Maraton osa 2

Västerby B-bana

Ennen tätä lauantain ”pääruokaa” käytiin Tammisaaressa tankkaamassa pizzaa ja kebabia eli kebua. Sit ei muuta kun mahat täynnä tolkuttomaan tuuleen. Alusta alkaen oli selvää että tämä on se Goljatti jota tänne on tultu kaatamaan. Ei muuta kun poolit kasaan ja kentturalle. Ite alotettiin kolmosväylältä -helppo par. Päätettiin suunnata ykköselle muitten perään ja skipata sit kakkosen jälkeen neloselle. Pitkä ykkönen ottaa kyllä luulot pois – fgr.fi ratakarttaan nähden mittaa on jopa lisää ja par5 taulussa. Saa siis draivata kutakuinkin tosissaan kolmesti ennenkö alkaa sovittelemaan lähäreitä futishallin takakulmalta lähtevään metsäaukkoon. Kolmannella heitolla sydän vähän hypähti, luottokiekko S-PD kimpoili hetken hallin katolla, mutta näin onneksi että vauhtia on tarpeeksi tippua alas sieltä – huoahdus. Yhden kanssapelaajan kiekon katto saikin saaliikseen. Varmaa lähestymistä ja +1 korttiin. Tälläsella väylällä täytyy olla tulokseen tyytyväinen.

Kakkosella ei ihmeitä, hieman ponnetonta tekemistä, nelonen korttiin. Nelosella sitten: tämä väylä täytyy nähdä livenä. Hitto kun noi kuvat ei kerro syvyydestä tai korkeuseroista oikein mitään. Kallion päälle siis heitetään ja reunassa on vielä OB josta pääsee dropparille jos hölmöilee. Itse avasin kallion päälle, kiekko kimpoili näkokentän ulottumattomiin, pakko lähteä tarkistamaan.

Lopulta selvisi että täpärästi sisällä. Siitä lähäriä matkaan, ja toista perään, hyvin jäi korille, ei siis tarvinnut puttailla. Seuraavasta suoraa pilliä alas, feidailin rankasti oikealle josta räpiköin neloseen. Ihan hyvin ”seivattu” bogiin kumminkin. Seuraavalla kyllä jäätävä avauspaikka: ylös ja oikealle pitäisi saada, pienestä aukosta jossa on vielä kattokin aika matalalla. Fore selvitti silti tiensä ihan hyvin matkaan. Jatkoheitto ok mutta liian suora, lähäri hieman kauas, ja tietysti putti rautoihin. Porukalla sovittiin että enää ei puttihölmöillä. Seiskalla sitten taas suora alamäki lammen rantaan. Mm. Heinonen pisteli tässä Ekenäs Energi Open 2009 videolla niin upeeta putteriheittoa että pakko oli lähteä samalla ajatuksella liikkeelle. No, ajatukseksi jäi, feidit vasuriin, josta korin alle, helppo par. Kasi olikin viikkoja etukäteen pelätty elämäni ensimmäinen (tarkoituksellinen) vedenylitys. Sitä varten meinasin hommata jo kelluvan kiekon, mutta maltoin mieleni sillä en usko että usein olisi käyttöä sille. Sen sijaan kaivoin kaapista isännättömän löytökiekon josta ei olisi harmia vaikka uppoaisi. Überhakattu D-TD flippasi isosta hyseristä flätiksi ja selvisi ongelmitta viivasuoraan rannalle. Jotain tyhmää siinä tais silti käydä kun nelosen keräsin muistaakseni.

Ysi olikin ehkä viikonlopun surkuhupaisin hetki. Keskityin varmaan liikaa evääksi jääneen kakkoskebabin syömiseen kun Perushuonon putteridraivin ja ponnettoman lähärin jälkeen tarvin neljä puttia ennenkuin kiekko oli häkissä. Neljä. Aina vaan rollas riittävän kauas ja vielä kerta alarautaan. Ajattelin syödä kebabin pois ja alkaa pelaamaan kun tultiin kympille. Toi kymppihän on kans sellanen väylä että kannattaa ajaa vaikka Lapista asti kattomaan. Hiton korkeelta avoimen OB-kaavioon.

Raivokas tuuli teki kyllä pelistä jännää, kun kavereitten kiekot feidas varmaan 50 metriä vasuriin, ei kuitenkaan OB:lle asti. Päätin pistää Frenzyn annukkana matkaan ja antaa sen suoristaa. Hieman liikaa annukkaa ja feidi tuli tooosi myöhään. Oikealla oltiin, ja kutakuinkin OB-viivan tuntumassa. Pelto oli ajettu vain keskeltä ja olin jo jossain määrin varma että nyt hukkui sitten eka kiekko täällä. Edellispooli antoi kuitenkin sen verta hyvät koordinaatit että ei tullut vajetta bägiin. Sen sijaan +1 tulokseen ja dropparille – nimittäin ratkaisevat kolme metriä OBlla oltiin. Dropparilta on vielä aika kivasti matkaa, ajattelin että seiftaan ”mantereen” reunaan ja jatkan siitä. Mitä vielä, MD2 epäpuhtaasti kädestä ja tuuli flippas sen suoraan oikeelle OB:lle. Ikinä lähteny noin rumasti lapasesti, oli tuulta tai ei. Neljä vuottako tätä olikin taas harjoteltu? Uutta matkaan, sen jälkeen mantereelta saareen ja OBlle asti (tietysti!) ja metrin verran viivasta sisällä putista ei jaksanut tässä tuulessa edes haaveilla. Juureen vaan ja nosto koriin ja kasia korttiin. (sis. 3x OB) Koska täältä pääsee pois?

Tii on siis tuolla kalliolla keskellä kuvaa. Vähän v–n kaukana.

Avoimella suoraan mereltä puhaltanut tuuli oli kyllä sellasta että mitkään sanat ei sitä riitä kuvaamaan. Voisin jauhaa siitä vaikka kuinka eikä sitä voi tajuta ellei ollut siellä. Ihan siellä seisoskelu oli jo riittävän epämiellyttävää, saati että jotain kiekkoja pitäis heitellä. Kaks seuraavaa pelasinkin perustylsästi bogiin. Ei vaan viittiny yrittää mitään ihmeellistä tossa tuulessa. Sitten suunnattiin takas metsäisempään maastoon. Seuraavalta pysty pelastamaan huonosta avauksesta huolimatta fore-FDllä (just toi huonosta asennosta foretettu FD pelastanut monta väylää) paariin, ja alkoi taas peli maistua. Aiemmat 9.-13. väylät en ollutkaan honoreilla vaan vikana avasin, eli selkeästi alipelaamista. 14:lla sen sijaan pari tiukkaa tykitystä S-PD:llä ja oltiin jo paikoilla josta hyvä lähäri toisi paariputille näinkin pitkällä ja haastavalla par4:lla. Heitinkö sitten kuitenkin laiskan, ja putti ei niin kaukaa osunut. Silti isot draivit jätti hyvän maun suuhun. Seuraavalla hieman epäonnista rimpuilua puiden seassa ja muutenkin pöljää peliä. 16:lla aika huonoja heittoja, paitsi putti (mulle) suht kaukaa sisulla sisään. Päätin etten puttaa enää huonosti, herättelin itseäni pitkän pelipäivän päätteeksi. Ketjujen kilahtaessa tuntukin niinkun olisin voittanut jotain. Voitinkin: puttisekoilevan itseni.

17 on myös sellanen väylä että käykää ihmeessä pelaamassa tää vaikka kauempaa, melko uniikki viritys. OBt vasemmalla, oikealla, ja korin ympärillä n. 20cm korkea verkkoaita. Ei toivoakaan että viitsisin yrittää birkkua ja keräillä itseäni OBlta sen jälkeen. Paariin ei sen sijaan tarvinu nähdä vaivaa, iisi piisi. Vikalla huonohko avaus mutta loistava putterilähäri ja eipä tarvinnu lauantain vikaa heittoa paljoo puttailla. Lopputulos +18 eli joka väylältä keskimäärin bogi. Ei birkkuja. On kyllä jäätävä rata, ja pakko pelata uudestaan joskus (ei myrskytuulella).

Pajuniitty

Sunnuntain aikataulusta olisi tullut liian tiukka, joten päätettiin skipata Karjaa, ja ajaa suoraan Vihtiin. Ajatuksella: Pajuniityssä ensin vähän kohdistusammuntoja ja sitten sunnuntain pääruoalle Nummelanharjuun. Pajuniittyhän on siis Jokelamaisen helppo rata (itseasiassa varmaan vielä helpompi koska ei ole edes sitä yhtä metsikköä ja sitä isoa alamäkeä mitä Jokelassa). Pyörivä puuskatuuli teki silti pelaamisesta ihan tarpeeksi jännää. Periaatteessa jokaiselta pitäisi hakea ja useimmiten saadakin se kakkonen. Tuulessa silti avaukset oli niin kaukana ettei edes hyvä puttaaja pistäisi niitä automaatilla sisään. Hyssenä kun heitti, tuuli vei kymmeniä metrejä sivuun, vaikea arvioida ennakko oikein. Kolmosella olis ollu tarjolla kakkonen, mut ei mulle (oksatkin edessä ja seliseli). Vitosellako rämmin jopa bogiin koska intoilin liikaa lähärin tehoissa, morjesta pöytään. Kutosella sitten loistava avaus ja huonokin puttaaja pisti birkkua korttiin. Seiskalla tai kasilla toinen birkku ja oltiin jo yksi alle. Vikalla sitten perustyhmää: kakkosheitto puttietäisyydellä, mutta päätin sitten paljastaa Voodoon pohjan tuulelle ja helileijjaa oltiinkin putinkantamattomissa. Nelosta siitä naamaan ja par-tulokseen, töttöröö. Ei merkintöjä aikakirjoihin.

Nummelanharju

Päätettiin että ei ole aikaa eikä välttis energiaa pelata enää täyspitkää Rajamäkeä taikka Hyvinkäätä, joten Harju saisi toimia finaalinäyttämönä. Olin varmistanut turneen voiton jo aiemmilla radoilla, mutta kakkossijassa oli kiinni ainakin kolme tai neljä pelaajaa. Pistettiin poolit tulosjärjestykseen ja lähdettiin radalle. Ekalta kakkonen, hyvällä putilla. Tokalta kakkonen, loistavalla draivilla, ja hyvällä putilla. Tässähän alkaa kaava muodostumaan… Kolmosella aika pitkä odottelu, mutta ei peli siihen seonnut. Näyttävä foretus juuri sweet spottiin. Lähäriä FD:llä kohti koria, oli jopa menossa korille mutta joku oksa pilasi sen idean. Birkkuputtia saattoi silti kokeilla, tosin liian kaukaa. Par maistui silti, oltiin vielä yksi alle. Nelosella koitin suoraa draivia FD:llä, mutta puuosuma heitti oikealle karheikkoon. Perinteinen seivausfore FD:llä teki taas tehtävänsä ja oltiin väylällä takaisin, ihan hyvissä asemissa. Noin 20 metristä Voodoo spinniputilla matkaan, pientä annukkaa alkuun, ja peijakas suoristi keskelle ketjuja! Harvoin on paariputti sykähdyttänyt noin!

5 & 6 tasaista peliä, tiesin tasan mihin pystyin (par ei ongelma, birkkua ei kannata tavoitella koska vaatii itseltä uroteon) enkä tehnyt virheitä. Kasilla vasta tuli eka laiskuusvirhe lähestymisessä. Löperö draivi feidasi metsään ja yhtä löperö lähäri jätti niin kauas että putti olisi kokeilu. Koska korin takana on pudotus, ainoa oikea vaihtoehto oli taipua bogiin ja nepata vaan korin alle. Ysillä ei ongelmia, perusdraivi ja lähäri metriin. Etuysi siis par-tulokseen, mahtavaa. Ekalla kerralla täällä olin varmaan jo +10 vauhdissa.

Kiekkoa maisemaan vaan täysillä! Kori kiekosta sormenleveyden vasemmalle, kuopan pohjalla.

Toinen viikonlopun etukäteen hehkutetuista ja pelätyistä hetkistä, kympin avaus. Reilu kakssataa, korkeuseroa aikaperkeleesti ja kiekkoja nielevä kivikasa-OB oikealla. Nam nam. Päästettiin yksi pooli edelle että voidaan katsoa vähän ilmatilan tuuliolosuhteita ja kerätä omaa rohkeutta. Päätin lopulta laskea ylivakaan kiekon varaan. P-PD2 about täysillä matkaan, pienessä annukassa. Leijas pitkään oikealle, mutta tiesin että tilaa on ja kiekko palauttaa varmasti. Oikein tiedetty! Ei silti kaukana kivikasasta mutta kaikki lasketaan.

Great success! Himppasen lähellä kyllä OB-tikkuja…

Siitäpä MD2 hyssenä korille ja birkkua ei tarvinnut edes putata. Voittajafiilis. Seuraavalla foretus näytti jäävän lyhyeksi, mutta paikanpäällä näki että huoletta voi kokeilla. Eleettömästi hysseputti Voodoolla sisään. No perkele! 12 väylällä just sopiva pikku hysse PD:llä. Semikauas, ja puun taakse jäi, mut voihan näitä kokeilla… sisään! Ekalla kerralla täällä ei toiminu juuri mikään, tänään täällä toimii kaikki! Takaysin kolme ekaa, kolme alle. Näin sitä pitää. Seuraavalla takaysin eka hölmöys, lähäri olis ollu hyssellä hieman vaikea, forella FD:lle oli suora mutta kapea puuväli. Liian hienoa yritin ja puuhun napsahti. Toka yritys lötkö-Maniacilla sitten juureen, ei tarvinu puttia. 14 on ehkä Harjun vaikein. Pitkä ja noin 180 asteen mutka oikealle. Avaus napsui juuri senttien verran puuhun jonka ohitettuaan olisi ollut loistava. Olisi. Lisää hieman epäonnistuneita ”1-kesää pelaavan” heittoja, ja tuplabogia korttiin. Silti 2 parempi kuin se 8 minkä otin tästä ekalla kerralla.

