Even Steven ja karvas Karvis

A.A. (eli aktiivinen aloittelija) suuntasi talvitauolle vielä yhden viimeisen kisan kautta. Hyvinkään karvalakkisarjan osakilpailusta sai lisää hyvää kokemusta tulevia kisoja varten, ja muutamia pointteja mitä pitää mielessä. Alla räpeltaasi kisoista.

Keinukalliostakin tuttua sakkia pelaajakokousta kuuntelemassa. Mukana mm. Keski-Uudenmaan kuningas…

Homman nimi oli siis Karvalakkisarjan osakilpailu Hyvinkää DGP:ssä lauantaina 19.11.2011. Sää oli sopiva, muutaman asteen plussalla (karvalakkia ei siis välttämättä olisi tarvinnut, mutta komealtahan kunnon karvareuhka näyttää, kuten esimerkiksi TD Topi Toivosen päässä), ja tuulikaan ei juuri haitannut. Ainoastaan radan avoimemmalla keskivaiheilla tuli tuulikin kuvioihin mukaan. Kisat olivat jo lähtökohtaisesti komeat, tänä vuonna avattu 18-väyläinen pro-tason rata ja useammille väylille täysi 4 hengen pooli (yht. 63 pelaajaa). Järjestelytkin olivat jämäkän täsmälliset eikä oikeastaan kummempaa valittamista niistä ole.

Seurueemme Keinukalliosta saapui paikalle jo heti kohta kahdeksan jälkeen, ja kiersimme lähes koko radan lämmitellen: tiipaikoilta muutamia avauksia ja sitten seuraavalle väylälle. Pelisuunnitelma oli tietenkin tehty jo etukäteen, eli minkälaista avausta lähdetään hakemaan ja millä kiekolla. Tässä suunnitelmassa pysyinkin hyvin, vaikka poolikavereilla oli tietenkin omat ratkaisunsa, en lähtenyt imitoimaan heidän heittojaan vaan vain muutamassa tapauksessa esim. vaihdoin pienempää kiekkoa tilalle (#15 midari ellei jopa putteri riittää korille ihan hyvin, kun saa vaan suoran linjan kalibroitua kohdalleen)

Public enemy No. 1: outtia ei tarvita kun puut rankoo ihan tarpeeksi

Poolikavereiksi valikoitui sekalainen seurue joita en aiemmin tuntenut, ja lähdinkin ensisijaisesti pelaamaan radan par-tulosta vastaan. Tiedän että useilla väylillä on ainakin jonkinlaiset mahkut birkkuun ja pienen epäonnistumisenkin jälkeen par on usein vielä pelastettavissa. Tosin selkeästi vaikeammilla, par-4 väylillä (#4 ja #11) jopa bogeyyn olen tyytyväinen. Usealla väylällä myös hallittu fore on varsin pureva ase, ja siten minulle eduksi. Lähtökohdat olivat siis hyvät. Rata on myös monipuolinen ja haastava, ja ehdottomasti kannatan (ellen jopa vaadi) tämäntasoisten kisojen järjestämistä Hyvinkäällä myös kesäaikaan.

Seiskaväylältä lähdettiin liikkeelle ja jo pian oli selvää että poolissa oli käytännössä Lassi Hakulinen (vasta 14v!) ja sitten ”me muut”. Kuten ennakoin, 1. kierros oli enimmäkseen parin jahtaamista ja bogien välttelyä. Perustasaista tuuppaamista siis omalla tasollani, call me Even Steven. Birkkukin oli tavallaan vain ajan kysymys, vaikka ei sinne sekaan mahtunutkaan niitä kuin yksi (#16 juurikin mukille napsahtaneen foren ansiosta). Paremmalla putilla niitä olisi tosin ollut otettavissa pari lisääkin. Myöskään tuplabogia isompaa kalaa ei tullut korttiin, mutta tulos silti tasaisen keskiverto/semihuono +10. Puunrungot tulivat kyllä tutuiksi (mm. yhdellätoista upsilla metsän läpi yrittäessä DD2 repäisi männyn kyljestä lähes kämmenen kokoisen palan kaarnaa, mikä pisti naurattamaan) mutta kertaakaan ei tainnut se pelätty ensimmäinen puu koitua kohtaloksi. Rystypuolen heitoissa kontrolli pysyi hyvin mukana ahkerasti harjoitellun tekniikan ansiosta. Ei ne mitään täydellisiä heittoja silti olleet, mutta valoivat uskoa että nyt ollaan oikealla tiellä tuon draivin suhteen.

Vitosella skippihysse oli ehkä tehokkain ase. Tosin tässä Ville Lapinmäen työnäytteessä taisi olla joku Batman-ohjelmointi, kolmen skipin jälkeen lähes putkeen kiinni??

Toiselle kierrokselle siis jäi lähinnä vain parannettavaa. Ruokatauolla suunnitelmaksi kirkastui jättää ne muutamat tyhmät virheet pois, joilla siitä +10:stä olisi otettavissa ainakin puolet pois. Ongelmana vaan tietysti että yleensä sitä keksii lisää uusia tyhmiä virheitä niiden edellisten tilalle… Toinen +5 ja enemmänkin olisi poistettavissa paremmalla putilla, mutta sitä ei yhden ruokatauon aikana korjata, onneksi siihen on koko talvi aikaa. Tokalla rundilla olinkin sitten ainoa ulkopuolinen muuten täysin LDG poolissa. Alku mentiin kuta kuinkin tasaista, itselle edellistä kierrosta pidempi bogiputki kylläkin, mutta sitten etenkin loppukierroksesta Tomi Korpinen alkoi väläytellä muunmuassa puttiaan. Sitä kelpasi kyllä katsella vierestä, ainoa vaan että vielä kun oma toimisi yhtä hyvin. Lopputuloksena +8, eli käytännössä vähintääkin sama kuin 1. kierroksella, sillä väylät 4 ja 11 oli lyhennetty ainakin yhden heiton verran. Lopputulokset löytyvät täältä.

Yhteenvetona omasta pelistä jäi vähän kaksijakoinen jälkimaku. Tulosta aiempiin Hyvinkään visiitteihin vertaamalla tiesin että olen ihan omalla tasolla, mutta putti oli kyllä niin kuraa että hävettää. Olen ajanut sisään enemmän Feldberg-tyyppistä puttia ja harjoitellessa se onkin alkanut tuottaa tasaista tulosta; ei kovin kaukaa, mutta jostain 6-7 metristä lähes kaikki menevät sisään. Kisapaineiden aikana vaan tekniikka ei pysy kasassa ja alan muistella enemmän vanhaa puttityyliäni, jolloin tuloksena on molempien hybridi jossa ei kummankaan edut toteudu. Rannekin muuttuu keitetyksi makaroniksi. Täytynee laittaa jossain vaiheessa kevättä työnäytettä Pimp my Putt keskusteluun. Jatkossa uusi tyyli on kylmästi paukutettava niin syvälle lihasmuistiin ettei sitä edes ajattele: mini maahan, putteri käteen, katse koriin ja vartalo autopilotille. Ja kakkosta korttiin. Heitetyt birkut ja parit tulivatkin pääasiassa niin että puttiin ei jäänyt jotain kolmea metriä enempää, jolloin ei oikeastaan tarvitse putata, kunhan laittaa vaan sisään.

Toisaalta, draivipelissä ja lähärissä ei kummemmin ollut valittamista. Muutamia työtapaturmia lukuunottamatta, suunta, voima ja valittu kiekko olivat kutakuinkin paikallaan. Pituus yli satametrisillä väylillä ei aina riitä ihan korille asti edes avomaalla, mutta helppoon kolmoseen on niillä tyytyminen. Kehitykselle on siis vielä reilusti varaa, mutta sisäänajetut muutokset (askeleilla rytmitys, katseen kohteessa mahdollisimman pitkään pitäminen, läheltä vartaloa vetäminen, lopussa kiihdyttäminen, tiukka grippi, rento saatto) ovat kyllä oikeaan suuntaan. Suorempaa/alivakaampaa sekä hitaampaa ja kevyempää draiveria kyllä uupuu bägistä. MD2:sta CD:hen on vaan liian pitkä matka. Pointin alennusmyynnistä mukaan tarttuikin CH TL+ ja ennakkoarvostelut myös Discmanian Fairway Driveristä lupaavat myös ko. slottiin sopivaa lättyä. Kevättä odotellessa siis… 

Palkintojenjakoa: naisten sarjan voittaja Kati Järvisalo ja avoimen kolme parasta (Sikanen, Stoor, Iso-Markku)

Puttia lukuunottamatta myös hermopeliin olen tyytyväinen. Etenkin toisen kierroksen alun bogiputki ja siihen johtaneet onnettomat avaukset pistivät kyllä jopa muutaman ärräpään ilmoille, mutta en antanut kiukun levitä koko peliin, vaan pystyin suhtautumaan jokaiseen heittoon yksilönä ja pyrkimään tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista. Eikä se pelaaminen niin vakavaa aina ole, omalle pöljälle virheelle voi joskus jopa nauraa? (esim. lähäri joka osuu 5m päässä puuhun jota ei nähnyt sen 1m päässä olevan puun takaa :D) Järki ja maltti on pidettävä aina mukana, turha aina kalastaa niitä ihmeseivejä umpisurkean avauksen jälkeen. Eihän se lähäri mukille haitaksikaan ole, mutta jos matkalla on riskejä voi miettiä että ottaako silti mieluummin sen nelosen kuin vitosen tai jopa enemmän…

Kalenterissa näkyy vielä yksi kisa tälle vuodelle; seuran omat ledikisat viikonloppuna Keinukalliossa (saa tulla pelaamaan, mutta mitään tämän isompaa mainosta en julkisesti jakoon laita. tarkoituksena ei ole kuitenkaan järjestämällä järjestää mitään isompia karkeloita), jonka jälkeen taidan pitää kiekottoman joulukuun. Ei mitään erityistä syytä (kiekot eivät siis ole lähdössä myyntiin) muuta kuin välillä ottaa vähän etäisyyttä lajiin. Tammikuussa homma kuitenkin alkaa taas uudelleen: Meikun karvis 8.1., Keinarin karvis 29.1. ja sitä rataa. Tavoitteena on olla iskussa heti huhtikuussa kun sulan maan kisoja aletaan virittelemään.

Siihen mennessä puttikin on kunnossa, ja se on lupaus kun se lukee tässä. Talveen mahtuu tuhansia toistoja…

Mitenkäs te, meinasitteko pelata vielä, ja onko toivelista Joulupukille ladattu uusilla kiekoilla?

t. MikkoS

4 kommenttia: