Karvalakkisarjan Keinukallion-osakilpailuun tarvitaan 3 uutta väylää yhdeksän kiinteän väylän lisäksi. Siirrettävät korit saataneen kisaorganisaatiolta lainaan, ja jonkinlaiset tilapäiset tiit tehdään talkoilla, mutta kysymys kuuluu, minne? Muutamia alustavia ajatuksia on jo, mutta kyselläänpä  ehdotuksia suurelta yleisöltäkin; nyt on mahtava tilaisuus vaikuttaa konkreettisesti.

Alueen peruskartta löytyy alta, klikkaa täysikokoiseksi, tallenna koneelle ja sommittele uudet väylät siihen jollain sopivalla ohjelmalla. Julkaise ehdotuksesi FGCK:n Facebook-sivuilla (jaa kuva FGCK:n seinällä), ja parhaat ehdotukset toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Jos tarvitset kartan erikokoisena kuin kuvassa, Keravan Urheilijoiden sivuilla on alkuperäinen versio (googleta ”keinukallio peruskartta”)

Hyvissä ehdotuksissa on otettu huomioon seuraavat seikat:

– kiinteän radan 6. ja 7. väylien väliin olisi suotavaa saada ainakin yksi väylä jota pitkin päästään mäkeä alas muuta kautta kuin normaalia polkua joka on talvella liian liukas käytettäväksi.
– uudet väylät nivoutuvat loogiseksi osaksi rataa, ja mahdollisuuden mukaan siis muodostavat jatkumon eivätkä lisää kohtuuttomasti siirtymämatkaa
– karttaan on merkitty punaisella tällä hetkellä tiedossa olevat ladut alueella. turhaa latujen ylittämistä tulee välttää, ladulla ei luonnollisesti voi pelata. väylät eivät tietenkään myöskään voi leikata toisiaan.
– väylät ovat mielenkiintoisia ja uniikkeja mutta silti pelattavia. täysin avoimia väyliä ilman korkeuseroja tai ~80-metrisiä oikean käden rystyhyserväyliä ei siis tarvita lisää. ainakin yksi oikealle kaartava väylä on plussaa.
– paikan päällä etukäteen scouttaamalla varmistettu väylän toimivuus
– tarkemmat selvennökset väylästä kuvatekstissä

Ehdotuksia otetaan vastaan vuoden 2011 loppuun saakka.

Rohkeasti vaan ehdotuksia ilmaan, mutta ajatuksen kanssa. Ole mukana luomassa Keinukallion Karvishenkeä!

t. MikkoS/FGCK

http://www.youtube.com/watch?v=D6JZnBcyWps

Kieltämättä välillä meinasi nousta kertosäkeen pohdiskeleva kysymys mieleen kun viisissä hengin eilen Keinukallion pimeydessä rymyttiin. Mutta sitten taas kun katseli rohkeesti heitettyjä päälle satakakskymppisiä avauksia vitosella,  arvaamattomilla alivakailla ledikiekoilla, tuli vastaus että onhan tässä ”Helvetisti Järkeä” (Zen Cafe 2001)

Tiedustelupartio Keinukallion huipulla tekemässä mittauksia uusia väyliä varten. Säähän oli mahtava koko päivän, mutta ”odotetaan hei toki pimeetä ennenkö mennään heittään!”

Pakko myöntää että onhan toi ledittely vähän perkeleen hienoa etenkin kunnolla pimeessä (alaväylillä kun pururadan valot häiritsi vähän kiekkojen näkemistä. asiaa helpottaa kyllä jos laittaa ne leditkin päälle ennekö heittää… 😉 ) vaikka joku saattaa vähän ’pimeenä’ tällasta touhua pitääkin. Tosin en mä tiedä oliko niil pimeässä rinnettä juoksijoillakaan otsavalon lisäksi järjen valoa hirveemmin päässä.

Keinari by night. Nelosen korilta näkyy alangonkin valot. Ainakin kun editoi kontrastia tarpeeksi.