Viidellätoista leijatin putteriforen puuhun. Toinen kerta elämässä kun kiekko jäi oksistoon. Kivitin kiekon alas ja otin lien suoraan alapuolelta. Otin myös rankun kun keskustelun jälkeen päädyttiin siihen (myöhemmin tarkistettu että 2m-sääntö voimassa vain jos TD erikseen määrää). Nelosta korttiin, ei uponnu puttikaan. Pöh. Aika nostaa tasoa loppukiessille jos meinaa ettei kaikki tehty työ sula hukkaan. 16 on myös mielenkiintoinen avaus, hitolliseen ylämäkeen. FD varmasti mäen päälle, pituuttahan siinä ei suuremmin tule. Forella jatkoa mutta jäi silti lähärillekin töitä. Juureen ja nosto mukiin. 17 on myös hauska hyssettää ellei pelkää tietä oikealla. Höpö höpö, ajattelin, pikkutarkka hysse PDllä on kuitenkin se heitto jonka heittää vaikka unissaan. Juuri mutkaan osuin, mutta jotain oli tiellä jossain kun kiekko ei jatkanut alas asti. (siis vasemmalle alas, ei sinne tielle oikealle) Lähäri metriin ja sillä sipuli. Vika on vähän sellanen väylä taas mulle että en tiiä mitä pitäis tehdä että birkkupaikoille pääsis. Opetella joku hiton pitkä hysseflippi? Kasvattaa foren rangea jotain 20m? Fore on varmempi, joten lähdin siis täysillä liikkeelle, mutta ei se jaksanut kuopan yli asti. Hyvät skipit vei silti PDn kohtuu pitkälle, ja paineettomille lähestymispaikoille. Lähäriä peliin ja viikonlopun viimeinen 2m putti sisään.

Lillmärssanissa mietityttää…

Mahtava kierros siis (+1 kun vähennettiin väärin otettu rankku), ja uskoakseni elämäni parasta frisbeegolfia. Rata on vaikea, mutta silti en ottanut kuin yhden tuplabogin, kolme bogia ja tein neljä birkkua. Kahden rundin +2 tuloksella (jos nyt kuvitellaan että olisin pelannut toisen kierroksen myöskin +1, ei ehkä hirveen todennäköistä) olisi päässyt esim. Amatööritourilla hyvinkin ylös tuloslistoilla. Mikä hommassa siis toimi? Se mistä puhuin aiemmin, eli väylän analysointi oikein ja tietäminen mihin pystyy. Silloin kun on mahdollista, yritä sitä birkkua (esim. kakkosella suorahko hysse korille, sopivasti mun rangen sisällä). Silloin kun avaus mukille vaatii jotain mikä on epätodennäköistä onnistua, pelaa helppo par etsimällä sweet spot josta hyvä jatkaa seuraavalla (esim. vaikka vitosen avaus). Kontrolli piti hyvin (osuinkohan n. kolmeen-neljään puuhun koko kiessillä) ja peli-ilo säilyi (sai positiivisen flown aikaan kun näki että tulosta tulee). Tästä onnistumisesta pitää ammentaa jatkossa, ja pelata samalla tavalla.

Ruutulipulla

Loppulukemat: 3 päivää (oikeastaan vajaa 2 vrk sillä pe aloitettiin n. seitsemältä ja su lopetettiin viiden maissa), 7 rataa, 95 väylää, par 301, tulos 343. Keskiarvolla +0,44 per väylä. Muut kuin Nummelanharju luultavasti omaa tasoa huonommin,  (etenkin Västerbyn +18, mut se onkin todella pro-rata) mutta loppupeleissä ei niin kovin huonosti, jos ottaa huomioon aiemmin tuntemattomat radat. Meille perusharrastajillehan tämä on todellakin ”Maraton” mutta tulin tässä kirjoitellessa ajatelleeksi että ei tämä nyt niin ihan hirveästi heittoja ole, eikö jossain isommassa 4-päivän kilpailussa aleta puhumaan about samoista par-luvuista? Siinä mielessä pystyy vertaamaan että mitä noi ”isojen poikien” kisat vaatii fyysisesti ja etenkin mentaalisesti että on iskussa koko kisojen ajan. Vaikka ehkei ne valvokaan yhteen-kolmeen ja grillaile ja sauno – ainakaan joka ilta. 😉

Järjestelyt oli vimosen päälle. Mm. ratakartat kaikki yhdessä vihkossa.

Maratonin ideoijalle ja TD:lle erittäin iso kiitos, hienointa mitä oon lajin parissa päässyt tekemään. Pelaamisen ulkopuolella myös jälkipelit oli hyviä, kiekkovertailut ja muut friba-shaibanjauhamiset korvaamattomia. Ens vuonna ehkä vielä isommin, mutta siitä vielä hys-hys…

t. MikkoS

---

---

4 kommenttia: