Ei lisättävää
Kauden päättäjäistapahtuma Keinukalliossa, ja jo perinteeksi muodostunut pilvenhajotusoperaatio. Pisti väkisinkin naurattamaan, kun tihkusateisen aamun jälkeen kellon lähestyessä puolta kahtatoista ja auton keulan lähestyessä Keinukalliota, pilvet vaan alkoivat rakoilemaan – taas kerran… Noin nelituntinen tapahtuma saatiinkin vetää läpi kauniin puolipilvisessä, joskin todella tuulisessa säässä.
Parikymmentä FGCKlaista kuulemassa puttivinkkejä ammattilaisilta: Miko Fyhr (vas.) ja Toni Asikainen (oik.)
Frisbeepointista oli saapunut heittoklinikkaa pitämään Pro Teamin edustajat Toni Asikainen (omien sanojensa mukaan, ”entinen nuori lupaus” joka nyt sinnittelee Suomen kärjen mukana ennen siirtymistä Masters -sarjaan jossa kuulemma helpottaa 🙂 ) ja Miko Fyhr (nuori kiekkotykki, 5. sija SM 2011). Jo lämmitellessään putteridraiveilla pitkäksi ykkösen korista (86m) oli selvää että nämä kaverit kyllä tietävät mitä tekevät. Parivaljakon valvovien silmien alla kukin FGCKlainen pääsi vuorollaan näyttämään omaa formiansa ja sai siihen korjausehdotuksia tarpeen mukaan. Erittäin antoisa ja opettavainen tuokio. Mitä tästä itselle jäi käteen, voi lukea tarkemmin omasta blogistani, jahka saan ajatukseni sinne asti purettua.
Kunhan ne muutamatkymmenet kiekot keräiltiin porukalla ykkösväylältä, pureuduttiin seuraavaksi puttiin seiskan korilla. Vaikka puttityyleissä onkin Tonin mukaan enemmän yksilöllistä eroavaisuutta kuin draivissa, silti muutama perusprinsiippi toimii useimmilla. Ks. kuva alla, jossa Toni näyttää itselleen optimaalisen tähtäyspisteen n. 1/3 ketjujen pituudesta ylhäältä katsottuna. Puttien jälkeen kaikki saivat opin lisäksi kotiin vietäväksi Frisbeepointin alennuskupongin, sekä aiemmin seuran puolesta palkitut Eemeli K. (Vuoden pelaaja) ja Joni P. (paras kierros, 24 (-5)) saivat myös pro teamiläisiltä palkinnoiksi kiekot mieheen, joista Gateway Slayerin kanssa tuli pyyntö kertoa testiheittojen kokemuksista.
Tähän putti niin 99 kertaa sadasta kiekko jää koriin.
Ohjatun opetusosuuden jälkeen pyöräytettiin käyntiin parigolf -kisa best shot säännöillä, eli paremmasta parin heitosta jatketaan. Kautta linjan pitäisi tulosten siis parantua koska virheet olivat aina paikattavissa toisella heitolla. Oma peli ainakin vapautui silminnähden kun oli pelattu muutama väylä, viimeistään kakkosella otetun birkun jälkeen ei tarvinut parin (Miikka A.) yksistään kantaa meitä. Vitosella tuli ehkä oman kauden sykähdyttävin hetki, kun todella ylivakaa C-PD tuli kaukaa oikealta feidaten ihan parin metrin päähän kupista. Ensimmäinen oma birkku 5. väylällä koskaan. Parinkin esittäessä komeaa peliä ja puttien putoillessa sisään lopputulos oli komea 23 (-6). Juhlat jäivät kuitenkin lyhyiksi kun kierrokselta palatessa selvisi että tehokaksikko Eemeli K. ja Joni P. olivat vääntäneet saman tuloksen. Ykkösellä heitetyn CTP -kisan jälkeen ei ollutkaan enää mitään lisättävää, kovimmalle kaksikolle ei ollut meikäläisillä yli 33 tasoituksen omaavilla mitään jakoa. Silti tältä mahdollisesti henkilökohtaisesti vuoden viimeiseltä rundilta jäi erittäin sokerinen maku, radan potkittua päähän tasaisesti läpi vuoden. Vitosellakin siis voi heittää birkun!
Parikisan tulokset:
| Joni P. / Eemeli K. | 23 / CTP |
|---|---|
| Miika A. / Mikko S. | 23 |
| J-P Läh / Joonas K. | 24 |
| Janne X. / Sami Z. | 25 |
| Mikko P. / Samu J. | 26 |
| Otto J. / JP L. | 27 |
| Teemu R. / Markus L. | 28 |
| Marco H. / Turo K. | 29 |
| Aaro L. / Jani W. | 33 |
| Vellu V. / Kalle J. | 33 |
Lopuksi ei muuta kuin hieman ex tempore pituusheittokisa käyntiin, seiskan väylältä heitettiin viistosti ykkösen poikki pururataa tavoitellen. Alamäkeä oli vähän tarjolla lisämetrien saavuttamiseksi sekä kova vasen takatuuli liidätti onnistuneita annukkaheittoja kauniisti. Hatusta vetäistyn arvion mukaan pururadalle oli joku 130 metriä, ja voittaja Joni P. tykitti kiepillä jopa useamman pururadan ylikin! FGCK nuorisotähti siis kiistattomasti päivän paras pelaaja, ja vielä pienessä kuumeessa – tästä kaverista kuullaan kyllä fribaskenellä vielä. Nyt vaan Joni lisää treeniä ja kisoihin työntämään jalkaa oven väliin.
Kaiken kaikkiaan: hienoin päivä frisbeegolfin parissa itselle koskaan. Katsojan roolissa ehkä European Open 2011 vetää vertoja, mutta omassa seurassa, itse heittämässä, hienointa ikinä. Kiitos Keinukallio.
Keinikseen frisbeegolfrata vaikenee (ainakin allekirjoittaneen osalta), mutta netissä pidetään vielä höpinää yllä ennenkuin talvi koittaa. Ehkäpä talvellakin joku winter classic pläjäys, katsotaan katsotaan… 😉
t. MikkoS / FGCK
0 kommenttia:
Jätä kommentti