Tuloksethan oli yllättävän tasaisia (ks. kuva alla) ja muutamia kutosia lukuunottamatta kokolailla päiväkisojen tuntumassa (ehkei Jonilla niinkään mut itellä ainakin) siitä huolimatta että äkkiväärien kiekkojen kanssa sai olla aika tarkkana sen hyserikulman ja voiman annostelun suhteen. Mitään suurempia katastrofejakaan ei käynyt, mitä nyt yksi avaus meni n. 100m väärään suuntaan ja kerran sammu kiekosta ledit puuhun täysosuman jälkeen. Löytyhän sekin sitten lopulta. Mutta niitä etukäteen pelättyjä feidejä tai flippauksia tasamaalle asti neloselta, vitoselta tai kutoselta ei onneksi tapahtunut. Eikä ne birkutkaan kokonaan kadoksiin jääneet, etenkin Jonin kolmonen kolmosella oli hienoa seurata, etenkin näillä leivisköillä. (Tokalla rundillahan heitettiin parit ’B-tiit’: #1 lähiliikuntapaikan kulmasta seiskan saaren ympäri, #2 ja #7 kukkulan päältä, seiska tietysti par-3 silloin)

Summa summarum: pakko tämä on ottaa uusiksi joskus toiste, etenkin kun korivalot löytyy seuran kalustosta. Ensi kerralla pitää vaan mainostaa isommin että saadaan enempi pelaajia megeen.

Pientä talvitaon poikasta pukkaa, mutta tarkkaile silti FGCKn sivuja. Jo nyt talven aikana tulee tilaisuuksia osallistua toimintaan ja vaikuttaa suoraan. Karvis anyone…?

t. MikkoS / FGCK

FGCK:n aivoriihen ex tempore kutsukilpailu polkaistiin kasaan parissa päivässä (kiitos ideasta kuuluu vapaaherttua Markus L:lle), ja huolimatta siitä että kalenteri vetelee jo marraskuun puoliväliä, oli lauantai 12.11. jälleen frisbeegolfin parissa yksi kauden hienoimpia päiviä. Kausi 2011 ei siis näköjään lopu ollenkaan??

Ideana oli siis pelata kolmen lähiradan kiertue: Keinukallio, Tuusula ja Järvenpää, tässä järjestyksessä. Aurinkoa ei Keinukalliokaan pystynyt tähän vuodenaikaan kehittämään, mutta muuten keli oli mahtava. Tuulettomin päivä kiekkojen kanssa pitkään aikaan. Kotoisesta Keinarista siis aloitettiin, 2 poolia 4 + 4. Tuttu rata ei esittänyt uusia kommervenkkejä, ja tuloksena oli tasaisehkoa peliä. Ensimmäisen radan jälkeen mitään ei ollut vielä ratkaistu.

Kattoka poja! Mää ole lentokone! Jopa Keinarin vitosella oli tyyntä eilen, hyvä lentosää siis.

Keinarista sitten siirryttiin ihan naapurissa sijaitsevaan Tuusula DGP:hen. Kesällähän tällainen 8 hengen megapooli olisi vetänyt koko radan entistäkin enemmän juntturaan, mutta eihän tähän aikaan ratoja kierrä kuin me oikeasti höyrähtäneet. Porukassa tunnelma tiivistyy, ja näin isolla joukolla oli kyllä hauska pelata. Tuusulassa niitä kakkosia alettiinkin haalimaan sitten ihan urakalla, ja kierroksen jälkeen alkoi asetelmat selviämään: ketkä olivat kärkitaistossa ja ketkä epäonniset alkoivat jo päivittämään huuto.net sivujaan kiekkojen myyntiä varten 😉 Ja näiden porukoiden välissä taapersivat tietysti tasaista peruspeliä tuuppaavat (kuten allekirjoittanut).

8:n megapooli + 2 ohittavaa vierasta. Tälläkin väylällä on muuten secret pro pommihyssepaikka!

Kahden radan jälkeen oli pikaisen ruokatauon paikka paikallisessa monikansallisessa pikaruokaravintolassa, ja sitten nokka kohti kiertueen viimeistä ja ratkaisevaa rataa. Järvenpääkään ei ollut kaikille tuttu, mutta siitä huolimatta useimmille kakkosta korttiin kahdelta ekalta väylältä. Kolmonen alkoikin jo haastamaan pelaajia (kuolemankuoppa oikealla), ja birkut ei olleet enää automaattisia. Vitosen draiviarvonta oli kuitenkin näin lehtien pudottua muuttunut hieman helpommaksi, ja useimmat pääsivät oikeasta reunasta matkaan. Olisi itsekin pitänyt mennä sieltä eikä upsilla suoraan: kaksi hankittua birkkua suli tällä väylällä olemattomiin.

Lopulta kasin mäelle kiivettyä ja sieltä ysi alas heiteltyä oli tilinteon hetki. Tilintarkastajan selvitettyä rätingit oli kahden pelaajan vielä palattava tiipaikalle, tasurinhan perinteisesti ratkaisee CTP. Muutamaa hetkeä myöhemmin kiertueen voittajana mäkeä alas asteli Janne ”Jalis” ”Professori X.” Jaalivaara, Lauri P:n joutuessa tyytymään perintöprinssin viittaan. Voittajan kruunu jäi vielä hankkimatta, mutta siihen asti Jannea puhuteltakoon Keski-Uusimaan kuninkaana. Vallankaappausta odotellessa… sanokaa mun sanoneen, ensi vuonna maanviljelijät nousevat kapinaan.

