamatta mitään pelikirjassani. Kierroksesta oli enää kaksi viimeistä väylää jäljellä ja tilanne oli hyväkseni 7 heittoa. Viimeisten väylien pitkähköksi jääneet putitkin pystyin siis pelaamaan layuppaamalla. Kun nostin viimeisellä väylällä voittoputtini koriin fiilis oli aikasta huikaiseva. Olin saavuttanut sen mitä lähdin hakemaankin.

Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen kisojen kulkuun. Mielestäni tämä oli peliurani mallikkain suoritus. Jotenkin koko kisan ajan tiesin tasan tarkkaan mitä minun on tehtävä ja heittäminen tuntui helpolta. Edes jännitys ei vaikuttanut heittoihini – ei ainakaan huonolla tavalla. Ja parastahan kaikessa on se, että sain kammettua itseni tähän pisteeseen vielä tälle vuotta! Tämä kausi on ollut niin monella tapaa haastava ja kasvattava kokemus. Mutta kaikellahan on tarkoituksensa. Ensi kauteen lähden henkisesti vahvempana ja motivoituneempana kuin koskaan! Tälle kautta pelaan vielä ainakin marraskuussa Kroatiassa Drava Foresterin, sen jälkeen talvi pyhitetään kovalle treenille. Ensi kauteen sitten päästään heti alusta asti mukaan pelikunnossa.

Hyvissä fiiliksissä ja hymyssä suin tämä tyttö siis jatkaa heittelyjä tästä eteenpäin! Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä kaikille. Radoilla tavataan!

-Hansku-

---

2 kommenttia: