Hanko-Hyvinkää frisbeegolfmaraton
Hienoin viikonloppu friban parissa, hands down. Kyseessä siis aiemmin mainitsemani, kaverin organisoima kaveriporukan fribatapahtuma Hanko-Hyvinkää -frisbeegolfmaraton. Ja vielä sokerina pohjalla ehkä paras kierros mitä tähän asti olen ikinä pelannut. Mutta aletaanpa alusta:
Starttiviivalla
Suunnitelma oli siis kunnianhimoinen: 3 päivää, 10 rataa. Väyliä 146. Etenkin kun perjantai jäi puolikkaaksi työpäivän vuoksi, tulisi tuohon määrään kiriminen tarkoittamaan melkoista kiirettä. Päivämäärästä päätettyä psyykkaaminen ja uho kasvoi tapahtuman facebook-sivuilla päivä päivältä mitä lähemmäksi starttia tultiin. Myös sääennusteet näyttivät aina vain surkeammilta. Toden totta, sekunnilleen samaan aikaan kun jäin Leppävaarassa junasta vaihtaakseni autokyytiin, alkoi sade. Matkalla kohti Hankoa tulikin vettä tuulilasin täydeltä. Oltiin silti päätetty että kierrokset pelataan, säässä kuin säässä. Kuin ihmeen kaupalla, Tammisaaren kohdalla taivas alkoi seljetä ja maasto näytti kuivalta.
Lillmärssanissa jopa aurinko näyttäytyi. Tänne on pakko palata pelaamaan tuo biitsiväylä.
Lillmärssan A-rata
Ensimmäinen koitos. Poolit arvontaan ja radalle. Kunnon lämmittelyn puutteessa alku ei ollut mitenkään mieliinpainuvaa. Paaria ja bogia. Nelosella sitten loistava avaus, S-FD noin 60% tehoilla kummun yli suorana viivana. Puttiin jäi silti varmaan 20m, eli ei toivoakaan. Tämän jälkeen kokoonnuttiin keskustelemaan OB-alueesta joka oli hieman epäselvä, jonka jälkeen vitoselle samassa kasassa. Kori puuttui mutta päätettiin pelata silti. Naurettavan huonolla foredraivilla 15m päähän puskaan, johon tuli kaksi muutakin kaveria seuraksi. Varmaan viikonlopun huvittavin lie (tsekkaa kuva).
Otinko kutosen siitä lopulta, hieman meni sketsiksi. Seuraavalla oli CTP-kisa. Avasin birkkupaikoille (ja otinkin siitä kakkosen) mutta en ollut ihan lähimpänä. Lähimmäksi avannut taisi jäädä kaikki 2 senttiä viidestä metristä joka oli CTP:n alarajana.
Suunta on hyvä, mutta jotain oksia sattui tielle. Ei donitsia, mutta ensimmäinen kakkonen kyllä.
Seuraavalla myös hieman huumoria avauksessa. PD2 forella lähtikin yllättäen suoraan, ja iskeytyi B-radan tiin ja kallion väliin. Disc below playing surface -perusteilla jatkoin tiiltä, lähestyin maailman pehmeimmällä R-pro Maniacilla pariin metriin ja paariin kumminkin alun fiaskon jälkeen. Seuraavilla väylillä alkoi vettä tihuuttaa ja hyttysiä oli välistä niin että meinasi järki lähteä. Ei mitään erityistä, kohtuullisia avauksia ja lähäreitä, umpisurkeita putteja. Mein Kampf -väylällä rymysin turhaan metsässä, kunnes sisuunnuin ja pistin neljännen heiton forella alarautaan jostain 40 metristä. Seuraavalla perushuono putteriavaus joka selvitti alun puut mutta feidasi kovasti vasuriin. Markkeri maahan ja putteri käteen. Katse korille ja tuli ihan v*n outo olo – olen ollut täällä aiemmin. Deja vu. Mä tiesin että seuraavaksi lähestyn laiskasti ja putteri osuu koria reunustaviin tukkeihin. Mä tiesin sen. Miksi siis tein just niin? Luoja tietää. Onneksi puttasin siitä sisään niin toi hämärän rajamailla -trippailu ei vienyt turhaa pistettä siitä. Weird shit.
Vikalle luupille siitä. Pelattiin eka väärään koriin, ja muutenkin laiskasti, ottikohan kaikki vähintään bogin siitä helpolta väylältä. Vesisade jatkui. Onneksi oli sateenvarjo, mutta kaverit alko oleen aika märkiä. Seuraavalla oli tosi makee korin paikka, oikeelle kääntyvä kallion kierto ja kori bunkkerissa. Avaus surkea, mutta jatkofore siitä sijoittui hyvin, tosin bunkkerin ulkopuolelle. Putti sisään ja hyvä mieli. Sitten tultiinkin puistoon yhtäkkiä! Mieluisa yllätys, ja lisää foretusta. Päivän paras fore ja oli birkkupaikoilla. Varmaan 90% Suomen fribaajista olis putannu sisään siitä, mut mulle ei maistunut. Hohhoijaa. Seuraava oli yllättävän vaikea, oli hankala hahmottaa korin paikkaa. Matkaa ja esteitä olikin siinä määrin että vitosen siitä taisin keräillä. Tokavikalla avaus jyrkänteen päästä alas, mietin jo että kunka hitossa kiekkoa enää löytyykään… mutta siellähän se pötkötti mättäällä. Puita linjalla, olisiko ollut parempi lähestyä forella – olisi, sillä rystylähäri feidasi liikaa vasuriin. Tämänhetkinen puttitilannehan on se että jostain 4 metristä vasta on varma, ja lähdin jo lielle sillä ajatuksella että ”varmaan meni liian kauas, en saa sisään”. Tolla ajatuksellahan se putti olikin jo tuhrittu, nelosta siitä. Hieman väsyksissä ja märkänä (vaikka kaverit oli 5x märempiä kun ei omanneet varjoja) vikalle väylälle.
Chaos between a rock and a hard place…
Ennen kierrosta teroitin kaikille että muistakaa syödä, kettumaista pelata pitkiä kierroksia väsyneenä märkänä ja verensokerit alhaalla. Sitten olin itse tehnyt juuri niin. Vikahan on suoraa viivaa alamäkeen, reilu 100m. Paperilla lajin helpoin väylä, mutta kuten kaikki tietää, todellisuudessa vaikein. Edellinen pooli oli jo lopetettuaan ajanut auton reiluna kerhona väylän päätän ja tuikuttivat sieltä pitkillä valoilla silmiin. Kiitti jätkät. Rymysin siinä väylät molempien puolien metsiköt, ja lopuksi lähestyin outtiin – mahtava lopetus kierrokselle. Just toi heitto oli sellanen olo et ”oonkohan mä tehny tätä joskus aikasemmin kertaakaan”, miten voi olla niin vaikeeta? No, outista korin alle ja nosto, näillä fiiliksillä rupee enää puttailemaan. Seiskaa korttiin ja märät pelaajat autoon. Voitin radan silti, mutta olis pitäny kyllä jonkun iskeä lopussa ja mennä ohi niin olis opettanu enemmän.
Täktom
Tavattiin kolmas autollinen pelaajia ”lähiliikuntapaikan” radalla jossa oli ’ilmeisesti’ 6 väylää 3 koriin. Luulin jo hetken että järjen valo olisi voittanut ja oltais lähdetty hittoon sieltä (kello oli 22:30, aika tarkkaan auringonlasku, pilvistä ja satoi vettä). No mutta ei tietenkään, kun pelaamaanhan sitä on tultu. Vässykkänä halusin pois kuivaan ja lämpimään, mutta enemmistöpäätöksellä mennään. Hieman kiukustuksissa siitä PD:llä hyssepommi kolmeen metriin, tehkää perässä. Ja kyllähän aika moni tekikin. Rata”karttana” oli siis vain sanalliset opasteet minkälainen väylä kyseessä ja about mistä heitetään. Mentiin siis aika pitkälle fiilispohjalta ja koitettiin kehittää sellaiset väylät niihin kolmeen koriin mitkä vastaa kuvauksia. Helppojahan ne oli kun mitkä. Pimeässä silti suht haasteellista heittää, saati löytää ne kiekot. Aika hyvin niitä birkkuja oli tarjolla ja mokatuista avauksistakin pääsi vielä paariin. -2 taisi olla lopputulos, ja voitto kotiin. Peliporukka oli hyvä, ja läpät riittävän huonoja että ei enää harmittanut että pelataan sateessa pimeässä metsässä ledittömillä kiekoilla. Hieman silti sellainen olo että onkohan Hangossa psykiatri tavattavissa lauantai-aamuna??
Kiekkoja satelee.. eikun vettähän se on. Pimeässä metsässä. Hulluja.
Lappohja
Iltahan venyi saunoineen ja makkaroineen n. kolmeen ja herääminen päänsärkyyn jotain 7 tunnin päästä siitä. Loistava idea lähteä pelaamaan lisää. Nesteytys ja lääkkeet hoitivat olon pelikuntoon. Armoton tuuli oli virinnyt ja tiesi että miinukselle on pitkä matka tuntemattomalla radalla. Alkuun vähän seiftiä jotta paariin OBlla käymättä. Seuraava olisi ollut juuri täydellinen mun forelle, just sopivan pitunen ja muotonen. Liian matalana lähti ja eihän siitä mitään tullut, vaikka aurinko näyttäytyikin.
Hallelujaa, aurinkoa! Huono draivi ja lähäri ei siitä kyllä muuksi muuttunut.
Siitä midariforella kohti koria ja eikun pitkäksi pöheikköön ja ei sieltä mitään puttia saanut. Seuraava puolestaan oli mun rystylle kun tilauksesta, just sopiva mitta ja sopivan verran oikealle. Tuulesta välittämättä S-PDtä matkaan ja skippien jälkeen metriin. Tuli hetkeks sellanen olo että osaahan sitä tän sittenkin. Vain hetkeksi. Seuraavalta bogia ei mistään erityisestä syystä, ja vitoselta huono draivi huono lähäri huono putti ainakin bogi vai oliko peräti tupla. Plääh. Kutosella varman päälle, PD2 forelta, varma lähäri ja nosto. Ei yritetä sankaritekoja. Paitsi seuraavalla, en tiedä miten ihmeessä tykitin suoraan oikealle puihin (joku defenssi varmaan että pyyhkiytyy mielestä) ja sieltä oli turha enää yrittää paariin. Nelosta korttiin. Seuraava olis ollu CTP, mutta tossa tuulessa kapee väylä jossa kori kallionyppylän päällä – no chance. Vielä puttihölmöily kaupan päälle ja nelosta taas. Nyt olin jo ihan varma että joku tulee takaa ohi.
Upsi on kameralle liian nopea. Onneks alushousut on sopivasti fokuksessa.
Seuraavaksi alkoikin onneksi taas foretus. Ei mahtava mutta ihan oivallinen avaus – josta taas 90% ikäluokasta olis pistäny birkun sisään. Kolistelin vähän rautoja ja merkkautin kolmosen. Seuraavana tiukka ysikymppinen mutka-oikeelle-par4. Huono foredraivi jäi puskaan. Pöh, totesin ja pistin upsilla metsän yli. Hieman liikaa korista josta ei saanut puttia sisään (90% olis saanu) mutta hyvä par silti. Seuraavaks piti taas heittää vaan suoraan. Putteridraivi selvitti puutunnelin mutta sen jälkeen vasuriin eikä korille. Lähäri silti juureen (kalliolla taas käytössä superlutku R-P1) ja paariin. Loput kolme väylää pääsis tykittämään ihan täysillä. Pieni liukastuminen 12. tiin etureunalta, mutta silti S-PD pääsi ohi kaikista lyhtypylväistä ja kentän yli. Lähäriin jäi silti n. 35m ylämäkeen, oksia tiellä. Jäätyminen ja lähäri ekaan puuhun, ja seuraava kuoppaan. Sieltä ylös korille ja nosto. Luulin että otin tuplan mutta väylä oli onneksi par4. Onneton suoritus silti avausta lukuunottamatta.
Tokavika hieno ”liidätysväylä”, hitot kun täysiä vaan. Seurauksena hauskimmat kotivideot -kamaa, S-PD vikoihin puihin vasemmalla, otti ihme osuman ja lähti leijjaamaan lievästi oikealle josta lopulta feidasi hiekkakentän laitaan. Lie oli siis lopulta loistava, mutta ei ikinä toistettavissa tuo lentolinja. En silti pettänyt, laiska lähäri liian kauas josta mieli jo maassa putille (”ei varmaan mee”) no eihän se mee jos on jo päättäny. Vikalta peruspelillä par. Mun peruspeli on siis hyvä/ihanjees avaus, hyvä lähäri niin lähelle ettei tarvi putata koska jos tarvii putata, on mahkut aika huonot. Birkkuunkin (par3sella) sen avauksen täytyy olla kokolailla 1-2 metrissä jotta on varma. Ei tolla paljoo keulita. Voitto 2 heiton erolla sentään.
Skogby
Seuraava rata oli juurikin uudistettu, mutta onneksi ehkä parhaiten ja selkeiten merkattu missä olen tähän asti pelannut. Joka väylällä väyläopaste ja joka korilta selkeä merkintä ”luontopolkutyyliin” seuraavalle tiille. Täysin ilman ratakarttaa pelattavissa vaikkei olisi ennen käynyt. 2 ekaa väylää perussuorittamista, riittävän hyvä avaus (fore), josta lähäri korin alle ettei tarvi jännittää. Kolmosella sitten putteridraivi hoiti hommansa. Alamäki, järkky vastatuuli ja suora väylä. Ei huolia, vaan kakkosta korttiin. Seuraavalla jäi CTP haaveeksi (kaveri otti siitä pisteet) mutta paarilla edelleen eteenpäin. Vitosella vähän puuosumia ja vaikea jatkopaikka. Par tai bogi en muista miten kävi. Seuraavaksi taas foretusta, täydellinen avaus, mutta mun puttitaidoilla olis pitäny olla näköjään vielä parempi. Kokeilu kaukaa ei menny ja sit vielä paukutin alarautaa kolmannella. Täydellinen opetus miten sössitään birkkupaikoilta nelonen, hurraa.
Kuva ei liity tapaukseen. (Västerbyn #11, siitä lisää ensi kerralla…)
Seuraava oli taas ihmeen vaikeaa vaikka avaus oli hyvä. Vähän yläoksiin osumista lähärissä ja vitonenhan sieltä lopulta tuli (korotettuun koriin ei viittiny kokeilla kaukaa). Paaria tuupattiin menemään jatkossakin. Seuraava perushelppo josta olis automaattibirkku ellei söhlis liikaa vasemmalle. Seuraava pitkä alamäki myötätuuleen oli ihan jees liidätellä FDtä taas. Birkkupaikka, putit rautoihin. Sama tarina seuraavalla. Nää putit, huh huh. En tajua mikä siinä on, piti vaan yrittää mukautua. Loppuun taas ”helppo” väylä, lyhyt suora puutunneli, paariin räpiköitiin siitä. Lopussa pääs vähän avaamaan paikkoja, eli isoo avausta. Lähäri vähän pitkäksi (saankohan sisään) mutta tällä kertaa putti ei pettänyt. Ihan jees yhteistulos mutta parit hölmöilyt pois ja putit sisään olis ollu varmaan -5 tai jotain.
Ensi kerralla kerron hienoimmasta ja vaikeimmasta radasta mitä olen tähän asti pelannut. Västerby B-bana.
(to be continued…)
0 kommenttia:
Jätä kommentti