Joni taitaa myös breakdancen? Järvenpään tiimatoilla oli useilla ongelmia liukkauden kanssa.

(yllättäen Järvenpää siis vaikein rata? Keinukalliota kyllä helpottaa meille tuttu rata…)

Kokonaisuutena hemmetin hauska rundi, ja melkein päivän koko valoisa aika siihen menikin. Muutamathan vetivät vielä hämärän noustessa jäähdyttelynä yhden bonusrundin: toiset Keinarissa ja toiset Jokelassa. Neljä rataa siis, ja päivämäärä tosiaan 12.11. onhan se melko hullua? (viime vuonna vikan kerran pelasin lokakuun lopulla) Tästä on PAKKO ottaa vuotuinen perinne, ja ajankohta lienee pakostikin myöhäinen syksy, jotta megapooli ei jymäytä muiden peliä.

Eikä siinä vielä kaikki, pelit jatkuvat jo viikon päästä Hyvinkään karvis-osakilpailussa, jossa sielläkin FGCK:lla on useita edustajia. Radalla tavataan!

t. MikkoS / FGCK

Kauden päättäjäistapahtuma Keinukalliossa, ja jo perinteeksi muodostunut pilvenhajotusoperaatio. Pisti väkisinkin naurattamaan, kun tihkusateisen aamun jälkeen kellon lähestyessä puolta kahtatoista ja auton keulan lähestyessä Keinukalliota, pilvet vaan alkoivat rakoilemaan – taas kerran… Noin nelituntinen tapahtuma saatiinkin vetää läpi kauniin puolipilvisessä, joskin todella tuulisessa säässä.

Parikymmentä FGCKlaista kuulemassa puttivinkkejä ammattilaisilta: Miko Fyhr (vas.) ja Toni Asikainen (oik.)

Frisbeepointista oli saapunut heittoklinikkaa pitämään Pro Teamin edustajat Toni Asikainen (omien sanojensa mukaan, ”entinen nuori lupaus” joka nyt sinnittelee Suomen kärjen mukana ennen siirtymistä Masters -sarjaan jossa kuulemma helpottaa 🙂 ) ja Miko Fyhr (nuori kiekkotykki, 5. sija SM 2011). Jo lämmitellessään putteridraiveilla pitkäksi ykkösen korista (86m) oli selvää että nämä kaverit kyllä tietävät mitä tekevät. Parivaljakon valvovien silmien alla kukin FGCKlainen pääsi vuorollaan näyttämään omaa formiansa ja sai siihen korjausehdotuksia tarpeen mukaan. Erittäin antoisa ja opettavainen tuokio. Mitä tästä itselle jäi käteen, voi lukea tarkemmin omasta blogistani, jahka saan ajatukseni sinne asti purettua.

Kunhan ne muutamatkymmenet kiekot keräiltiin porukalla ykkösväylältä, pureuduttiin seuraavaksi puttiin seiskan korilla. Vaikka puttityyleissä onkin Tonin mukaan enemmän yksilöllistä eroavaisuutta kuin draivissa, silti muutama perusprinsiippi toimii useimmilla. Ks. kuva alla, jossa Toni näyttää itselleen optimaalisen tähtäyspisteen n. 1/3 ketjujen pituudesta ylhäältä katsottuna. Puttien jälkeen kaikki saivat opin lisäksi kotiin vietäväksi Frisbeepointin alennuskupongin, sekä aiemmin seuran puolesta palkitut Eemeli K. (Vuoden pelaaja) ja Joni P. (paras kierros, 24 (-5)) saivat myös pro teamiläisiltä palkinnoiksi kiekot mieheen, joista Gateway Slayerin kanssa tuli pyyntö kertoa testiheittojen kokemuksista.

Tähän putti niin 99 kertaa sadasta kiekko jää koriin.

Ohjatun opetusosuuden jälkeen pyöräytettiin käyntiin parigolf -kisa best shot säännöillä, eli paremmasta parin heitosta jatketaan. Kautta linjan pitäisi tulosten siis parantua koska virheet olivat aina paikattavissa toisella heitolla. Oma peli ainakin vapautui silminnähden kun oli pelattu muutama väylä, viimeistään kakkosella otetun birkun jälkeen ei tarvinut parin (Miikka A.) yksistään kantaa meitä. Vitosella tuli ehkä oman kauden sykähdyttävin hetki, kun todella ylivakaa C-PD tuli kaukaa oikealta feidaten ihan parin metrin päähän kupista. Ensimmäinen oma birkku 5. väylällä koskaan. Parinkin esittäessä komeaa peliä ja puttien putoillessa sisään lopputulos oli komea 23 (-6). Juhlat jäivät kuitenkin lyhyiksi kun kierrokselta palatessa selvisi että tehokaksikko Eemeli K. ja Joni P. olivat vääntäneet saman tuloksen. Ykkösellä heitetyn CTP -kisan jälkeen ei ollutkaan enää mitään lisättävää, kovimmalle kaksikolle ei ollut meikäläisillä yli 33 tasoituksen omaavilla mitään jakoa. Silti tältä mahdollisesti henkilökohtaisesti vuoden viimeiseltä rundilta jäi erittäin sokerinen maku, radan potkittua päähän tasaisesti läpi vuoden. Vitosellakin siis voi heittää birkun!

Parikisan tulokset:

Lopuksi ei muuta kuin hieman ex tempore pituusheittokisa käyntiin, seiskan väylältä heitettiin viistosti ykkösen poikki pururataa tavoitellen. Alamäkeä oli vähän tarjolla lisämetrien saavuttamiseksi sekä kova vasen takatuuli liidätti onnistuneita annukkaheittoja kauniisti. Hatusta vetäistyn arvion mukaan pururadalle oli joku 130 metriä, ja voittaja Joni P. tykitti kiepillä jopa useamman pururadan ylikin! FGCK nuorisotähti siis kiistattomasti päivän paras pelaaja, ja vielä pienessä kuumeessa – tästä kaverista kuullaan kyllä fribaskenellä vielä. Nyt vaan Joni lisää treeniä ja kisoihin työntämään jalkaa oven väliin.

Kaiken kaikkiaan: hienoin päivä frisbeegolfin parissa itselle koskaan. Katsojan roolissa ehkä European Open 2011 vetää vertoja, mutta omassa seurassa, itse heittämässä, hienointa ikinä. Kiitos Keinukallio.

Keinikseen frisbeegolfrata vaikenee (ainakin allekirjoittaneen osalta), mutta netissä pidetään vielä höpinää yllä ennenkuin talvi koittaa. Ehkäpä talvellakin joku winter classic pläjäys, katsotaan katsotaan… 😉

t. MikkoS / FGCK

Viimeinen viikkokisa, kyynel. Se oli sitten siinä, nyt on takki tyhjä. Ensi vuonna uudet kujeet mutta samat vitsit. Niinkun muutaman aktiivin kanssa ollaankin jo juteltu, ensi kauden koneistossa on muuten useammallekin hammasrattaalle paikka auki, joten jos kiinnostaa olla mukana Keski-Uusimaan aktiivisimman frisbeegolfseuran puikoissa ja/tai viikkokisoja orkesteroimassa, niin jutellaan lauantaina aiheesta lisää. Tällasella draivilla (mitä on nyt Keinukallio Openista lähtien on ollut) jos jatketaan ja ihmiset herää talviuniltaan ajoissa, saadaan kevät 2012 käyntiin todellakin vauhdilla.

Lauantai siis alkaa luennolla ja kalvosulkeisilla, eikä kun tosissaan, kerron vähän tilastoa menneeltä kaudelta ja laitetaan mietintämyssyyn kullekin seuran jäsenelle että mitä seuran kanssa tehdään ja millä miehityksellä vuonna 2012. Ja mikä kaikesta tärkeintä, pidetään omaakivaa omalla porukalla, ei nämä ihan niin jäykän muodolliset kisat ole, niinkuin ei meillä muutenkaan 😉

Jaa niin, ne tulokset eiliseltä vielä, kehtaako näitä nyt laittaakaan sen verran rumaa jälkeä monessakin sarakkeessa… laitetaan ny, se karaisee.

Kuvia en laita tällä erää, Teemu laittoi Facebookiin jo sen verran filmaattisen näköistä porukkaa että suotta tässä enää harrastelijat jotain kännykkäkuvia postailemaan…

Lauantaina siis 11:30 alkaen. Ihan kohteliasta olisi olla paikalla ajoissa, mutta viimeistään klo 12 kun Frisbeepointin kutsuvieraat Toni Asikainen ja Miko Fyhr aloittavat oman osuutensa. Jos ei nimet ole tuttuja niin nyt vähän äkkiä foorumeita ja youtubea selaamaan…

Näkyyyyy!

t. MikkoS / FGCK